Daavid säästää jälleen Saulin

Samuelin kuoleman jälkeen Daavid sai olla rauhassa muutamia kuukausia. Hän kätkeytyi jälleen siifiläisten alueelle, mutta nämä viholliset halusivat päästä kuninkaan suosioon ja ilmaisivat hänelle Daavidin piilopaikan. Tieto tästä sai Saulin lauhtuneen kiihkon viriämään jälleen täyteen paloon-sa. Hän kokosi taas sotilaansa ja lähti heidän kanssaan ajamaan takaa Daavidia. Mutta omat vakoojat ilmoittivat lisäin pojalle, että Saul oli tulossa, ja Daavid lähti muutaman miehensä kanssa ottamaan selvää vihollisensa olin-paikasta. He pääsivät yöllä varovasti edeten leirin lähelle ja näkivät, missä kuningas lähimpine miehineen lepäsi. Kukaan ei huomannut heitä, sillä koko leiri nukkui sikeästi. Daavid kehotti tovereitaan lähtemään kanssaan aivan keskelle leiriä ja kysyi: »Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin?» Abisai vastasi heti: »Minä lähden sinun kanssasi.»AO2 250.5

Kukkuloiden syvien varjojen suojassa Daavid hiipi tovereineen vihollisen leiriin. Koettaessaan päästä selville heidän lukumäärästään he osuivat paikalle, missä Saul nukkui keihäs pistettynä maahan pääpuoliinsa ja vesiastia vieressään. Siinä sivulla makasi myös Abner, hänen ylipäällikkönsä, väkensä ympäröimänä, kaikki sikeässä unessa. Abisai kohotti keihäänsä ja sanoi Daavidille: »Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan; yksi isku vain, toista ei tarvita.» Hän odotti saavansa luvan, mutta kuulikin kuiskauksen: “‘Alä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun? Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tahi hänen kuolinpäivänsä tulee, tahi hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä. Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänpohjistaan ja vesiastia, ja sitten menkäämme.’ Ja Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin päänpohjista, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he nukkuivat kaikki; sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.» Miten helposti Herra voikaan heikentää vahvimmankin, poistaa mielevyyden viisaimmaltakin ja tehdä tyhjäksi valppaimmankin taidollisuuden!AO2 251.1

Päästyään turvallisen matkan päähän kukkulan laelle Daavid pysähtyi ja huusi kovalla äänellä joukoille ja Abnerille: “‘Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole Israelissa. Miksi et sitten vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, sinun herraasi. Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänpohjissaan?’ Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: ‘Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid’. Daavid vastasi: ‘Niin on, herrani, kuningas’. Ja hän sanoi vielä: ‘Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä? Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palveli- jansa sanoo.’» Ja jälleen pusertui kuninkaan huulilta tunnustus: “‘Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid; sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska minun henkeni tänä päivänä on ollut kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin.’ Daavid vastasi ja sanoi: ‘Tässä on kuninkaan keihäs; tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.’» Vaikka Saul oli luvannut: »Minä en enää tee sinulle pahaa», Daavid ei jät-täytynyt hänen valtaansa.AO2 251.2

Kun Daavid näin toisen kerran säästi valtiaansa hengen, se vaikutti entistä syvemmin Saulin mieleen ja sai hänet entistä nöyremmin tunnustamaan virheensä. Hän hämmästyi ja pehmeni tällaisen ystävällisyyden osoituksesta. Erotessaan Daavidista Saul huudahti: »Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt.» Mutta lisain poika ei luottanut vähääkään siihen, että kuningas pysyisi kauankaan tällä mielellä.AO2 252.1