Tuomion sanoma Juudan kansalle

Muutaman vuoden kuluessa tämä hirvittävä tuomio kohtasi Joojakimia, mutta ensin Herra armossaan ilmoitti katumattomalle kansalle täsmällisen suunnitelmansa. Joojakimin kuninkuuden neljäntenä vuotena »profeetta Jeremia lausui koko Juudan kansaa ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan» sanan, jonka mukaan hän oli yli kahdenkymmenen vuoden ajan, Joosian »kolmannestatoista vuodesta alkaen tähän päivään saakka», todistanut Jumalan pelastustahdosta, mutta he eivät olleet välittäneet näistä sanomista (Jer. 25: 2, 3). Ja nyt Herran sana heille kuului:AO3 226.1

»Näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuulleet minun sanojani, niin katso, minä lähetän sanan, minä nostan kaikki pohjanpuolen kansanheimot, sanoo Herra, sanan Nebukadnessarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Ja nämä minä vihin tuhon omiksi ja teen heidät kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja ikuisiksi raunioiksi. Minä hävitän heidän keskuudestaan riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, käsikivien äänen ja lampun valon. Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta» (jakeet 8-11).AO3 226.2

Vaikka tuhotuomio oli selvästi julistettu, ei sitä kuunnellut kansanjoukko varmaan saanut sen kauhistavasta merkityksestä täyttä käsitystä, ja siksi Herra koetti vielä kuvauksin selittää puhutun sanoman sisältöä. Hän käski Jeremiaa vertaamaan kansakunnan kohtaloa jumalallisen vihan viinillä täytetyn maljan tyhjentämiseen. Tästä maljasta oli ensiksi juotettava »Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja [ja] sen kuninkaita». Samasta maljasta oli juotettava muitakin - »faraota, Egyptin kuningasta, ja hänen palvelijoitansa ja ruhtinaitansa ja koko hänen kansaansa» samoin kuin monia muita maan kansojakunnes Jumalan tarkoitus tulisi täyttymään (ks. Jer. 25).AO3 226.3

Valaistakseen edelleen nopeasti lähestyvien onnettomuuksien luonnetta Herra käski profeettaa: »Ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia. Lähde sitten BenHinnomin laaksoon.» Profeetalla oli mukanaan »savenvalajalta ruukku», ja se hänen piti särkeä siellä sekä julistaa Herran puolesta, jonka palvelija hän oli: »Niin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin, kuin särjetään savenvalajan astia, ettei sitä enää eheäksi saa.»AO3 226.4

Profeetta teki kaiken saamansa käskyn mukaisesti. Sitten hän palasi kaupunkiin, asettui temppelin pihalle ja julisti kaiken kansan kuullen: »Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tämän kaupungin ylitse ja kaikkien sen alaisten kaupunkien ylitse kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen sitä uhannut, koska ne ovat olleet niskureita eivätkä ole kuulleet minun sanojani» (ks. Jer. 19).AO3 227.1

Mutta sen sijaan, että profeetan sanat olisivat johtaneet syntien tunnustamiseen ja katumiseen, ne saivat korkeat virkamiehet vain vihastumaan. Siitä oli seurauksena, että Jeremia menetti vapautensa. Vankeudessa ja jalkapuuhun pantunakin profeetta esitti edelleen taivaan sanomia lähellä oleville. Vaino ei voinut vaientaa hänen ääntään. Totuuden sana oli hänen sydämessään, hän selitti, »kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut» (Jer. 20: 9).AO3 227.2