Jumala saa kunnian

Kukaan ei muistanut kultaista kuvapatsasta, joka niin komeasti oli pystytetty. Elävän Jumalan läsnäollessa ihmiset pelkäsivät ja vapisivat. »Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala», oli nöyryytetyn kuninkaan pakko tunnustaa, »joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa.»AO3 276.3

Sen päivän tapahtumat saivat Nebukadressarin antamaan käskyn, »että jokainen, olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa ja kieltä tahansa, joka puhuu pilkaten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa tehtäköön soraläjäksi». »Sillä ei ole muuta jumalaa», hän perusteli käskyään, »joka niin voi pelastaa kuin tämä.»AO3 276.4

Tällaisella puheella Babylonian kuningas koetti tiedottaa kaikille maan kansoille vakaumustaan siitä, että heprealaisten Jumalan valtasuuruus ansaitsi kaikkien parhaan palvonnan. Jumalaa miellytti se, että kuningas näin koetti osoittaa hänelle kunnioitustaan ja levittää tietoa kuninkaallisesta alamaisuudentunnustuksestaan valtakuntansa kaikkiin osiin.AO3 276.5

Kuninkaan sopi kyllä tehdä julkinen tunnustus ja koettaa ylistää taivaan Jumalaa yli kaikkien muiden jumalien. Mutta pyrkiessään pakottamaan alaisiaan tekemään samanlaisen tunnustuksen ja osoittamaan samanlaista kunnioitusta Nebukadressar ylitti oikeutensa maallisena hallitsijana. Hänellä ei ollut sen enempää oikeutta, ei hallinnollista eikä siveellistä, uhata ihmisiä kuolemalla, elleivät nämä palvoneet Jumalaa, kuin hänellä oli ollut käskeä heittämään tuleen ne, jotka kieltäytyivät kumartamasta kultaista kuvapatsasta. Jumala ei koskaan pakota ihmistä tottelemaan. Hän antaa kaikkien vapaasti valita, ketä tahtovat palvella.AO3 276.6

Vapauttamalla uskolliset palvelijansa Herra ilmaisi, että hän puolustaa sorrettuja ja nuhtelee kaikkea maallista valtaa, joka kapinoi taivaan arvovaltaa vastaan. Nuo kolme heprealaista julistivat koko Babylonian valtakunnalle uskovansa häneen, jota he palvoivat. He luottivat Jumalaan. Koetuksensa hetkenä he muistivat lupauksen: »Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta» (Jes. 43: 2). Ihmeellisellä tavalla oli heidän uskonsa elävään Sanaan tullut arvostetuksi kaikkien nähden. Uutiset heidän ihmeellisestä pelastuksestaan levisivät moniin maihin niiden eri kansojen edustajien kertomina, jotka Nebukadressar oli kutsunut kuvapatsaan vihkiäisiin. Jumalan lasten uskollisuus johti siihen, että kaikki maa kunnioitti häntä.AO3 276.7

Voimme saada tärkeitä opetuksia siitä, mitä heprealaiset nuorukaiset joutuivat kokemaan Duuran lakeudella. Tänä meidän aikanamme joutuvat monet Jumalan palvelijat, vaikka eivät tiedä tehneensä mitään väärää, kokemaan nöyryytystä ja huonoa kohtelua niiden taholta, jotka saatanan yllyttäminä ovat kateuden ja uskonnollisen kiihkon vallassa. Ihmisten viha tulee kohdistumaan varsinkin niihin, jotka pyhittävät neljännen käskyn* sapattia, ja lopulta näille langetetaan yleismaailmallisella käskyllä kuolemantuomio.AO3 277.1

Jumalan kansalta vaaditaan edessä olevan ahdingon aikana järkkymätöntä uskoa. Hänen lastensa täytyy ilmoittaa, että hän on heidän ainoa palvonnan kohteensa ja että he ovat valmiit uhraamaan henkensäkin mieluummin kuin myöntymään vähääkään väärään palvontaan. Iankaikkisen Jumalan sanan rinnalla ei syntisten, rajallisten ihmisten käskyillä ole sydämestään uskolliselle mitään merkitystä. Hän tottelee totuutta vankeuden, maasta karkotuksen tai kuoleman uhallakin.AO3 278.1

Kuten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon päivinä Herra on maan historian loppukautenakin voimallisesti auttava niitä, jotka puolustavat vakaasti oikeutta. Hän joka asteli heprealaisten nuorukaisten kanssa tulisessa pätsissä, on oleva seuraajiensa mukana, missä he sitten ovatkin. Hänen pysyvä läsnäolonsa tulee lohduttamaan ja ylläpitämään heitä. Ahdistuksen keskellä - jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka kuin kansoja on ollut - hänen valittunsa tulevat pysymään järkkymättöminä. Saatana ei kaikkine pahuuden joukkoineenkaan voi tuhota heikointakaan Jumalan pyhistä. Väkevät enkelit suojelevat heitä, ja Herra on ilmaiseva itsensä heille »jumalien Jumalana», joka kykenee täydellisesti pelastamaan ne, jotka luottavat häneen.AO3 278.2