Herra varoittaa Bileamia

Mooabilaiset olivat turmeltunutta ja epäjumalia palvovaa kansaa. Mutta heidän saamansa vähäisemmän valon mukaan heidän syyllisyytensä ei ollut niin suuri kuin Bileamin. Koska hän tunnustautui Jumalan profeetaksi, hänen katsottaisiin julistavan kaiken sanottavansa jumalallisella arvovallalla. Siksi hän ei saanut puhua oman mielensä mukaisesti, vaan hänen piti julistaa se sanoma, jonka Jumala antaisi hänelle. »Tee vain se, mitä minä sinulle sanon», kuului Jumalan käsky.AO2 44.2

Bileam oli saanut luvan lähteä Mooabin päämiesten matkaan, jos he tulisivat aamulla hakemaan häntä. Mutta harmistuneina hänen viivyttelystään ja peläten hänen taas kieltäytyvän he lähtivät kotimatkalleen neuvottelematta enää hänen kanssaan. Nyt ei Baalakin pyyntöön suostuminen ollut enää mitenkään perusteltavissa. Mutta Bileam ei millään halunnut luopua palkkiosta, ja nousten tutun ratsuaasinsa selkään hän lähti matkaan. Vieläkin häntä pelotti, että Jumala saattoi peruuttaa lupansa, ja siksi hän kiirehti kärsimättömästi kulkuaan, jottei vain mitenkään jäisi vaille ahnehtimaansa palkkiota.AO2 44.3

Mutta »Herran enkeli asettui tielle estämään häntä». Aasi näki tuon ihmiselle näkymättömän jumalallisen sanantuojan ja poikkesi tieltä pellolle. Bileam löi eläintä kiukustuneena ja palautti sen tielle, mutta enkeli ilmestyi uudelleen kapeassa solassa, jossa oli kiviaita tien kummallakin puolella. Aasi koetti suojautua uhkaavalta olennolta painautumalla sivuun ja likisti tällöin herransa jalkaa aitaa vasten. Bileam ei tajunnut lainkaan, että Jumala oli puuttunut asiaan ja esti hänen kulkunsa. Siksi hän kovin äkeissään löi aasia armottomasti ja pakotti sen jatkamaan matkaa.AO2 45.1

Mutta enkeli ilmestyi vielä kerran, nyt asettuneena »ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle». Enkeli vaikutti yhtä uhkaavalta kuin aikaisemminkin, ja aasiparka nauliutui kauhistuneena pai-kalleen ja lysähti ratsastajansa alle maahan. Bileam raivostui nyt silmittömästi ja alkoi entistä säälimättömämmin hakata eläintä. Silloin Jumala avasi aasin suun, ja niin tuo »mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden» (2 Piet. 2: 16). »Mitä minä olen sinulle tehnyt», se sanoi, »koska lyöt minua jo kolmannen kerran?»AO2 45.2

Harmissaan siitä, että hänen matkansa näin estyi, Bileam vastasi aasille aivan kuin olisi puhutellut älykästä olentoa: »Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni, niin nyt minä sinut tappaisin.» Tässä oli mies, joka julisti olevansa tietäjä ja oli matkalla lamauttamaan kirouksellaan kokonaisen Kansan voiman kykenemättä kuitenkaan voimallaan tappamaan ratsuaankaan!AO2 45.3

Nyt Herra avasi Bileamin silmät, ja hän näki Jumalan enkelin seisovan edessään paljastettu miekka kädessään, valmiina iskemään. Kauhuissaan »hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen». Enkeli sanoi hänelle: »Minkätähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt täl-le matkalle vastoin minun tahtoani. Mutta aasintamma näki minut ja on väistynyt edestäni jo kolme kertaa. Ja jos se ei olisi väistynyt minun edestäni, niin minä olisin surmannut sinut, mutta jättänyt sen elämään.»AO2 45.4

Bileam sai kiittää hengissä pysymisestään eläinparkaa, jota hän oli kohdellut niin julmasti. Tämä mies julisti olevansa Herran profeetta, jonka silmät oli avattu ja joka näki »Kaikkivaltiaan näkyjä». Ja kuitenkin hän oli niin ah-neuden ja kunnianhimon sokaisema, ettei pystynyt havaitsemaan Jumalan enkeliä, jonka hänen eläimensä kyllä näki. Tällaista voi sattua »niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut» (2 Kor. 4: 4). Miten monet ovatkaan näin sokaistuja! He ryntäävät eteenpäin kielletyillä poluilla ja rikkovat Jumalan lakia eivätkä huomaa, että Jumala ja hänen enkelinsä ovat heitä vastaan. Bileamin lailla he vihoittelevat niille, jotka tahtoisivat estää heitä joutumasta turmioon.AO2 45.5

Bileamin mielenlaatu ilmeni siinä, miten hän kohteli aasiaan. »Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton» (Sanani. 12: 10). Harvat käsittävät, miten synnillistä on käyttää väärin eläimiä tai antaa niiden kärsiä hoidon puutteesta. Hän joka loi ihmisen teki myös häntä alemmat eläimet »ja armahtaa kaikkia te-kojansa» (Ps. 145: 9). Eläimet luotiin palvelemaan ihmistä, mutta hänellä ei ole lupa rääkätä niitä raa’alla kohtelullaan tai julmilla ja kohtuuttomilla vaatimuksillaan.AO2 45.6

Ihmisen synnin tähden »koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa» (Room. 8: 22). Synti ei aiheuttanut kärsimystä ja kuolemaa vain ihmiskunnalle vaan myös eläimille. Niinpä ihmisen toki sopii mieluummin keventää kuin lisätä niiden kärsimysten taakkaa, jotka hän on rikkomuksellaan aiheuttanut Jumalan luoduille. Joka kohtelee vallassaan olevia eläimiä huonosti, on sekä raukka että hirmuvaltias. Tuskaa toisille aiheuttava asenne on saa-tanallista, olkoot sitten kysymyksessä ihmiset tai eläimet. Monet luulevat julmuutensa pysyvän salassa, koska mykät eläinparat eivät pysty tuomaan sitä julki. Mutta jos heidän silmänsä avattaisiin samoin kuin Bileamin silmät, he näkisivät Jumalan enkelin olevan paikalla keräämässä todistusaineistoa heitä vastaan esittääkseen sen taivaallisessa tuomioistuimessa. Kaikista niistä, jotka kohtelevat huonosti Jumalan luotuja, menee tieto taivaaseen, ja kerran tuomiopäivänä he saavat kuulla tuomionsa.AO2 46.1

Nähdessään Jumalan sanansaattajan Bileam huudahti kauhuissaan: »Minä olen tehnyt syntiä; sillä minä en tiennyt, että sinä olit asettunut minua vastaan tielle. Mutta jos tämä ei ole sinulle mieleen, niin minä nyt palaan takaisin.» Herra salli hänen jatkaa matkaansa mutta antoi hänen ymmärtää, että jumalallinen voima valvoisi hänen puheitaan. Jumala todistaisi Mooabille heprealaisten olevan taivaan suojeluksessa, ja siitä olisi nimenomaisena osoituksena sekin, ettei Bileamkaan kyennyt kiroamaan heitä Jumalan sallimatta.AO2 46.2

Kun Mooabin kuningas sai kuulla Bileamin tulosta, hän lähti tätä vastaan suuren saattueen kanssa maan rajalle asti. Hän ih metteli, miten Bileam oli voinut viivytellä, vaikka niin suuri palk kio odotti häntä, mutta profeetta vastasi: »Olenhan minä nyt tullut sinun luoksesi. Mutta onko minun vallassani puhua mitään? Minkä Jumala panee minun suuhuni, sen minä puhun.» Tämä rajoitus suretti Bileamia kovin, sillä hän pelkäsi ettei voisi toteuttaa aikomustaan, koska Herran voima piti häntä valvonnassaan.AO2 46.3