Kohti peruuttamatonta tuomiota

Syvän sydämentutkistelun aika oli koittanut. Joosian hallitessa kansa saattoi vielä jotenkin perustellusti toivoa. Mutta hän ei enää ollut puhumassa heidän puolestaan, sillä hän oli kaatunut taistelussa. Kansakunnan synnit olivat sellaiset, että esirukousten aika oli kutakuinkin lopussa. »Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni», Herra sanoi, »ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt! Ja jos he kysyvät sinulta: ‘Minne meidän on mentävä?’ niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen» (Jer. 15:1, 2).AO3 216.1

Ellei Jumalan nyt esittämää armon kutsua otettaisi vastaan, tuo uppiniskainen kansakunta joutuisi saman tuomion alaiseksi, joka oli kohdannut pohjoista Israelin valtakuntaa toista sataa vuotta aikaisemmin. Heille kuului nyt sanoma: »Jollette kuule minua ja vaella minun lakini mukaan, jonka minä olen teille antanut, ettekä kuule palvelijaini, profeettain, sanoja, niiden, jotka minä olen lähettänyt teidän tykönne, varhaisesta alkaen, vaikka ette ole kuulleet heitä, niin minä teen tälle temppelille niinkuin Siilolle, ja minä teen tämän kaupungin kiroussanaksi kaikille maan kansoille» (Jer. 26: 4-6).AO3 216.2

Ne jotka temppelin pihalla kuuntelivat Jeremian esitystä, ymmärsivät hyvin tämän viittauksen Siiloon ja niihin Eelin päiviin, jolloin filistealaiset olivat tunkeutuneet Israeliin ja vieneet mennessään liiton arkin.AO3 216.3

Eelin syntinä oli ollut liian lempeä suhtautuminen pyhässä tehtävässä olleiden poikiensa vääryyksiin sekä koko maassa vallinneeseen pahuuteen. Hän oli jättänyt nämä epäkohdat korjaamatta ja tuottanut Israelille pelottavan onnettomuuden. Hänen poikansa olivat kaatuneet taistelussa. Eeli itsekin oli saanut surmansa, Jumalan arkki oli viety Israelin maasta ja kansasta oli kuollut kolmekymmentä tuhatta, koska synti oli päästetty rehottamaan nuhtelematta ja hillitsemättä sitä. Israel oli turhaan luullut, että heidän synneistään huolimatta arkin läsnäolo takaisi heille voiton filistealaisista. Samoin Juudan asukkaat olivat taipuvaiset Jeremian päivinä uskomaan, että he tarkoin noudattamalla jumalallisesti säädettyjä temppelipalveluksia varjeltuisivat jumalattoman elämäntapansa oikeudenmukaiselta rangaistukselta.AO3 216.4

Mikä opetus tässä onkaan niille, jotka hoitavat vastuullisia tehtäviä tänä aikana Jumalan seurakunnassa! Miten vakavasti se kehottaakaan puuttumaan uskolli- sesti vääryyksiin, jotka tuottavat häpeää totuuden asialle! Älkööt ketkään luulko, jos kerran kutsuvat itseään Jumalan lain säilyttäjiksi, että he ulkonaisella käskyjen kunnioittamisellaan voisivat estää jumalallista oikeutta tapahtumasta kohdallaan. Älköön kukaan kieltäytykö alistumasta nuhdeltavaksi pahuudesta tai syyttäkö Jumalan palvelijoita siitä, että he liian innokkaasti pyrkivät puhdistamaan leiriä pahanteosta. Syntiä vihaava Jumala kehottaa kaikkia, jotka väittävät pitävänsä hänen lakinsa, luopumaan kaikesta jumalattomuudesta. Parannuksen ja auliin kuuliaisuuden laiminlyönnistä on nykyajan ihmisille yhtä vakavat seuraukset kuin muinaiselle Israelillekin. On olemassa raja, jota pitemmälle Herran rangaistuksiakaan ei voida lykätä. Jerusalemin hävitys Jeremian päivinä on vakavana varoituksena nykyiselle Israelille siitä, ettei rankaisematta voida jättää sikseen niitä neuvoja ja kehotuksia, joita Jumala on antanut heille valitsemiensa lähettien välityksellä.AO3 216.5