Mooseksen kuolema ja ylösnousemus

Näky häipyi pois, ja hänen katseensa kohtasi taas hänen eteensä avautuvan Kanaanin maan. Sitten hän uupuneen soturin tavoin laskeutui lepoon. »Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päi-vään asti.» Monet, jotka Mooseksen eläessä olivat olleet haluttomia noudattamaan hänen ohjeitaan, olisivat eksyneet palvomaan hänen ruumistaan, jos olisivat tienneet mihin se oli haudattu. Siksi se salattiin ihmisiltä. Mutta Jumalan enkelit kätkivät hänen uskollisen palvelijansa ruumiin ja vartioivat hänen yksinäistä hautaansa.AO2 76.2

»Mutta Israelista ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin; ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki, — jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, peljättäviä tekoja, kuin hän teki koko Israelin silmien edessä.»AO2 77.1

Ellei Mooseksen elämää olisi tahrannut tuo synti, joka esti Kaadeksessa häntä antamasta Jumalalle kunniaa veden saamisesta vuotamaan kalliosta, hän olisi päässyt Luvattuun maahan ja muutettuna taivaaseen kuolemaa maistamatta. Hän ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa hautaansa. Niiden enkelien kanssa, jotka olivat haudanneet Mooseksen, Kristus itse laskeutui taivaasta kutsumaan esiin nukkuvan pyhänsä. Saatana oli iloinnut menestyksestään saatuaan Mooseksen tekemään syntiä Jumalaa vastaan, jolloin hän joutui kuoleman valtaan. Suuri vastustaja selitti, että jumalallinen tuomio - »Maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman» (1 Moos. 3: 19) - antoi kuolleet hänen omikseen. Haudan valtaa ei siihen mennessä ollut murrettu, ja hän väitti kaikkien haudoissa lepäävien olevan hänen vankejaan, joita hän ei koskaan päästäisi synkästä vankilastaan.AO2 77.2

Kristus tuli nyt ensi kertaa herättämään kuollutta eloon. Kun elämän Ruhtinas loistavien olentojen seurassa lähestyi hautaa, saatana oli huolissaan valta-asemastaan. Hän aikoi pahojen enkeliensä kanssa torjua tämän tunkeutumisen alueelle, jota hän väitti omakseen. Hän kerskui Jumalan palvelijan joutuneen hänen vangikseen. Hän julisti, ettei Mooseskaan ollut pystynyt pitämään Jumalan lakia vaan oli ottanut itselleen kunnian, joka kuului Herralle, langennut juuri samaan syn-tiin, jonka johdosta saatana oli karkotettu taivaasta, ja joutunut tämän rikkomuksensa tähden saatanan valtaan. Pääpettäjä toisti ne syytökset, jotka hän alun perin oli esittänyt taivaallista hallintoa vastaan, ja väitti jälleen, että Jumala oli epäoikeudenmukainen häntä kohtaan.AO2 77.3

Kristus ei alentunut keskustelemaan saatanan kanssa. Hän olisi voinut esittää tätä vastaan sen, miten paljon pahaa hän oli petoksillaan aiheuttanut taivaassa syösten suuren joukon sen asukkaista perikatoon. Hän olisi voinut viitata tämän Eedenissä esittämiin valheisiin, jotka saivat Aadamin lankeamaan syntiin ja saattoivat koko ihmissuvun kuoleman alaiseksi. Hän olisi voinut muistuttaa saatanalle siitäkin, että tämä itse oli kiusannut Israelia napisemaan ja kapinoimaan ja että tämä oli kuluttanut loppuun heidän johtajansa pitkämielisen kärsivällisyyden, niin että hän heikkona hetkenään oli yllättynyt tekemään sen synnin, jonka johdosta hän oli joutunut kuoleman valtaan. Mutta Kristus siirsi kaiken Isälleen sanomalla: »Rangaiskoon sinua Herra!» (Juud. 9). Vapahtaja ei ruvennut väittelemään vastustajansa kanssa, vaan ryhtyi siinä samassa murtamaan langenneen vihollisen valtaa käyden herättämään kuollutta eloon. Tämä osoitti, ettei saatana voinut kiistää Jumalan Pojan valta-asemaa. Tämä varmisti ylösnousemuksen ai niaaksi. Saalis riistettiin saatanalta; vanhurskaat kuolleet heräisivät jälleen eloon.AO2 77.4

Synnin tähden Mooses oli joutunut saatanan valtaan. Omilla ansioillaan hän ei pystynyt vapautumaan laillisesta kuoleman vankeudestaan, mutta Lunastajan nimen turvin hänet herätettiin kuolemattomaan elämään. Mooses tuli esiin haudasta kirkastettuna ja kohosi Vapauttajansa kanssa Jumalan kaupunkiin.AO2 78.1

Vasta Kristuksen uhrissa tuli Jumalan oikeus ja rakkaus selvemmin ilmi kuin siinä, miten hän kohteli Moosesta. Jumala ei päästänyt Moosesta Kanaaniin, koska halusi antaa opetuksen, jota ei koskaan pitäisi unohtaa: että hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta ja että ihmisten tulisi varoa ottamasta itselleen sitä kunniaa, joka kuuluu heidän Luojal-leen. Kun Mooses anoi osallisuutta Israelin perintöosaan, Jumala ei suostunut hänen rukoukseensa, mutta hän ei myöskään unohtanut eikä hylännyt palvelijaansa. Taivaan Jumala ymmärsi, mitä kärsimyksiä Mooses oli joutunut kokemaan. Hän oli havainnut jokaisen uskollisen palvelusteon noina pitkinä taistelun ja koetusten vuosina. Pisgan huipulta Jumala kutsui Mooseksen perintöosaansa, joka oli maallista Kanaania äärettömän paljon ihanampi.AO2 78.2

Kirkastusvuorella Mooses oli Elian vierellä, joka oli elävänä muutettu kuolemattomuuteen. Isä lähetti heidät tuomaan valoa ja kirkkautta Pojalleen. Ja niin täyttyi lopulta Mooseksen rukous,jonka hän esitti niin monia vuosisatoja aikaisemmin. Hän seisoi »ihanalla vuorella, keskellä kansansa perintöosaa» todistamassa hänestä, johon keskittyivät kaikki Israelille annetut lupaukset Tällainen on viimeinen kuolevais ten katseltavaksi suotu näkymä sen miehen vaiheista, jota taivas niin suuresti kunnioitti.AO2 78.3

Mooses esikuvasi Kristusta. Hän itse oli julistanut Israelille: »Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa» (5 Moos. 18: 15). Jumala näki tarpeelliseksi kasvattaa Moosesta ahdistusten ja köyhyyden koulussa, ennen kuin tämä saattoi johtaa Israelin joukot maanpäälliseen Kanaaniin. Taivaalliseen Kanaaniin vaeltavalla Jumalan Israelilla on Päällikkö, joka ei tarvinnut mitään inhimillistä opetusta pystyäkseen toimimaan jumalallisena johtajana, mutta silti hän tuli täydelliseksi kärsimysten kautta. Ja »sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa» (Hebr. 2: 10, 18). Lunastajassamme ei ilmennyt mitään inhimillistä heikkoutta eikä epätäydellisyyttä. Kuitenkin hän kuoli valmistaakseen meille pääsyn Luvattuun maahan.AO2 78.4

»Ja Mooses tosin oli palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa’, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauk-sen» (Hebr. 3: 5, 6).AO2 78.5