Jerusalemin kukistuminen

Sidkian heikkous oli syntiä, josta hän sai pelottavan rangaistuksen. Vihollinen pyyhkäisi kansan ylitse vastustamattomana vyörynä ja hävitti kaupungin. Heprealaisten joukot lyötiin hajalle ja silmittömään pakoon. Kansakunta valloitettiin. Sidkia otettiin vangiksi, ja hänen poikansa surmattiin hänen nähtensä. Kuningas vietiin vankina pois Jerusalemista, hänen silmänsä puhkaistiin, ja Babyloniin saavuttuaan hän kärsi surkean kuoleman. Kaldealaiset eivät säästäneet kaunista temppeliäkään, joka alun viidettä vuosisataa oli kruunannut Siionin vuoren laen. »Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin» (2 Aikak. 36:19).AO3 243.4

Siihen aikaan, kun Nebukadressar lopullisesti kukisti Jerusalemin, monet olivat säästyneet pitkän piirityksen kauhuilta vain kaatuakseen miekkaan. Muutamat jäljelle jääneistä, kuten pappien sekä valtakunnan virkamiesten ja ruhtinaiden johtajat, vietiin Babyloniin ja teloitettiin siellä kavaltajina. Toiset vietiin vankeina Nebukadressarin ja hänen poikiensa palvelijoiksi, »kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta» (jakeet 20, 21).AO3 244.1

Jeremiasta itsestään pyhä kirja kertoo: »Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli antanut Nebusaradanille, henkivartijain päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn: ‘Ota hänet ja pidä hänestä huoli; älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle niin, kuin hän itse sinulle sanoo’» (Jer. 39:11,12).AO3 244.2

Babylonialaiset päälliköt vapauttivat Jeremian vankilasta, ja hän halusi sen jälkeen jäädä asumaan voimattoman jäännöksen pariin. Tämä käsitti »osan maan köyhiä», jotka kaldealaiset jättivät »jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi». Heidän käskyhaltijakseen babylonialaiset asettivat Gedaljan. Mutta jo muutaman kuukauden kuluttua tämä vasta nimitetty käskynhaltija murhattiin kavalasti. Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen köyhä kansa päätti lopulta johtajiensa houkuttelemana paeta Egyptiin. Tätä hanketta vastaan Jeremia korotti äänensä. »Älkää menkö Egyptiin», hän pyysi. Mutta he eivät kuunnelleet innoitettua neuvoa, vaan »kaikki Juudan tähteet,— miehet, naiset ja lapset menivät Egyptin maahan, sillä he eivät kuulleet Herran ääntä. Ja niin he tulivat Tahpanheeseen» (Jer. 52:16; 42:19; 43: 57).AO3 245.1

Samalla kun Jeremia julisti tuomiota sille jäännökselle, joka kapinoi Nebukadressaria vastaan pakenemalla Egyptiin, hän liitti sanomaansa lupauksia anteeksiannosta niille, jotka tahtoisivat luopua tyhmästä vaelluksestaan ja olla valmiit palaamaan. Herra ei säästäisi niitä, jotka hänen neuvonsa hyläten antautuisivat Egyptin viettelevien vaikutusten valtaan, mutta hän olisi armollinen niille, jotka osoittautuisivat kuuliaisiki ja uskollisiksi. »Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palajava Egyptin maasta Juudan maahan», hän julisti, »ja Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, siellä muukalaisina asumaan, tulevat tietämään, kumpaisenko sana toteutuu, minun vai heidän» (Jer. 44: 28).AO3 245.2