Bileam siunaa Israelin

Kuninkaan ja hänen valtakuntansa päämiesten loistavassa seurassa Bileam vietiin sitten »BaamotBaalin kukkulalle», josta hän saattoi katsella heprealaisten joukkoja. Kuvittele profeettaa seisomassa tuolla kukkulan laella, mistä hän silmäilee Jumalan valitun kansan leiriä. Israelilaiset eivät tiedä paljoakaan siitä, mitä tapahtuu parhaillaan niin lähellä heitä! He eivät tiedä paljoakaan siitä, miten Jumala huolehtii heistä öin ja päivin! Miten heikko onkaan Jumalan kansan käsityskyky! Miten hitaita he ovatkaan kaikkina aikoina tajuamaan hänen rakkauttaan ja armoaan! Jos he voisivat havaita, miten Jumala käyttää alati ihmeellistä voimaansa heidän hyväkseen, eikö heidän sydämensä aivan pakahtuisi kiitollisuudesta häntä kohtaan hänen rakkaudestaan, ja eivätkö he pyhällä kunnioituksella ajattelisi hänen valtasuuruuttaan ja voimaansa?AO2 48.1

Bileamilla oli jotakin tietoa heprealaisten uhritoimituksista, ja hän toivoi rahallisesti kalliimmilla lahjoillaan saavansa Jumalan siunauksen ja varmistuvansa siitä, että saattoi toteuttaa synnilliset aikomuksensa. Näin pääsivät epäjumalia palvovien mooabilaisten käsitykset valtaamaan hänen mielensä. Hänen viisautensa oli vaihtunut hulluudeksi; hänen hengellinen näkemyksensä oli sumentunut, ja hän oli sokaistunut jättäydyttyään saatanan johtoon.AO2 48.2

Bileamin käskystä pystytettiin seitsemän alttaria, ja hän uhrasi kullakin alttarilla. Sitten hän vetäytyi »eräälle autiolle kukkulal le» kohtaamaan Jumalaa ja lupas tiedottaa Baalakille kaiken, mitä Herra ilmoittaisi.AO2 48.3

Kuningas pysytteli Mooabin ruhtinaiden ja päämiestensä kanssa uhripaikalla, ja heidän ympärilleen kerääntyi väkeä odottelemaan innokkaina profeetan paluuta. Lopulta hän tuli, ja kansa odotti nyt kuulevansa loitsun, joka iäksi lamauttaisi sen oudon voiman, joka oli avustanut noita vihattuja israelilaisia. Bileam lausui:AO2 48.4

»Aramista nouti minut Baalak.
idän vuorilta
Mooabin kuningas:
Tule,
kiroa minun puolestani Jaakob,
tule ja sadattele Israelia’.
Kuinka minä kiroaisin sen,
jota ei Jumala kiroa,
kuinka sadattelisin sitä,
jota ei Herra sadattele?
Minä näen sen
kallioiden huipulta,
minä katselen sitä kukkuloilta:
katso,
se on erillään asuva kansa,
se ei lukeudu
pakanakansojen joukkoon.
Kuka mittaa
Jaakobin hiekkajyväset,
kuka Israelin tomuhiukkasten
luvun?
Suotakoon minun kuolla
oikeamielisen kuolema,
olkoon minun loppuni
niinkuin heidän.»AO2 48.5

Bileam tunnusti tulleensa kiroamaan Israelin, mutta hänen lausumansa sanat olivat täysin hänen sisimpien ajatustensa vastaisia. Hänen oli pakko julistaa siunauksia, vaikka hänen mielensä oli täynnä kirouksia.AO2 48.6

Katsellessaan israelilaisten leiriä Bileam havaitsi ihmeekseen merkkejä heidän menestyksestään. Hänelle oli kerrottu heidän olevan alkeellista ja järjestäytymätöntä joukkoa, joka kierteli milloin missäkin maan vaivana ja ympäristön kansojen kauhuna ja vitsauksena. Mutta eivät nämä suinkaan näyttäneet sellaisilta, päinvastoin. Hän havaitsi heidän laajan leirinsä erinomaisen järjestyksen, joka edellytti perusteellista ja kurinalaista harjaannusta. Hänelle selvisi, että Jumala oli erikoisen suopea Israelille ja piti sitä valittuna kansanaan. Heidän ei tullut jäädä toisten kansojen tasolle vaan kohota niiden kaikkien yläpuolelle. »Se on erillään asuva kansa, se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon.» Siihen aikaan kun nämä sanat lausuttiin, israelilaisilla ei vielä ollut pysyväistä asuinsijaa, eikä Bileam tuntenut heidän erikoista asemaansa eikä tapojaan. Mutta miten hämmästyttävästi Israelin myöhempi historia täyttikään tämän ennustuksen! He pysyivät erillisenä kansana kaikkina pakkosiirtolaisuutensa vuosina ja ovat pysyneet erillään muista niiden pitkien aikakausien kestäessä, jolloin ovat olleet hajotettuina eri kansojen se-kaan. Samoin pysyvät Jumalan kansan - tosi Israelin - jäsenetkin kaikkien kansojen keskuudessa vain muukalaisina tässä maailmassa, sillä he ovat taivaan kansalaisia.AO2 49.1

Bileamille ei näytetty vain heprealaisten kansallista historiaa, vaan hän sai nähdä, miten Jumalan tosi Israel lisääntyisi ja menestyisi ajan loppuun asti. Hän näki, miten Korkein pitää erikoisessa suosiossaan niitä, jotka rakastavat ja pelkäävät häntä. Hän näki hänen käsivarrellaan tukevan heitä, kun he käyvät kuoleman varjon synkkään laaksoon. Ja heidän tullessaan esiin haudastaan hän näki heidän olevan kruunattuja kirkkaudella, kunnialla ja kuolemattomuudella. Hän näki lunastettujen riemuitsevan uudeksi luodun maan katoamattomassa kirkkaudessa. Silmäillessään tuota näkyä hän huudahti: »Kuka mittaa Jaakobin hiekkajyväset, kuka Israelin tomuhiukkasten luvun?» Ja nähdessään kirkkauden kruunun jokaisen kulmilla ja ilon säteilevän jokaisen kasvoilta hän kaihosi tuota kuihtumattoman onnellisuuden täyteistä loputonta elämää, ja hänen huuliltaan purkautui harras rukous: »Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon minun loppuni niinkuin heidän.»AO2 49.2

Jos Bileam olisi ollut valmis omaksumaan Jumalan antaman valon, hän olisi nyt toiminut sanojensa mukaisesti ja heti katkaissut kaikki yhteytensä Mooabiin. Hän ei olisi enää ylimielisesti vain luottanut Jumalan armoon, vaan olisi palannut hänen tykönsä syvästi katuvana. Mutta Bileam ra-kasti vääryyden palkkaa eikä halunnut luopua siitä.AO2 49.3

Baalak oli luottavaisena odottanut kirousta, joka lankeaisi Israelin ylle kuihduttavana tuhona. Kuultuaan profeetan sanat hän huudahti kiihkeästi: »Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minä toin sinut tänne vihollisiani kiroa- maan, ja katso, nyt sinä heidät siunaat!»Bileam koetti saada pakkotilanteen kääntymään edukseen ja selitti puhuneensa omantunnon tarkasti sen mukaan kuin Jumala oli tahtonut, vaikka itse asiassa Jumala oli voimallaan pusertanut hänen huuliltaan ne sanat, jotka hän oli lausunut. Bileam vastasi: »Eikö minun ole tarkoin puhuttava se, minkä Herra panee minun suuhuni?»AO2 49.4

Mutta Baalak ei vieläkään luopunut aikeestaan. Hän arveli, että heprealaisten valtaisan leirin näkeminen oli niin pelästyttänyt Bileamin, ettei tämä ollut uskaltanut esittää ennustuksiaan heitä vastaan. Siksi kuningas päätti viedä profeetan toiseen paikkaan, josta hän saattoi nähdä vain osan leiristä. Jos Bileam saataisiin houkutelluksi kiroamaan heidät erillisinä ryhminä, niin silläkin tavoin saataisiin koko leiri piankin tuhon omaksi. Ja niin sitä yritettiin nyt uudelleen Pisgan vuoren huipulla. Taas pystytettiin seitsemän alttaria, ja niillä suoritettiin samat uhrit kuin edelliselläkin kerralla. Kuningas ja hänen päämiehensä jäivät uhripaikalle, ja Bileam vetäytyi kohtaamaan Jumalaa. Jälleen profeetalle uskottiin jumalallinen sanoma, jota hän ei kyennyt muuttamaan eikä jättämään julistamatta.AO2 50.1

Kun hän ilmaantui huolestuneena odottavan ryhmän luo, he kysyivät häneltä: »Mitä Herra puhui?» Vastaus oli jälleen sellainen, että se sai kuninkaan ja hänen päämiehensä kauhistumaan:AO2 50.2

»Ei Jumala ole ihminen,
niin että hän valhettelisi,
eikä ihmislapsi,
että hän katuisi.
Sanoisiko hän jotakin
eikä sitä tekisi,
puhuisiko jotakin
eikä sitä täyttäisi?
Katso, minä olen saanut
tehtäväkseni siunata:
hän on siunannut,
enkä minä voi sitä peruuttaa.
Ei havaita vaivaa Jaakobissa
eikä nähdä onnettomuutta
Israelissa;
Herra, hänen Jumalansa,
on hänen kanssansa,
riemuhuuto kuninkaalle
kaikuu siellä.»AO2 50.3

Näiden julistusten järkyttämänä Bileam huudahti: »Sillä ei ole noituutta Jaakobissa eikä tavata taikuutta Israelissa.» Suuri taikuri oli yrittänyt tässä noitakeinojaan mooabilaisten toivomusten mukaisesti, mutta tälläkin kertaa voitiin Israelille julistaa vain sitä, »mitä Jumala on tekevä». Niin kauan kuin Jumala varjeli heitä, ei mikään kansa tai valtio saatanan kaiken voiman tukemanakaan voisi voittaa heitä. Koko maailma saisi hämmästellä sitä, miten ihmeellisesti Jumala auttoi kansaansa, niin että hän voimal-laan piti synnin tekoon päättävästi ryhtyneen miehen siinä määrin valvonnassaan, että tämä julisti aikomansa kirouksen sijasta mitä runsaimpia ja kallisarvoisimpia lupauksia, vieläpä runollisen kaunopuheisesti. Ja sen suopeuden, jota Jumala osoitti sillä kertaa Israelille, tuli vakuuttaa hänen huolehtivan kuuliaisista, uskollisista lapsistaan kaikkina aikoina. Milloin saatana yllyttäisi pahoja ih- misiä syyttelemään, ahdistamaan ja hävittämään Jumalan kansaa, juuri tämän tapauksen muistaminen vahvistaisi heidän rohkeuttaan ja uskoaan Jumalaan.AO2 50.4

Masentuneena ja hämmästyneenä Mooabin kuningas huudahti: »Älä kiroa sitä äläkä siunaa sitä.» Hän ei kuitenkaan ollut menettänyt kaikkea toivoaan, vaan päätti yrittää vielä kerran. Hän vei Bileamin nyt Peorin vuorelle, jolla oli heidän Baal-jumalansa hillittömään palvontaan omistettu temppeli. Siellä pystytettiin yhtä monta alttaria kuin ennenkin, ja saman verran uhrattiin myös eläimiä. Mutta Bileam ei enää vetäytynyt sivummalle kuulemaan Jumalan tahtoa. Hän ei enää ollut tekevinään mitään taikoja vaan pysytteli alttarien keskellä ja katseli Israelin telttoja. Jälleen Jumalan Henki tuli häneen ja antoi hänen julistettavakseen seuraavan jumalallisen sanoman:AO2 51.1

»Kuinka ihanat ovat
sinun majasi, Jaakob,
sinun asuinsijasi, Israel!
Niinkuin laajat purolaaksot,
niinkuin puutarhat
virran varrella,
niinkuin aloepuut,
Herran istuttamat,
niinkuin setripuut
vesien vierillä!
Vettä läikkyy
sen vesisangoista,
ja sen laihot
saavat runsaasti vettä.
Agagia mahtavampi
on sen kuningas,
ylhäinen sen kuningaskunta.
--
Se on kyyristynyt,
se on laskeutunut maahan
kuin leijona,
niinkuin naarasleijona
- kuka uskaltaa sitä häiritä?
Siunattu olkoon,
joka sinua siunaa,
kirottu, joka sinua kiroaa!»AO2 51.2

Jumalan kansan hyvinvointia kuvaillaan tässä luonnosta otettujen verrattoman kauniiden esimerkkien avulla. Profeetta vertaa Israelia viljaviin laaksoihin, jotka tuottivat runsasta satoa, ehtymättömien lähteiden kastelemiin kukoistaviin puutarhoihin, tuoksuviin aloepuihin ja mahtaviin setri-puihin. Viimemainittu soveltuukin huomattavan kauniina erikoisen hyvin innoitetun sanan kuvailtavaksi. Kaikki Idän kansat pitivät Libanonin setriä suuressa arvossa. Sen sukuisia puita tavataan kaikkialla ihmisen asuttamilla seuduilla. Napapiirin alueilta trooppiseen vyöhykkeeseen asti se kasvaa tuuheana viihtyen hyvin kuumassakin ilmastossa ja sietäen myös kylmyyttä. Rehevänä se kohoaa jokivarsilla, mutta kurottelee korkeuksia myös kuivaksi paahtuneen erämaan laidoilla. Se työntää juurensa syvälle vuoriston kallioiden halkeamiin ja pystyy näin uhmaamaan kovaakin myrskyä. Se pysyy ikivihreänä talven viiman kuihduttaessa kaiken muun. Libanonin setri on muita puita vahvempi, lujempi ja lahoamattoman elinvoimaisempi, ja sitä käytetään vertauskuvana niistä, joiden elämä »on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa» (Kol. 3: 3). Raamattu sanoo: »Vanhurskas - kasvaa kuin Libanonin setri» (Ps. 92: 13). Jumala on korottanut setrin metsän kuningaspuuksi. »Eivät olleet - kypressit sen oksien veroiset, eivät plataanit niinkuin sen haarat» eikä »yksikään puu Jumalan puutarhassa» (Hes. 31: 8). Setriä käytetään tuon tuostakin kuvaamaan kuninkaallista arvoa, ja kun Raamattu käyttää sitä kuvaamaan vanhurskaita, se osoittaa minkälaisina taivas pitää niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon.AO2 51.3

Bileam ennusti, että Israelin kuningas olisi Agagia suurempi ja mahtavampi. Tällä nimellä kutsuttiin amalekilaisten kuninkaita, ja tämä kansakunta oli siihen ai-kaan hyvin voimakas. Mutta jos Israel pysyisi uskollisena Jumalalle, se kukistaisi kaikki vihollisensa. Israelin kuningas oli Jumalan Poika, ja hän perustaisi kerran valtaistuimensa maan päälle, ja hänen valtansa olisi kaikkia maallisia valtakuntia suurempi.AO2 52.1

Kun Baalak toiveissaan pettyneenä kuunteli profeetan sanoja, hän joutui pelon ja raivon valtaan. Hän oli harmissaan siitä, että Bileam ei voinut antaa hänelle vä-häisintäkään rohkaisun sanaa nyt, kun kaikki näytti käänty-neen häntä vastaan. Hän pilkkasi profeetan sovittelevaa ja petollista menettelyä ja huudahti lopulta kiivaasti: »Mene tiehesi! Minä aioin sinua runsaasti palkita, mutta katso, Herra on sinulta palkan kieltänyt.» Bileam vastasi jo etu-käteen varoittaneensa kuningasta siitä, ettei hän voisi julistaa tälle muuta kuin Jumalalta saamaansa sanomaa.AO2 52.2

Ennen paluutaan kansansa luo Bileam erittäin kauniisti ja ylevästi ennusti maailman Lunastajasta ja Jumalan vihollisten lopullisesta tuhoamisesta:AO2 52.3

»Minä näen hänet,
en kuitenkaan nyt,
minä katselen häntä,
en kuitenkaan läheltä.
Tähti nousee Jaakobista,
ja valtikka kohoaa Israelista.
Se ruhjoo Mooabilta ohimot,
päälaen kaikilta
Seetin pojilta.»AO2 52.4

Ja lopuksi hän ennusti Mooabin, Edomin, Amalekin ja Kainin täydellisen hävityksen jättämättä näin mooabilaiskuninkaalle vähääkään toivoa.AO2 53.1