Absalomin myyräntyö

Absalom sai palata Jerusalemiin, mutta ei päässyt hoviin eikä tapaamaan isäänsä. Daavid oli alkanut havaita, mitä pahaa hänen lapsilleen osoittamansa hölläkätisyys aiheutti. Koska hän rakasti hellästi tätä komeaa ja lahjakasta poikaansa, hän piti tarpeellisena opetuksena sekä Absalomille että kansalle, että hän osoitti inhoavansa moista rikosta. Absalom asui kaksi vuotta omassa talossaan, mutta ei päässyt hoviin. Hä-nen sisarensa asui hänen luonaan, ja hänen läsnäolonsa piti aina tuoreessa muistissa hänen kärsimänsä vääryyden. Kansa piti prinssiä pikemmin sankarina kuin rikkomukseen syyllisenä, ja käyttäen hyväkseen tätä etua hän päätti hakeutua kansan suosioon. Jo hänen ulkomuotonsa sai kaikki katselijat ihailemaan häntä. »Koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä yhtään virheä.» Kuninkaan ei ollut viisasta jättää luonteeltaan Absalomin kaltaista miestä - kunnianhimoista, hetken mielijohteesta toimivaa ja kiihkeää - kahdeksi vuodeksi hautomaan oletettuja epäkohtia. Ja kun Daavid salli hänen palata Jerusalemiin mutta ei päästänyt häntä luokseen, kansan myötätunto alkoi kallistua Absalomin puolelle.AO2 307.5

Mutta Daavid näytti olevan siveellisesti aivan lamassa muistellessaan alati, miten hän itse oli rikkonut Jumalan lakia. Ennen syntiään hän oli ollut rohkea ja päättäväinen, mutta nyt hän oli heikko ja epäröivä. Hänen vaikutuksensa kansaan oli heikentynyt. Ja tämä kaikki edisti hänen kieroutuneen poikansa aikeita.AO2 308.1

Jooab sai järjestetyksi Absalomille pääsyn jälleen isän luo, mutta ulkonaisesta sovinnosta huolimatta Absalom jatkoi kunnianhimoisia hankkeitaan. Hän alkoi nyt esiintyä miltei kuninkaallisesti, hankkien itselleen vaunut ja hevoset ja viisikymmentä miestä juoksemaan edellään. Ja sitä mukaa kuin kuningas alkoi yhä enemmän vetäytyä syrjään ja yk-sinäisyyteen, Absalom tavoitteli yhä innokkaammin kansan suosiota.AO2 308.2

Daavidin raukeus ja epäröinti vaikutti hänen alaisiinsakin; laiminlyönnit ja viivyttelyt olivat jo tunnusomaisia maan koko oikeudenhoidolle. Absalom käytti taitavasti hyväkseen jokaista tyytymättömyyden ilmausta. Päivästä toiseen tämä uljaan näköinen mies voitiin nähdä kaupungin portilla, minne anomuksentekijöitä kerääntyi odottelemaan kokemiensa vääryyksien korjaamista. Absalom lyöttäytyi heidän seuraansa, kuunteli heidän epäkohtiaan, ilmaisi osanottonsa heidän kärsimyksiinsä ja moitti hallituksen saamattomuutta. Kuunneltuaan siten jonkun valitusta prinssi saattoi vastata: »Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi.» Ja sitten hän lisäsi: »’Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riitatai oikeusasia, ja minä antaisin hänelle oikeuden.’ Ja kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, ojensi hän kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.»AO2 308.3

Prinssin mielistelevien vihjausten lietsomana tyytymättömyys hallitukseen levisi nopeasti. Kaikki kehuivat Absalomia. Häntä pidettiin yleisesti kuninkuuden perijänä. Kansa hyväksyi hänet mie- lellään korkean aseman ansainneeksi ja alkoi toivoa häntä jo hallitsijaksi. »Ja niin Absalom varasti Israelin miesten sydämet.» Kuitenkin kuningas oli niin kiintynyt poikaansa, ettei osannut epäillä mitään. Absalomin omaksumaa ruhtinaallista tyyliä Daavid piti vain hänen hoviaan kunnioittavana ilmauksena siitä ilosta, että oli päästy sovintoon.AO2 308.4