Salomo etsii Herraa

Nuoruudessaan Salomo omaksui Daavidin elämäntavan ja vaelsi monet vuodet rehdisti ja tarkoin noudattaen Jumalan käskyjä. Hallituskautensa alussa hän lähetti sanan valtakuntansa neuvosmiehille, »tuhannenja sadanpäämiehille, tuomareille ja kaikille ruhtinaille koko Israelissa, perhekunta-päämiehille», kutsuen heidät Gibeoniin, missä erämaassa rakennettu pyhäkkö yhä oli, ja siellä hän uhrasi polttouhreja Jumalalle vihkiytyen samalla heidän kanssaan koko sydämestään palvelemaan Herraa. Salomo käsitti jotakin kuninkuuteensa liittyvien velvollisuuksien suuruudesta. Hän tiesi vastuullisissa asemissa olevien tarvitsevan jumalal-lista viisautta ja johdatusta voidakseen suorittaa tehtävänsä hyväksyttävästi. Siksi hän kehotti neuvonantajiaan yhdessä hänen kanssaan varmistumaan siitä, että Jumala hyväksyi heidät.AO2 335.3

Enemmän kuin kaikkea maallista hyvää kuningas halusi vii-sautta ja ymmärrystä voidakseen suorittaa Jumalalta saamansa tehtävän. Hän kaipasi mielen vireyttä, älyä ja lempeyttä. Sinä yönä Herra ilmestyi Salomolle unessa ja sanoi: »Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.» Nuori ja kokematon kuningas tunsi olevansa avuton ja tarvitsevansa tukea ja vastasi: »Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, minun isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä vilpittömällä sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellansa, niinkuin on laita tänä päivänä.AO2 336.1

»Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla. Ja palvelijasi on keskellä sinun kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden. Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?»AO2 336.2

»Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi.»AO2 336.3

»Ja Jumala sanoi Salomolle: ‘Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, et vihamiestesi henkeä, etkä myöskään anonut pitkää ikää, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa tuomitaksesi minun kansaani’, ‘niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertais - tasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kun-niaa’, ‘niin ettei sitä ole ollut niin paljoa kenelläkään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan sinun jälkeesi.’ ‘ Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän’» (1 Kun. 3:5-14; 2 Aikak. 1: 7-12).AO2 336.4

Jumala lupasi olla Salomon kanssa samoin kuin oli ollut Daavidin kanssa. Jos kuningas vaeltaisi vilpittömästi Herran edessä ja täyttäisi hänen käskynsä, hänen kuninkuutensa lujittuisi ja hänen hallituskautensa olisi omiaan antamaan ympärillä asuville kansoille Israelista sellaisen käsityksen, että se oli »viisas ja ymmärtäväinen kansa» ja heidän valistajansa.AO2 337.1

Rukoillessaan Jumalaa Gibeonin muinaisen alttarin edessä Salomo käytti sanoja, jotka ilmaisevat hänen nöyryytensä ja syvän kunnioituksensa Jumalaa kohtaan. Hän käsitti, että vailla jumalallista tukea hän oli yhtä avuton kuin pieni lapsi suorittamaan vastuullisia tehtäviään. Salomo tajusi arvostelukyvyn puutteensa, ja siksi hän etsi Jumalaa saadakseen häneltä viisautta. Hän ei mielessään vähääkään tavoitellut itsekkäästi sellaista tietoa, joka korottaisi hänet toisten yläpuolelle. Hän halusi vain uskollisesti täyttää tehtäväänsä liittyvät velvollisuudet. Siksi hän valitsi sellaisen lahjan, jonka avulla hänen hallitsemisensa koituisi kunniaksi Jumalalle. Salomo ei koskaan ollut niin rikas tai viisas tai niin todella suuri kuin tunnustaessaan: »Minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla.»AO2 337.2

Niiden joilla tänä aikana on luottamustehtäviä, tulisi koettaa omaksua se, mitä Salomon rukouksesta voidaan oppia. Mitä korkeammassa asemassa joku on ja mitä suurempi hänen vastuunsa on, sitä laajempi on myös hänen vaikutuksensa, ja sitä enemmän hänen tulee turvautua Jumalaan. Hänen tulisi aina muistaa, että kutsuessaan johonkin tehtävään Jumala samalla kehottaa vaeltamaan varoen toisten ihmisten parissa. Hänellä tulee olla oppilaan asenne Jumalan edessä. Asema ei sinänsä anna luonteen pyhyyttä. Ihminen tulee todella suureksi vain kunnioittamalla Jumalaa ja tottelemalla hänen käskyjään.AO2 337.3

Jumala jota me palvelemme ei katso henkilöön. Hän joka antoi Salomolle arvostelukykyä, on valmis suomaan saman siunauksen lapsilleen tänäkin aikana. »Jos joltakin teistä puuttuu viisautta», hänen sanansa julistaa, »anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan» (Jaak. 1: 5). Milloin taakankantaja toivoo itselleen viisautta mieluummin kuin rikkautta, valtaa tai kuuluisuutta, hän ei tule pettymään. Suuri Opettaja ei neuvo hänelle vain sitä mitä hänen tulee tehdä vaan myös miten se on tehtävä, jotta Jumala voisi hyväksyä sen.AO2 337.4

Kun joku on saanut Jumalalta arvostelukykyä ja muuta kyvykkyyttä, hän ei tavoittele korkeaa asemaa eikä pyri hallitsemaan ja valvomaan toisia niin kauan kuin hän pysyy Jumalalle antautuneena. Ihmiset joutuvat pakostakin kantamaan vastuuta, mutta valtaaseman tavoittelun sijasta tosi johtaja rukoilee itselleen ymmärtäväistä sydäntä osatakseen erottaa hyvän pahasta.AO2 337.5

Johtajiksi asetettujen polku ei ole helppo. Mutta heidän on opittava rukoilemaan jokaisen vaikeuden tullen, eikä heidän tule koskaan jättää kysymättä neuvoa kaiken viisauden Lähteeltä. Mestarityöntekijän vahvistamina ja valistamina he voivat varjeltua epäpyhiltä vaikutteilta ja kykenevät erottamaan oikean väärästä ja hyvän pahasta. He hyväksyvät sen, minkä Jumalakin hyväksyy, ja pyrkivät parhaansa mukaan estämään väärien periaatteiden tunkeutumisen hänen työnsä yhteyteen.AO2 338.1