Näky Luvatusta maasta

Ja nyt hänelle näytettiin yleiskatsaus Luvatusta maasta. Hänen eteensä levitettiin jokainen osa tuosta maasta, ei kaukaisen utuisena ja epäselvänä vaan kirkkaan selväpiirteisenä ja kauniina ihastellen katseltavaksi. Tässä katsauksessa hänelle ei näytetty sitä sellaisena kuin se silloin oli vaan sellaisena, miksi se tulisi Jumalan siunaamana Israelin omistuksessa. Hän näytti katselevan toista Eedeniä. Siellä näkyi Libanonin setrien peittämiä vuoria, harmaita kukkuloita oliiveineen ja tuoksuville viinitarhoineen, vehreitä ja rehevän viljavia lakeuksia kukkaloistoineen, tropiikin palmuja, lainehtivia vehnäja ohrahalmeita, aurinkoisia laaksoja solisevine puroineen ja linnunlauluineen, uljaita kaupunkeja ja kauniita puutarhoja, »merten rikkauden» käsittäviä sisävesiä, lai-duntavia laumoja kukkulan rinteillä ja kalliomaastossakin villimehiläisten keräämiä herkkuja. Juuri sellaisen maan Mooses oli Jumalan Hengen innoittamana kuvaillut Israelille. Se oli Herran siunaama »kalleimmalla kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta, kalleimmalla, minkä aurinko antaa, - kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorten huipuilta, - kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on.»AO2 73.2

Mooses näki valitun kansan asettuneena Kanaaniin, jokaisen heimon omalla alueellaan. Hän sai nähdä, miten heidän kävisi Luvattuun maahan siirtymisen jälkeen; hänelle esitettiin heidän luopumuksensa pitkällinen ja surullinen kehitys ja sen rangaistus. Hän näki heidät syntiensä vuoksi hajotettuina pakanain keskuuteen, Israelin kunniansa menettäneenä, sen kauniin kaupungin raunioina ja sen kansan pakkosiirtolaisina vieraissa maissa. Sitten hän näki heidät palanneina isiensä maahan ja lopulta Rooman valtaan alistettuina.AO2 73.3

Hänen sallittiin seurata ajan virran juoksua ja katsella Vapahtajamme ensimmäistä tulemusta. Hän näki Jeesuksen Beetlehemin lapsena. Hän kuuli enkelijoukon puhkeavan riemulauluin julistamaan kunniaa Jumalalle ja maahan rauhaa. Hän tähyili taivaalla loistavaa tähteä, joka johti Idän tietäjiä Jeesuksen luo, ja kirkas valo tulvahti hänen mieleensä, kun hän muisti nämä profeetalliset sanat: »Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista» (4 Moos. 24: 17). Hän tarkkaili, miten Kristus eli vaatimattomasti Nasaretissa, suoritti rakas- tavaa, myötätuntoista ja parantavaa palveluaan ja joutui ylpeän, epäuskoisen kansan hylkäämäksi. Hämmästyneenä hän kuunteli heidän kerskuvaa Jumalan lain ylistystään, ja kuitenkin hän näki heidän halveksien hylkäävän hänet, jonka toimesta laki annettiin. Hän näki, miten Jeesus Öljymäellä jätti itkien jäähyväiset rakastamalleen kaupungille. Kun Mooses katseli tuon kansan lopullista hylkäämistä, joka oli saanut niin runsaita taivaan siunauksia - tuon kansan, jonka puolesta hän oli uurastanut, rukoillut ja uhrannut ja jonka hyväksi hän olisi suonut oman nimensä tulevan poistetuksi elämän kirjasta; kun hän kuunteli noita pelottavia sanoja: »Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi» (Matt. 23: 38), hänen sydäntään ahdisti, ja katkerat kyynelet kirposivat hänen silmistään myötätunnosta surevaa Jumalan Poikaa kohtaan. Hän seurasi Vapahtajaa Getsemaneen ja näki tuskien puutarhan, kavaltamisen, pilkan ja pieksennän, ja lopulta ristiinnaulitsemisen. Mooses näki, että samoin kuin hän ylensi käärmeen erämaassa oli Jumalan Poikakin ylennettävä, »ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3:16). Murhe, harmi ja kauhu täyttivät Mooseksen mielen hänen katsellessaan juutalaisten tekopyhyyttä ja saatanallista vi- haa Lunastajaansa, tuota väkevää Enkeliä kohtaan, joka oli käynyt heidän isiensä edellä. Hän kuuli Kristuksen tuskaisen huudon: »Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?» (Mark. 15: 34). Hän näki Jeesuksen lepäävän Joosefin uudessa haudassa. Maailma näytti peittyvän täydellisen epätoivon synkkyyteen. Mutta katsoessaan uudestaan hän näki Kristuksen tulevan haudasta esiin voittajana ja kohoavan taivaaseen palvovien enkelien saatossa ja vieden vankeja mukanaan. Hän näki loistoisat portit avoinna vastaanottamaan Vapahtajaa ja taivaan joukkojen lausuvan voitonvirsillään Päällikkönsä tervetulleeksi. Ja siellä Moosekselle ilmoitettiin, että hän saisi olla avustamassa Vapahtajaa ja avata hänelle ikuiset portit. Hänen katsellessaan tätä kaikkea pyhä loiste väikkyi hänen kasvoillaan. Miten vähäisil-tä näyttivätkään hänen elämänsä koetukset ja uhraukset verrattuina Jumalan Pojan vastaaviin kokemuksiin! Ja miten keveiltä ne tuntuivatkaan »iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden» rinnalla! (2 Kor. 4:17). Hän iloitsi siitä, että hänen oli sallittu edes jossakin määrin olla osallinen Kris-tuksen kärsimyksistä.AO2 73.4

Mooses katseli Jeesuksen opetuslapsia näiden lähtiessä julistamaan hänen evankeliumiaan maailmalle. Hän näki, että vaikka Israelin kansa »lihan mukaan» ei ollutkaan täyttänyt Jumalalta saamaansa korkeaa kutsumusta eikä epäuskonsa tähden tullutkaan maailman valoksi ja vaikka he olivat väheksyneet Jumalan armoa ja menettäneet hänen valitulle kansalle kuuluvat siunauksensa, Jumala ei kuitenkaan ollut hylännyt Aabrahamin siementä. Hän tulisi vielä täyttämään kaiken sen, minkä oli aikonut suorittaa Israelin välityksellä. Kaikkia, jotka Kristuksen kautta tulisivat uskon lapsiksi, pidettäisiin Aabrahamin siemenenä, ja he olisivat liiton lupausten perillisiä. Aabrahamin tavoin heidät kutsuttaisiin tallettamaan ja julistamaan Jumalan lakia ja hänen Poikansa evankeliumia. Mooses näki evan-keliumin valon loistavan Jeesuksen opetuslasten välityksellä kansalle, »joka pimeydessä istui» (Matt. 4: 16), ja tuhansien käyvän pakanamaista sen nousun kirkkautta kohti. Ja katsellessaan hän iloitsi Israelin kasvusta ja menestyksestä.AO2 75.1

Ja nyt hän sai siirtyä katselemaan toista näkyä. Hänelle oli näytetty, miten saatana sai juuta- laiset hylkäämään Kristuksen, vaikka tunnustivatkin kunnioittavansa hänen Isänsä lakia. Nyt hän näki kristillisen maailman samanlaisen petoksen vallassa. Se tunnusti vastaanottavansa Kristuksen ja kuitenkin hylkäsi Jumalan lain. Hän oli kuullut, miten papit ja vanhimmat kiihkoissaan huusivat: »Vie pois tämä!» » Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!» Ja nyt hän kuuli kristityiksi tunnustautuvien opettajien huutavan: »Viekää pois laki!» Hän näki sapatin poljettuna jalkoihin ja väärän säännöksen asetetun sen tilalle. Jälleen Mooses hämmästyi ja kauhistui. Miten saattoivat ne, jotka uskoivat Kristukseen, hylätä lain, jonka tämä oli omalla äänellään julistanut pyhältä vuorelta? Miten voi kukaan Jumalaa pelkäävä syrjäyttää lain, joka on hänen hallituksensa perustus taivaassa ja maan päällä? Iloiten hän huomasi muutamien uskollisten yhä kunnioittavan ja korottavan Jumalan lakia. Hän näki, miten maalliset vallat viimeistä kertaa suurin ponnistuksin koettivat tuhota ne, jotka noudattivat Jumalan lakia. Hän loi katseensa siihen aikaan, jolloin Jumala on nouseva rankaisemaan maan asukkaita heidän jumalattomuudestaan ja samalla varjeleva ja kätkevä suojaansa vihansa päiviksi ne, jotka ovat pelänneet hänen nimeään. Hän kuuli, miten Jumala pyhästä asuinsijastaan taivasten ja maan järkkyessä julistaa rauhan liiton niiden kanssa, jotka ovat pitäneet hänen lakinsa. Hän näki Kristuksen loisteliaan toisen tulemisen, vanhurskaat kuolleet herätettyinä kuolemattomaan elämään sekä elävät pyhät muutettuina kuolemaa näkemät tä ja nousemassa heidän kanssaan ilolaulujen kaikuessa kohti Jumalan kaupunkia.AO2 75.2

Vielä annettiin hänen katseltavakseen näky maasta, josta kirous oli poistettu. Se oli viehättävämpi kuin kaunis Luvattu maa, jota hän juuri oli katselemassa. Siellä ei ole mitään syntiä, eikä kuolemalla ole sinne pääsyä. Sieltä kan-sojen pelastetut löytävät ikuisen kotinsa. Sanomattoman riemullisena Mooses katselee tuota näkyä - ihanaa vapautusta, joka ylittää hänen rohkeimmatkin toiveensa. Maallisen vaelluksensa jälkeen Jumalan Israel on lopulta päässyt ihanaan maahan.AO2 76.1