Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 2

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Kaalebin perintöosa

    Ennen kuin maata käytiin jakamaan, tuli Kaaleb heimonsa pää-miesten kanssa esittämään oman erikoispyyntönsä. Joosuan ohella Kaaleb oli nyt Israelin vanhin mies. Kaaleb ja Joosua olivat vakoojista ainoat, jotka esittivät Luvatusta maasta hyvän raportin ja rohkaisivat kansaa lähtemään Herran nimessä valtaamaan sitä. Kaaleb muistutti Joosuaa siitä, mitä hänelle oli silloin luvattu uskollisuutensa palkaksi: »Totisesti, se maa, johon sinä olet jalkasi astunut, on tuleva sinulle ja sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti, koska sinä olet uskollisesti seurannut Herraa.» Siksi hän pyysi, että Hebron annettaisiin hänelle perintöosaksi. Siellä olivat Aabraham, Iisak ja Jaakob asuneet monet vuodet, ja sinne heidät oli haudattu, Makpelan luolaan. Hebron oli myös pelättyjen anakilaisten tukikohta, jotka suurella koollaan olivat niin kovin pelästyttäneet vakoojat ja saaneet näiden kautta koko Israelin masentumaan. Tämän alueen Kaaleb Jumalan voimaan luottaen valitsi perintöosakseen.AO2 106.3

    »Katso, Herra on antanut minun elää», hän sanoi, »vielä neljäkymmentä viisi vuotta sen jälkeen, kuin Herra puhui tämän sanan Moosekselle. - Ja katso, minä olen nyt kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin voimani oli silloin, niin se on vielä nytkin: minä kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät karkotetuksi, niinkuin Herra on puhunut.» Juudan päämiehet kannattivat tätä anomusta. Koska Kaaleb oli nimetty tästä heimosta osallistumaan maanjakoon, hän oli ottanut nämä miehet mukaansa esittämään hänen kanssaan tämän pyynnön, jottei kenenkään tarvitsisi epäillä hänen käyttäneen arvoasemaansa omaksi edukseen.AO2 106.4

    Hänen maanpyyntöönsä suostuttiin heti. Kenellekään ei tätä jättien tukikohdan valtausta olisi voitu turvallisemmin uskoa. »Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perinnöksi Hebronin, — sentähden, että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa.» Kaalebilla oli nyt sama usko kuin silloinkin, kun hän todisti vastoin toisten vakoojien synkkää raporttia. Jumala oli luvannut antaa Kanaanin maan kansansa omaksi, ja tämän lupauksen Kaaleb oli uskonut ja seurannut siinä Herraa uskollisesti. Hän oli kestänyt kansansa kanssa pitkän erämaanvaelluksen rasitukset ja saanut sen ohessa osansa syyllisten pettymyksistä ja vaivoista. Kuitenkaan hän ei tätä valitellut vaan kiitti Jumalaa siitä, että tämä oli armossaan pitänyt hänet hengissä erämaassa, jonne hänen veljensä olivat kuolleet. Herra oli varjellut häntä erä-maanvaelluksen vaikeuksien, vaa- rojen ja vitsausten keskellä samoin kuin Kanaanin sotavuosien taisteluissa. Eikä hän ollut voimiltaan heikentynyt, vaikka oli hyvän joukon päälle kahdeksankym-menen. Ei hän pyytänyt itselleen valmiiksi vallattua maata vaan seudun, jonka valloitusta vakoojat ennen muita paikkoja olivat pitäneet mahdottomana. Jumalan avulla hän riistäisi tukikohdan juuri niiltä jättiläisiltä, joiden väkevyys oli horjuttanut Israelin uskoa. Ei hän tällä pyynnöllään ta-voitellut kunniaa eikä mainetta. Urhea vanha soturi halusi vain antaa kansalle esimerkin Jumalan kunniaksi ja rohkaista heimoja kukistamaan koko maan, jota heidän isänsä olivat pitäneet valloittamattomana.AO2 107.1

    Kaaleb sai nyt perintöosakseen seudun, jota hän oli mielessään toivonut jo neljäkymmentä vuotta, ja luottaen siihen, että Jumala olisi hänen kanssaan, hän »karkoitti sieltä kolme anakilaista», kolme Anakin poikaa. Mutta vaikka hän näin sai vallatuksi maata itselleen ja perhekunnalleen, hän ei jäänyt paikoilleen nauttimaan perintöosastaan, vaan lähti yhtä innokkaana edelleen valloittamaan lisäalueita kansansa hyödyksi ja Jumalan kunniaksi.AO2 108.1

    Pelkurit ja kapinalliset olivat kuolleet erämaahan, mutta kelpo vakoojat saivat nauttia Rypälelaakson hedelmiä. Kullekin annettiin uskonsa mukaisesti. Se mitä epäuskoiset olivat pelänneet, tapahtui heille. Jumalan lupauksesta piittaamatta he olivat väittäneet, ettei Kanaania voitu saada perintöosaksi, eivätkä he saaneetkaan sitä. Mutta ne, jotka luottivat Jumalaan eivätkä antaneet mielensä harhailla tulevissa vaikeuksissa, vaan ajattelivat kaikkivaltiaan Auttajansa voimaa, pääsivät ihanaan maahan. Uskon kautta nuo muinaiset sankarit »kukistivat valtakuntia, — pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väke-viksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot» (Hebr. 11: 33, 34). »Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme» (1 Joh. 5: 4).AO2 108.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents