Salomon elämän varoittava esimerkki

Salomon elämä on täynnä varoitusta paitsi nuorille, myös kypsyysvuosiinsa ehtineille sekä niille, jotka elämänsä kukkulan rinnettä laskeutuen katselevat länteen painuvaa aurinkoa. Näemme ja kuulemme nuoruuden epävakaisuudesta - miten nuoret häilyvät oikean ja väärän välillä, kun- nes vahingolliset intohimot vetävät heidät pyörteisiinsä. Varttuneemmilta emme enää odota tällaista epävakaisuutta ja uskottomuutta vaan vakiintunutta luonnetta ja syvään juurtuneita periaatteita. Mutta aina ei käy näin. Kun Salomon olisi pitänyt olla luonteeltaan vankka kuin tammi, hänen lujuutensa ei kestänyt kiusauksen tullen, vaan hän lankesi. Hänet havaittiin heikoimmaksi silloin, kun hänen piti olla voimakkaimmillaan .AO2 373.4

Tällaisten esimerkkien pitäisi opettaa meille, että niin nuoret kuin vanhatkin varjeltuvat vain valvomalla ja rukoilemalla. Korkeaan asemaan ja suuriin etuoikeuksiin ei ole luottamista. Vuosikausien aidon kristillisen vael-luksenkin jälkeen voidaan vielä olla suojattomia saatanan hyökkäyksiä vastaan. Viisas ja voimakas Salomokin joutui tappiolle taistelussaan sisäistä syntiä ja ulkonaista kiusausta vastaan. Hänen tappiostaan opimme, että olkoonpa ihminen miten älykäs tahansa ja olkoonpa hän aikaisemmin palvellut Jumalaa miten uskollisesti hyvänsä, hän ei koskaan voi turvallisesti luottaa omaan vii-sauteensa eikä kunnollisuuteensa.AO2 375.1

Kaikkina sukupolvina ja kaikissa maissa luonteenkasvatuksen perusta ja tavoite ovat olleet samat. Ainoa varma perustus ja ainoa luotettava opas on tämä jumalallisen lain suuri periaate, joka ilmeni Vapahtajan luonteessa ja elämässä: »Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, — ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi» (Luuk. 10: 27). Herra »on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys» (Jes. 33: 6), ja tämän viisauden ja ymmärryksen löydämme vain hänen Sanastaan.AO2 375.2

Se mitä Israelille sanottiin Herran käskyjen noudattamisesta, pätee vielä nykyäänkin: »Se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä» (5 Moos. 4: 6). Tässä on yksilön kunnollisuuden, kodin puhtauden, yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kansakunnan pysyvyyden ainoa vakuus. Elämän kaikissa pulmatilanteissa, vaaroissa ja ristiriidoissa on aina turvallisinta ja varminta toimia Jumalan sanan mukaan. »Herran asetukset ovat oikeat» (Ps. 19: 9), ja »joka näin tekee, hän ei ikinä horju» (Ps. 15: 5).AO2 375.3

Ne jotka ottavat vaarin Salomon luopumuksesta, kavahtavat niiden syntien ensimmäistä lähestymistä, jotka voittivat hänet. Vain kuuliaisuus taivaan vaatimuksille varjelee ihmistä luopumukselta. Jumala on runsaasti valistanut ja siunannut ihmistä, mutta ellei tätä valoa ja näitä siunauksia vastaanoteta, ei niistä ole mitään suojaa tottelematto- muutta ja luopumusta vastaan. Kun ne, jotka Jumala on asettanut korkeisiin luottamustehtäviin, luopuvat hänestä ja luottavat inhimilliseen viisauteen, heidän valonsa muuttuu pimeydeksi, ja heille uskotut kyvyt tulevat heille paulaksi.AO2 375.4

Taistelun loppuun asti tulee olemaan niitä, jotka luopuvat Jumalasta. Saatana muokkaa olosuhteet sellaisiksi, että ellei Jumalan voima varjele meitä, ne miltei huomaamatta heikentävät sielun suojavarustuksia. Meidän on syytä kysyä joka askeleella: »Onko tämä Herran tie?» Elämän loppuun asti on aihetta valvoa tunteita ja mielihaluja lujasti ja määrätietoisesti. Emme voi olla hetkeäkään turvassa, ellemme luota Jumalaan ja ellei elämämme ole kätkettynä Kristuksessa. Valvomalla ja rukoilemalla säilymme puhtaina.AO2 376.1

Kaikki jotka pääsevät Jumalan kaupunkiin, joutuvat käymään sisälle ahtaasta portista tuskallisin ponnistuksin, koska ei »sinne ole pääsevä mitään epäpyhää» (Ilm. 21: 27). Mutta kenenkään langenneen ei tarvitse vaipua epätoivoon. Iäkkäätkin ja aikaisemmin Jumalan kunnioittamat ovat saat-taneet tahrata sielunsa ja uhranneet siveytensä himon alttarilla. Mutta jos he katuvat, hylkäävät syntinsä ja kääntyvät Jumalan puoleen, on heillä vielä toivoa. Hän joka julistaa: »Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun» (Ilm. 2: 10), esittää myös kutsun: »Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta» (Jes. 55: 7). Jumala vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä. »Minä parannan teidän luopumuksenne», hän lausuu, »omasta halustani minä teitä rakastan» (Hoos. 14: 5).AO2 376.2

Salomo katui vilpittömästi, mutta hänen huonon esimerkkinsä haitallisia vaikutuksia ei voitu tehdä mitättömiksi. Hänen luopumuksensa aikana valtakunnassa oli miehiä, jotka eivät pettäneet saamaansa luottamusta vaan pysyivät nuhteettomina ja uskollisina. Mutta monet joutuivat harhateille, eikä katuvan kuninkaan ollut helppo pysähdyttää niitä pahuuden voimia, jotka epäjumalanpalveluksen käytäntöön ottaminen ja maailmallisten tapojen omaksuminen olivat päästäneet liikkeelle. Hän ei enää pystynyt läheskään entiseen tapaan vaikuttamaan hyvää. Monet eivät enää varauksitta luottaneet hänen johtoonsa. Vaikka kuningas tunnustikin syntinsä ja kirjoitti jälkipolvien hyödyksi hulluutensa ja katumuksensa vaiheista, hän ei voinut koskaan toivoa saavansa väärien tekojensa turmiollisia vaikutuksia täysin hävitetyiksi. Hänen luopumuksensa rohkaisemina monet tekivät jatkuvasti ja pelkästään pahaa. Ja useiden hänen jälkeensä tulleiden hallitsijoiden rappeutumisen voidaan katsoa saaneen vaikutteita siitä, että hän käytti väärin ja alhaisesti Jumalalta saamiaan kykyjä.AO2 376.3

Muistellessaan tuskaisen katkerana huonoa vaellustaan Salomon oli pakko lausua: »Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. - On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys: tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin.»AO2 376.4

»Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia» (Saarn. 9:10; 10: 5, 6, 1).AO2 377.1

Salomon elämän tarjoamista monista opetuksista ei mitään ole niin voimakkaasti korostettu kuin seurauksiltaan hyvän tai pahan vaikutuksen voimaa. Olkoonpa piirimme miten ahdas tahansa, vaikutuksemme voi silti aiheuttaa joko onnea tai onnettomuutta. Tietämättämme tai tahtomattamme se koituu toisille siunaukseksi tai kiroukseksi. Se voi olla ala-kuloisuuden, tyytymättömyyden tai itsekkyyden sävyttämää tai jopa jonkin hellityn synnin kalmanlöyhkän myrkyttämää; tai se voi uhkua elämää antavaa uskon voimaa, rohkeutta ja toivoa sekä rakkauden sulotuoksua. Mutta hyvää tai pahaa siitä varmasti seuraa.AO2 377.2

Vakavaa on ajatella, että vaikutuksemme olisi kuoleman haju kuolemaksi, mutta sittenkin se on mahdollista. Kun yksikin harhaan johdettu sielu menettää ikuisen autuuden, niin kuka pystyy arvioimaan tuon tappion suuruuden! Ja kuitenkin meidän tarvitsee vain kerran tehdä pikaistuksissamme jotakin tai päästää suustamme ajattelematon sana, ja se voi vaikuttaa jonkun toisen elämään niin ratkaisevan syvällisesti, että se koituu hänen sielunsa tuhoksi. Yksikin luonteenvirhe voi loitontaa monet Kristuksesta.AO2 377.3

Kun kylvetty siemen tuottaa sadon ja se vuorostaan kylvetään, niin sato moninkertaistuu. Tämä laki pätee myös suhteessamme toisiin. Jokainen teko ja jokainen sana ovat satoa tuottavaa siementä. Jokainen huomaavaisen ystävällinen teko, jokainen kuuliaisuuden tai kieltäymyksen osoitus toistuu toisissa ja heidän välityksellään vielä muissa. Samoin jokainen kateellinen, pahansuopa tai riitaisa teko on siemen, josta kasvaa monille turmiollinen »katkeruuden juuri» (Hebr. 12: 15). Ja miten paljon suuremman joukon nuo »monet» myrkyttävätkään! Näin siis hyvän ja pahan kylvö ulottaa vaikutuksensa sekä tähän aikaan että tulevaan.AO2 377.4