Sidkian uskottomuus

Kärkimiehenä niiden joukossa, jotka olivat nopeasti johtamassa valtakuntaa tuhoa kohti, oli heidän kuninkaansa Sidkia. Juudan kuningas sivuutti kokonaan profeettojen julistamat Herran neuvot, unohti olevansa kiitollisuuden velassa Nebukadressarille ja rikkoi Israelin Jumalan nimeen vannomansa uskollisuudenvalan, ja näin hän kapinoi profeettoja vastaan, hyväntekijäänsä vastaan ja Jumalaansa vastaan. Oman viisautensa turhuudessa hän kääntyi Pyytämään apua Israelin vaurauden vanhalta viholliselta »ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin, että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä».AO3 239.2

»Menestyyköhän se», kysyi Herra hänestä, joka oli näin alhaisesti pettänyt jokaisen saamansa pyhän luottamuksen, »pelastuukohan se, joka tällaista tekee? Pelastuuko se, joka liiton rikkoo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka vallan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. Ja farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa. — Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän - ei hän pelastu» (Hes. 17: 15-18).AO3 239.3

»Saastutettu, jumalaton» ruhtinas oli kohdannut lopullisen tilinteon päivänsä. »Ota pois käärelakki», käski Herra, »nosta pois kruunu.» Juuda ei saisi kuningasta ennen kuin Kristus itse perustaisi valtakuntansa. »Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän», kuului jumalallinen julistus Daavidin huoneen valtaistuimesta, »eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle» (Hes. 21: 25-27)AO3 239.4