Joosian toimeenpanema uskonpuhdistus

Kuninkaan täytyi jättää tulevat tapahtumat Jumalan huomaan. Hän ei voinut muuttaa Herran ikuisia säädöksiä. Mutta julistaessaan taivaan rangaistustuomiot Herra ei ollut poistanut tilaisuutta katumukseen ja uskonpuhdistukseen, ja tästä Joosia havaitsi Jumalan olevan valmis lieventämään tuomioitaan armolla. Siksi hän päätti parhaansa mukaan toteuttaa päätetyt uudistukset. Hän järjesti heti suuren kokouksen, johon kutsuttiin Jerusalemin ja Juudan vanhimmat ja korkeimmat virkamiehet sekä tavallinen kansa. Nämä yhdessä pappien ja leeviläisten kanssa tapasivat kuninkaan temppelin pihalla.AO3 208.1

Tälle suurelle joukolle kuningas itse luki »kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat» (2 Kun. 23: 2). Kuninkaallinen lukija oli syvästi liikuttunut ja esitti sanomansa murtunein mielin ja myötätuntoa herättävästi. Se liikutti myös kuulijoita sydänjuuriin asti. Kuninkaan kasvoilta kuvastuvan tunteen voimakkuus, itse sanoman vakavuus ja varoitus lähestyvistä onnettomuuksista tekivät kaikki vaikutuksensa, ja monet päättivät yhtyä kuninkaan kanssa etsimään anteeksiantoa.AO3 208.2

Sitten Joosia ehdotti, että korkeimmat virkamiehet yhdessä kansan kanssa sitoutuisivat juhlallisesti Jumalan edessä yrittämään yhteistoimin suorittaa päätetyt muutokset. »Kuningas asettui pylvään viereen ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjänsä, todistuksiansa ja säädöksiänsä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa.» Tämä otettiin vastaan sydämellisemmin kuin kuningas oli uskaltanut toivoakaan: »Ja kaikki kansa yhtyi siihen liittoon» (jae 3).AO3 208.3

Seuranneen uskonpuhdistuksen aikana kuningas pyrki hävittämään jäljellä olevan epäjumalanpalveluksen rippeetkin. Niin kauan olivat maan asukkaat noudattaneet ympärillä olevien kansojen tapoja ja kumartaneet puisia ja kivisiä jumalankuvia, että näytti inhimillisesti miltei mahdottomalta poistaa näiden pahuuksien kaikkia ilmauksia. Mutta Joosia koetti sitkeästi puhdistaa maata. Hän suhtautui epäjumalanpalvontaan ankarasti surmaamalla »kaikki siellä olevat uhrikukkulapapit. — Myöskin vainajaja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja kivijumalat ja kaikki iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti, täyttääkseen lain sa- nat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran temppelistä» (jakeet 20, 24).AO3 208.4

Valtakunnan kahtia hajoamisen aikoina, vuosisatoja aikaisemmin, Jerobeam, Nebatin poika, koetti kääntää kansan mielen Jerusalemin temppelipalveluksista uusiin jumalanpalveluksen muotoihin. Hän uhmasi Jumalaa, jota Israel oli palvellut, ja oli teettänyt pyhittämättömän alttarin Beeteliin. Mutta vihittäessä tätä alttaria, jonka ääressä monet tulevina vuosina vieteltäisiin suorittamaan epäjumalien palvontamenoja, oli paikalle yhtäkkiä ilmaantunut Jumalan mies Juudeasta, ja hän tuomitsi jyrkästi tämän Jumalaa häpäisevän toimituksen. »Hän huusi alttaria kohti» ja julisti: »Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita» (1 Kun. 13: 2). Tähän julistukseen liittyi vielä merkki, joka todisti sanan tulleen Herralta.AO3 209.1

Siitä oli nyt kulunut kolmesataa vuotta. Toimeenpanemansa uskonpuhdistuksen aikana kuningas Joosia oli Beetelissä, jossa tämä muinainen alttari sijaitsi. Nyt täyttyisi kirjaimellisesti se ennustus, joka oli lausuttu Jerobeamin kuullen monia vuosia aikaisemmin.AO3 209.2

»Beetelissä olevan alttarin, sen uhrikukkulan, jonka oli teettänyt Jerobeam, Nebatin poika, joka saattoi Israelin tekemään syntiä, senkin alttarin uhrikukkuloineen hän [Joosia] kukisti; sitten hän poltti uhrikukkulan ja rouhensi sen tomuksi sekä poltti aserakarsikon.AO3 209.3

»Kun Joosia sitten kääntyi ja näki haudat, jotka olivat vuorella, lähetti hän ottamaan luut haudoista, poltti ne alttarilla ja saastutti näin alttarin Herran sanan mukaan, jonka oli julistanut se Jumalan mies, joka nämä julisti.AO3 209.4

»Ja hän kysyi: ‘Mikä tuo hautamerkki on, jonka minä näen?’ Kaupungin miehet vastasivat hänelle: ‘Se on sen Jumalan miehen hauta, joka tuli Juudasta ja julisti sen, minkä sinä nyt olet tehnyt Beetelin alttarille.’ Hän sanoi: ‘Antakaa hänen olla; älköön kukaan koskeko hänen luihinsa.’ Niin he jättivät hänen luunsa rauhaan ja samoin sen profeetan luut, joka oli tullut Samariasta» (2 Kun. 23: 15-18).AO3 209.5

Öljymäen etelärinteellä, vastapäätä Moorian vuorella sijaitsevaa kaunista Herran temppeliä, olivat ne alttarit ja jumalankuvat, jotka Salomo oli pystyttänyt sinne epäjumalia palvovien vaimojensa mieliksi (ks. 1 Kun. 11: 68). Yli kolmesataa vuotta nämä suuret, epämuotoiset patsaat olivat seisoneet tällä »loukkauskalliolla» mykkinä todistajina Israelin viisaimman kuninkaan luopumuksesta. Nämäkin Joosia poisti ja hävitti.AO3 209.6

Kuningas koetti edelleen lujittaa Juudan uskoa heidän isiensä Jumalaan järjestämällä suuren pääsiäisjuhlan lain kirjassa annettujen ohjeiden mukaan. Pyhistä palveluksista vastuussa olevat suorittivat valmistelut, ja suurena juhlapäivänä uhrattiin runsaasti. »Sillä sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty sen ajan jälkeen, jona tuomarit tuomitsivat Israelia, ei Israelin kuningasten eikä Juudan kuningasten koko aikana» (2 Kun. 23: 32). Mutta vaikka Jumala hyväksyikin Joosian innon, se ei voinut sovittaa menneiden sukupolvien syntejä. Kuninkaan seuraajien osoittama hurskaus ei saanut niiden monien sydäntä muuttumaan, jotka uppiniskaisesti kieltäytyivät luopumasta epäjumalain palvonnasta palvelemaan oikeaa Jumalaa.AO3 209.7

Joosia hallitsi vielä toistakymmentä vuotta pääsiäisjuhlan jälkeen. Kolmenkymmenenyhdeksän vuoden ikäisenä hän kuoli taistellessaan Egyptin joukkoja vastaan, »ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa. Ja Jeremia sepitti itkuvirren Joosiasta. Ja kaikki laulajat ja laulajattaret ovat itkuvirsissään puhuneet Joosiasta aina tähän päivään asti; ja nämä ovat tulleet yleisiksi Israelissa. Katso, ne ovat kirjoitettuina ‘Itkuvirsissä’» (2 Aikak. 35: 24, 25). »Ei ollut ennen häntä [Joosiaa] ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa. Kuitenkaan ei Herra kääntynyt suuren vihansa hehkusta», joka oli syttynyt »kaikesta siitä, millä Manasse oli vihoittanut hänet» (2 Kun. 23: 25, 26). Nopeasti lähestyi aika, jolloin Jerusalem hävitettäisiin perinpohjin ja maan asukkaat vietäisiin Baabelin vankeuteen. Siellä heidän tuli oppia ne läksyt, joita he eivät suostuneet oppimaan suotuisammissa oloissa.AO3 210.1