Abnerin kuolema

Lopulta petos kaatoi valtaistuimen, jonka pahansuopa kunnianhimo oli pystyttänyt. Abneria suututti Iisbosetin heikkous ja kyvyttömyys, ja hän siirtyi Daavidin luo ja tarjoutui kääntämään kaikki Israelin heimot hänen puolelleen. Kuningas hyväksyi hänen tarjouksensa, ja niin hänet lähetettiin tälle asialleen kaikella kunnialla. Mutta niin rohkean ja kuuluisan sodankävijän suosiollinen vastaanotto teki Jooabin, Daavidin joukkojen päällikön, kateelliseksi. Jooab hautoi verikostoa Abnerin surmattua hänen veljensä Asaelin taistelussa, jota käytiin Israelin ja Juudan välillä. Nyt hän katsoi pääsevänsä kostamaan veljensä kuoleman ja samalla eroon mahdollisesta kilpailijasta, ja niin hän tilaisuuden saatuaan alhaisesti ja petollisesti tappoi Abnerin.AO2 279.2

Kun Daavid sai kuulla tästä katalasta teosta, hän huudahti: »Abnerin, Neerin pojan, vereen olen viaton minä ja minun kuninkuuteni Herran edessä iankaikkisesti. Tulkoon se Jooabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä perheen päälle.» Daavid ei voinut langettaa tästä rikoksesta oikeudenmukaista rangaistusta, koska hänen kuninkuutensa ei vielä ollut vakiintunut, ja toisaalta murhaajat - Jooabin veli Abisai oli näet hankkeessa mukana - olivat niin vaikutusvaltaisia ja korkeassa asemassa. Mutta hän saattoi ilmaista julkisesti inhonsa veriteon johdosta. Abner haudattiin julkisin juhlallisuuksin. Sotaväen ja Jooabin sen päällikkönä oli osallistuttava surujuhlaan vaatteet reväistynä ja säkkeihin kääriytyneinä. Kuningas ilmaisi surunsa paastoamalla hautauspäivän ja kulkemalla paarien perässä lähimpänä surevana, ja haudalla hän esitti valitusrunon ankaraksi nuh-teeksi murhaajille. »Kuningas viritti itkuvirren Abnerista ja sanoi:AO2 279.3

‘Pitikö Abnerin kuolla,
niinkuin kuolee houkka?
Eivät olleet sinun kätesi sidotut
eivätkä jalkasi
vaskikahleisiin pannut.AO2 279.4

Sinä kaaduit,
niinkuin kaadutaan
vilpillisten käden kautta.’»AO2 280.1

Daavidin jalomielinen tunnustus miehestä, joka oli ollut hänen katkera vihollisensa, voitti koko Israelin luottamuksen ja ihailun. »Kun kaikki kansa sai kuulla sen, miellytti se heitä, samoinkuin kaikki muu, mitä kuningas teki, oli kaikelle kansalle mieleen. Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, että Abnerin, Neerin pojan, surma ei ollut lähtenyt kuninkaasta.» Luotetuille neuvonantajilleen ja lähimmille palvelijoilleen kuningas puhui rikoksesta, ja todeten olevansa kykenemätön rankaisemaan heitä niin kuin halusi hän jätti heidät Jumalan tuomittaviksi: »Ettekö tiedä, että ruhtinas ja suuri mies on tänä päivänä kaatunut Israelissa? Mutta minä olen vielä heikko, vaikka olen voideltu kuninkaaksi, ja nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaiset minun hillitä. Herra maksakoon sille, joka tekee pahaa, hänen pahuutensa mukaan.»AO2 280.2

Abnerin tarjoukset ja esitykset Daavidille olivat olleet vilpittömiä, mutta hänen vaikuttimensa olivat alhaiset ja itsekkäät. Hän oli itsepintaisesti vastustanut Jumalan nimittämää kuningasta toivoen pääsevänsä kunnioitettuun ase-maan. Suuttuneena, loukattuna ja kiihtyneenä hän sitten luopui monivuotisesta palveluksestaan ja siirtyi Daavidin puolelle toivoen tämän nimittävän hänet korkeimpaan virkaan. Jos hän olisi päässyt aikeidensa perille, hänen kykynsä, kunnianhimonsa, vaikutusvaltansa ja jumalisuuden puutteensa olisivat vaarantaneet Daavidin kuninkuuden ja valtakunnan rauhan ja hyvinvoinnin.AO2 280.3