Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 3

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 37—Tosi suuruus

    Vaikka Nebukadressar kohotettiin maallisen kunnian huipulle ja pyhä Kirjakin antoi hänelle »kuninkaitten kuninkaan» arvon (Hes. 26: 7), hän kuitenkin ajoittain myönsi valtakuntansa mahtavuuden ja hallintonsa loiston johtuvan Herran suosiosta. Näin oli käynyt hänen nähtyään unen suuresta kuvapatsaasta. Tämä näky oli vaikuttanut häneen syvästi samoin kuin ajatus siitä, että Babylonian valtakunta, niin maailmanvalta kuin se olikin, lopulta kukistuisi ja toiset valtakunnat pääsisivät valtaan, kunnes kaikkien maisten valtojen tilalle taivaan Jumala viimein pystyttäisi ikuisesti kukistumattoman valtakuntansa.AO3 279.1

    Myöhemmin Nebukadressar menetti jalon käsityksensä Jumalan kansoja koskevasta tarkoituksesta. Mutta kun hänen ylpeyttään jälleen nöyryytettiin kansan nähden Duuran lakeudella, hän tunnusti taas Jumalan, »jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun». Vaikka hän olikin syntyperältään ja kasvatukseltaan epäjumalain palvelija ja niitä palvovan kansan johtaja, hänellä oli kuitenkin luontainen käsitys oikeudesta ja oikeasta. Jumala saattoi käyttää häntä välikappaleenaan rankaisemaan kapinallisia ja toteuttamaan jumalallisia suunnitelmiaan. Nebukadressar sai vuosikausien kärsivällisen ja vaivalloisen työn jälkeen kukistaa Tyyron; Egypti joutui hänen voitollisten joukkojensa saaliiksi, ja sitä mukaa kuin hän liitti Babylonian alueeseen kansakunnan toisensa jälkeen, hänen maineensa kasvoi, kunnes häntä pidettiin aikakautensa suurimpana hallitsijana.AO3 279.2

    Niinpä ei olekaan ihmeteltävää, että tuo kunnianhimoinen ja ylpeä yksinvaltias tuli menestyneenä kiusatuksi poikkeamaan nöyryyden polulta, joka yksin johtaa tosi suuruuteen. Valloitussotiensa väliaikoina hän kiinnitti paljon huomiota pääkaupunkinsa vahvistamiseen ja kaunistamiseen, kunnes Babylonin kaupungista tuli hänen valtakuntansa loistava keskus, »kultainen kaupunki», »jota ylisti kaikki maa». Intohimoisena rakentajana hänen onnistuikin tehdä Babylon yhdeksi maailman ihmeistä, ja tämä hiveli hänen ylpeyttään, niin että hän oli lopulta menettämäisillään maineensa vii- saana hallitsijana, jota Jumala saattoi jatkuvasti käyttää välikappaleenaan toteuttamaan jumalallista tarkoitustaan.AO3 279.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents