Varoittava esimerkki

Luettuaan kertomuksen Daavidin lankeemuksesta varsin monet ovat kysyneet: »Miksi tästä tapauksesta on kerrottu julkisesti? Miksi Jumala näki hyväksi julistaa koko maailmalle tämän synkän vaiheen sellaisen elämästä, joka oli niin suuresti taivaan kunnioittama?» Profeetta oli Daavidia nuhdellessaan sanonut hänen synnistään: »Tällä teolla olet saavuttanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä.» Halki seuraavien sukupolvien uskottomat ovat viitanneet tähän Daavidin luonteen häpeätahraan ja huudahtaneet voitonriemuisesti ja pilkallisesti: »Tällainen on Jumalan mielen mukainen mies!» Näin on päästy moittimaan uskontoa ja pilkkaamaan Jumalaa ja hänen sanaansa. Näin monet ovat paatuneet epäuskossaan ja toiset ovat hurskauden varjolla rohkaistuneet tekemään syntiä.AO2 301.3

Mutta Daavidin elämäkerrasta emme saa mitään hyväksyntää synnille. Häntä kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi silloin, kun hän vaelsi Jumalan ohjeiden mukaan. Mutta kun hän teki syntiä, sitä ei voitu sanoa hänestä ennen kuin hän taas katuen oli palannut Herran tykö. Juma- lan sana julistaa selvästi: »Se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä» (2 Sam. 11: 27). Ja Herra sanoi Daavidille profeetan välityksellä: »Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? - Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut.» Vaikka Daavid katui syntiään ja Herra antoi hänelle anteeksi ja hyväksyi hänet, hän joutui niittämään oman kylvönsä tuhoisaa satoa. Hänen ja hänen sukunsa kärsimät rangaistukset todistavat, että Jumala inhoaa syntiä.AO2 301.4

Tähän asti Jumala oli kaitselmuksessaan varjellut Daavidia kaikilta hänen vihollistensa juonilta ja suorastaan hillinnyt Saulia. Mutta Daavidin rikkomus oli muuttanut hänen suhteensa Jumalaan. Herra ei mitenkään voinut hyväksyä eikä suojella jumalattomuutta. Hän ei voinut voimallaan varjella Daavidia hänen syntiensä seurauksilta, niin kuin hän oli varjellut häntä Saulin vihoilta.AO2 302.1

Daavid itsekin muuttui suuresti. Hän oli allapäin syntinsä tunnossa ja ajatellessaan sen kauaskantoisia seurauksia. Alamaisistaan hän näytti nöyryytetyltä. Hänen vaikutuksensa herpaantui. Tähän asti hän oli menestynyt totellessaan tunnollisesti Herran käskyjä. Mutta nyt hänen alamaisensa olivat selvillä hänen synnistään, ja se sai heidät harrastamaan syntiä entistä vapaammin. Hänen arvovaltansa heikkeni oman perheväenkin keskuudessa, eikä hän enää voinut samoin kuin ennen vaatia pojiltaankaan kunnioitusta ja tottelevaisuutta. Syyllisyyden tunto sai hänet vaikenemaan silloin, kun hänen olisi pitänyt tuomita syntiä, eikä hän pystynyt enää jakamaan oikeutta omassa talossaan. Hänen huono esimerkkinsä vaikutti hänen poikiinsa, eikä Jumala halunnut vä-liintulollaan ehkäistä seurauksia. Hän antoi asioiden sujua luonnollista latuaan, ja tämä merkitsi Daavidille ankaraa kuritusta.AO2 302.2

Kokonaisen vuoden Daavid sai lankeemuksensa jälkeen elää näköjään turvassa, ilman että Jumala mitenkään ilmaisi epäsuosiotaan. Mutta hän oli silti Jumalan tuomion alainen. Nopeasti ja varmasti lähestyi tuomion ja rangaistuksen päivä, joka ei ollut vältettävissä millään katumuksella. Hän joutuisi kokemaan tuskaa ja häpeää, mikä synkentäisi koko hänen maisen elämänsä. Niiden, jotka Daavidin esimerkkiin viitaten koettavat vähentää omien syntiensä syyllisyyttä, pitäisi oppia Raamatun esityksestä, että rikkomuksen tie on vaikea. Vaikka heidän tulisi Daavidin tavoin kääntyä pahalta tieltään, he tulevat huomaamaan, että synnin seuraukset jo tässä elämässä ovat katkeria ja vaikeita kestää.AO2 302.3

Jumala on tarkoittanut esityksen Daavidin lankeemuksesta varoitukseksi siitä, ettei hänen suuresti siunaamiensa ja suosimiensakaan ole syytä tuntea oloaan niin turvalliseksi, että voivat laiminlyödä valvomisen ja rukouk-sen. Tämä on ollutkin niiden kokemus, jotka ovat koettaneet nöyrästi oppia tämän Jumalan tarkoittaman läksyn. Sukupolvesta toiseen tuhannet ovat näin joutuneet toteamaan oman vaaransa nähdessään vihollisen voiman. Se että Jumalan niin suuresti kunnioittama Daavid lankesi, on havahduttanut heidät olemaan luottamatta itseensä. Heistä on tuntunut, että vain Jumala saattoi varjella heitä voimallaan uskon kautta. Tietäen, että hänessä oli heidän voimansa ja turvansa, he ovat pelänneet jo ensimmäistäkin askeltaan saatanan alueelle.AO2 302.4