Daniel selittää unen

Daniel ja hänen toverinsa kuuluivat niihin, joita kuninkaan käskyä toteuttamaan lähteneet henkivartijat etsivät. Kuultuaan, että käskyn mukaan heidätkin tapettaisiin, Daniel esitti »viisaan ja taitavan» kysymyksen »Arjokille, kuninkaan henkivartioväen päällikölle»: »Miksi on kuningas antanut niin ankaran käskyn?» Arjok kertoi hänelle, että kuningas oli huolissaan harvinaisesta unestaan ja etteivät nekään pystyneet auttamaan häntä, joihin hän oli siihen asti täysin luottanut. Tämän kuultuaan Daniel uskaltautui henkensä uhalla menemään kuninkaan eteen ja pyysi, että hänelle suotaisiin aikaa, jotta hän voisi rukoilla Jumalaansa ilmaisemaan hänelle unen ja sen selityksen.AO3 265.3

Tähän pyyntöön kuningas suostui. »Sitten Daniel meni kotiinsa ja kertoi asian tovereillensa Hananjalle, Miisaelille ja Asarjalle.» Yhdessä he etsivät viisautta valkeuden ja tiedon Lähteeltä. Heidän uskonsa oli vahva, sillä he olivat vakuuttuneet siitä, että Jumala oli asettanut heidät siihen, missä he olivat, ja että he tekivät hänen työtään ja olivat täyttämässä velvollisuuttaan. Ahdingon ja vaaran aikoina he olivat aina anoneet häneltä johdatusta ja varjelua, ja hän oli osoittautunut alati valmiiksi auttamaan. Nöyrin mielin he jättäytyivät nyt maan Tuomarin huomaan rukoillen, että hän pelastaisi heidät tästä erityisestä ahdingosta. Eivätkä he turhaan rukoilleetkaan. Jumala, jota he olivat kunnioittaneet, kunnioitti nyt heitä. Herran Henki oli heidän yllään, ja kuninkaan uni ja sen selitys »ilmoitettiin Danielille yöllisessä näyssä».AO3 265.4

Daniel kiitti heti Jumalaa saamastaan ilmoituksesta. »Olkoon Jumalan nimi kiitetty», hän huudahti, »iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljas- taa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. Sinua, minun isieni Jumala, minä kiitän ja ylistän siitä, että olet antanut minulle viisauden ja voiman ja että nyt annoit minun tietää, mitä me sinulta rukoilimme. Sillä sinä annoit meidän tietää kuninkaan asian.»AO3 265.5

Välittömästi tämän jälkeen Daniel meni Arjokin luo, jota kuningas oli käskenyt tappamaan Baabelin viisaat, ja sanoi: »Älä tapa Baabelin viisaita; vie minut kuninkaan eteen, niin minä ilmoitan kuninkaalle selityksen.»AO3 268.1

Siinä seisoi juutalainen pakkosiirtolainen tyynenä ja hillittynä maailman mahtavimman valtakunnan yksinvaltiaan edessä. Jo alkusanoissaan hän kieltäytyi kohdaltaan kaikesta kunniasta ja ylisti Jumalaa kaiken viisauden lähteeksi. Kuninkaan huolekkaaseen kysymykseen: »Voitko sinä ilmoittaa minulle unen, jonka minä näin, ja sen selityksen?» hän vastasi: »Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle. Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva aikojen lopussa.»AO3 268.2

»Tämä on sinun unesi», Daniel julisti, »sinun pääsi näky, joka sinulla oli vuoteessasi. Kun sinä, kuningas, olit vuoteessasi, nousi mieleesi ajatus, mitä tämän jälkeen on tapahtuva; ja hän, joka paljastaa salaisuudet, ilmoitti sinulle, mitä tapahtuva on. Ja tämä salaisuus on paljastettu minulle, ei oman viisauteni voimasta, ikäänkuin minulla olisi sitä enemmän kuin kenelläkään muulla ihmisellä, vaan sentähden, että selitys ilmoitettaisiin kuninkaalle ja sinä saisit selville sydämesi ajatukset.AO3 268.3

»Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea.AO3 268.4

»Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.»AO3 268.5

»Tämä oli se uni», Daniel sanoi luottavasti, ja jokaista yksityiskohtaakin hyvin tarkkaavaisena kuunnellut kuningas tiesi, että juuri tämä uni oli häntä vaivannut. Niinpä hän oli mieleltään valmis suhtautumaan suopeasti myös sen selitykseen. Kuningasten Kuningas oli nyt ilmoittava suuren totuuden Babylonian hallitsijalle. Jumala ilmoittaisi, että maailman valtakunnat ovat hänen vallassaan ja että hänellä on valta korottaa kuninkaat valtaan ja syöstä heidät vallasta. Mikäli mahdollista, Nebukadressar oli herätettävä tajuamaan vastuullisuutensa taivaalle. Hänelle paljastettaisiin tulevaisuuden tapahtumia, jotka ulottuisivat ajan loppuun asti.AO3 268.6

»Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas», Daniel jatkoi, »jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää.AO3 269.1

»Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata.AO3 269.2

»Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki.AO3 269.3

»Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen.AO3 269.4

»Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.»AO3 269.5

Kuningas oli vakuuttunut selityksen paikkansapitävyydestä, ja nöyrän kunnioittavasti hän »lankesi kasvoillensa ja kumartui maahan» ja sanoi: »Totisesti on teidän Jumalanne jumalien Jumala ja kuningasten herra ja se, joka paljastaa salaisuudet; sillä sinä olet voinut paljastaa tämän salaisuuden.»AO3 269.6

Nebukadressar peruutti viisaiden tuhoamiskäskyn. He saivat jäädä eloon, koska Daniel oli yhteydessä salaisuuksien Paljastajaan. Ja »kuningas korotti Danielin ja antoi hänelle paljon suuria lahjoja ja asetti hänet koko Baabelin maakunnan herraksi ja kaikkien Baabelin viisaitten ylimmäiseksi päämieheksi. Ja Danielin anomuksesta kuningas antoi Sadrakin, Meesakin ja Abednegon hoitoon Baabelin maakunnan hallinnon. Mutta Daniel jäi kuninkaan hoviin.»AO3 269.7