U skonpuhdistusta Israelissa

Siitä lähtien kun Herra ensi kertaa ilmaisi itsensä Hannan pojalle, Samuelin kutsu profeetan tehtävään oli tullut tunnustetuksi kaikkialla Israelissa. Samuel oli osoit-tautunut uskolliseksi Herran sanansaattajaksi esittämällä kuuliaisesti jumalallisen varoituksen Eelin perheelle, niin tuskallinen ja koetteleva kuin tuo tehtävä oli ollutkin. »Ja Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan. Ja koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtä-vä.»AO2 181.1

Kansakuntana israelilaiset olivat edelleenkin jumalattomassa tilassa ja palvoivat epäjumalia. Sen rangaistukseksi he joutuivat olemaan filistealaisten vallan alaisuudessa. Tänä aikana Samuel vieraili maan kaikissa kaupungeissa ja kylissä kehottaen kansaa kääntymään isiensä Jumalan tykö. Hän saikin työstään hyviä tuloksia. Kärsittyään vihollistensa sortoa kaksikymmentä vuotta Israel »huokaili Herran puoleen». Samuel neuvoi heitä: »Jos te kai-kesta sydämestänne käännytte Herran puoleen, niin poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja astartet ja kiinnittäkää sydämenne Herraan ja palvelkaa ainoastaan häntä.» Tästä huomaamme, että käytännöllistä hurskautta, sydämen uskontoa, opetettiin Samuelin päivinä samoin kuin Kristus opetti sitä ollessaan maailmassa. Vailla Kristuksen armoa uskonnon ulkonaiset muotomenot olivat muinaiselle Israelille arvottomia. Eikä niillä ole mitään merkitystä myöskään nykyajan Israelille.AO2 181.2

Nykyään tarvitaan samanlaista herätystä todelliseen sydämen uskontoon, jonka muinainen Israel sai kokea. Katumus on se ensi askel, joka kaikkien on otettava palatessaan Jumalan luo. Kukaan ei voi tehdä tätä työtä toisen puolesta. Meidän on omakohtaisesti nöyrryttävä Jumalan edessä ja pantava pois epäjumalamme. Kun olemme tehneet kaiken voitavamme, Herra ilmaisee meille pelastuksensa.AO2 181.3

Heimojen päämiesten myötävaikutuksella saatiin suuri joukko koolle Mispaan. Siellä vietettiin juhlallinen paastopäivä. Syvästi nöyrtyneinä israelilaiset tunnustivat syntinsä, ja merkiksi siitä, että olivat päättäneet seurata saamaansa opetusta, he asettivat Samuelin jakamaan heille oikeutta.AO2 181.4

Filistealaiset tulkitsivat tämän kokoontumisen merkitsevän sotaneuvottelua, ja he hyökkäsivät vahvoin voimin hajottamaan israelilaisia, ennen kuin he pääsisivät toteuttamaan aikeitaan. Heidän lähestymisensä herätti kauhua Israelissa. Kansa esitti hätäisen pyyntönsä Samuelille: »Älä kieltäydy huutamasta meidän puolestamme Herraa, meidän Ju-malaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä.»AO2 181.5

Samuelin ollessa parhaillaan uhraamassa karitsaa polttouhrik- si filistealaiset hyökkäsivät heitä vastaan. Silloin ilmaisi jälleen voimansa hän, joka oli laskeutunut Siinaille tulen ja savun ja jylinän keskellä ja joka halkaisemalla Punaisen meren ja pysäyttämällä Jordanin juoksun oli avannut tien Israelin lapsille. Hirvittävä ukkosmyrsky puhkesi hyökkääjien yllä ja löi maahan nuo voimakkaat soturit.AO2 181.6

Israelilaiset olivat pysyneet alallaan vavisten peloissaan mutta kuitenkin toivoen. Nähdessään vihollistensa kaatuvan kuolleina maahan he ymmärsivät, että Jumala oli hyväksynyt heidän katumuksensa. Vaikkeivät he olleet varustautuneet taisteluun, he ottivat kaatuneilta filistealaisilta aseita ja lähtivät ajamaan pakenevia joukkoja takaa aina BeetKaariin asti. Tämä merkittävä voitto saatiin samalla kentällä,jolla filistealaiset kaksikymmentä vuotta aikaisemmin olivat voittaneet Israelin, surmanneet papit ja ryöstäneet Jumalan arkin. Kansoille niin kuin yksilöillekin on Ju malalle kuuliaisuuden polku turvan ja onnellisuuden polku, kun taas rikkomuksen polku johtaa pelkkään tappioon ja perikatoon Filistealaiset lyötiin nyt niin pe rinpohjin, että he luopuivat Israe lilta valtaamistaan tukikohdista ja pidättäytyivät moniksi vuosiks; kaikista vihollisuuksista. Muut kansat seurasivat esimerkkiä, ja niin israelilaiset saivat olla rau hassa Samuelin koko hallintoajan Jottei tätä tapausta koskaan unohdettaisi, Samuel pystytti suuren muistokiven Mispan ja Seenin välille. Hän antoi sille nimen Eben-Eser, »avun kivi», ja sanoi kansalle: »Tähän asti on Herra meitä auttanut.»AO2 182.1