Hyvä kuningas Joosia
Joosian aloittaessa hallituskautensa, jota jatkuisi kolmekymmentäyksi vuotta, alkoivat uskonsa puhtaana säilyttäneet toivoa, että valtakunnan alaspäin meno pysähtyisi. Tämä uusi kuningas, vaikka oli vasta kahdeksanvuotias, pelkäsi näet Jumalaa, ja alusta lähtien »hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi kaikessa isänsä Daavidin tietä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle» (2 Kun. 22: 2). Jumalattoman kuninkaan poikanakin, kiusattuna kulkemaan isänsä jälkiä ja vain muutaman neuvonantajan rohkaistessa häntä vaeltamaan oikein Joosia kuitenkin pysyi uskollisena Israelin Jumalalle. Hän otti oppia menneiden sukupolvien virheistä. Hän halusi menetellä oikein eikä tahtonut isänsä ja isoisänsä tavoin vajota synnin ja rappion alhaiselle tasolle. Hän vaelsi »poikkeamatta oikealle tai vasemmalle». Luottamustehtävään joutuvana hän päätti noudattaa Israelin hallitsijoiden opastukseksi annettuja ohjeita, ja hänen tottelevaisuutensa ansiosta Jumala saattoi tehdä hänestä astian jaloa käyttöä varten.AO3 197.3
Jo vuosia ennen Joosian kuninkaaksi tuloa Juudan vakaamieliset olivat kyselleet, mahtoivatko Jumalan muinaiselle Israelille antamat lupaukset päästä koskaan täyttymään. Inhimillisesti näytti siltä, että Jumalan tarkoitusta valitun kansakunnan suhteen oli miltei mahdotonta toteuttaa. Menneiden vuosisatojen luopumus oli viime vuosina vain pahentunut; enää olivat jäljellä Juudan ja Benjaminin heimot, ja nämäkin näyttivät nyt olevan siveellisen ja kansallisen perikadon partaalla. Profeetat olivat alkaneet ennustaa täydellistä hävitystä heidän kauniille kaupungilleen, jonne Salomo oli rakentanut temppelin ja johon heidän kaikki maalliset toiveensa kansallisesta suuruudesta olivat keskittyneet. Mahtoiko Jumala olla nyt luopumassa lupaamastaan aikomuksesta, jonka mukaan hän vapauttaisi ne jotka turvaisivat häneen? Vanhurskaita oli vainottu ja jumalattomat näyttivät menestyneen jo niin kauan, että oliko Jumalalle uskollisina pysyvillä enää mitään toiveita paremmista päivistä?AO3 198.1