Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 3

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Sarpatin leski

    »Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: ‘Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni.’ Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: ‘Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi.’»AO3 36.3

    Tässä köyhtyneessä kodissa tuntui nälänhätä ankarana, ja perin vähiin huvenneet ruokavarat näyttivät tyystin loppuvan. Elian tulo juuri sinä päivänä, jolloin leski pelkäsi joutuvansa luopumaan henkensä pitimiksi käymästään taistelusta, koetteli äärimmilleen hänen uskoaan elävään Jumalaan hänen tarpeidensa täyttäjänä. Mutta äärimmäisessä puutteessaankin hän todisti uskostaan suostumalla muukalaisen pyynnöstä jakamaan viimeisen leipäpalansa hänen kanssaan.AO3 36.4

    Elian pyydettyä leskeltä ruokaa ja juomaa tämä vastasi: »Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.» Silloin Elia sanoi hänelle: »Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sano- nut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.»AO3 36.5

    Tätä suurempaa uskon koetta ei olisi voitu vaatia. Leski oli tähänkin asti kohdellut kaikkia muukalaisia ystävällisesti ja auliisti. Välittämättä siitä kärsimyksestä, joka saattoi kohdata häntä ja hänen lastaan, ja luottaen siihen, että Israelin Jumala täyttäisi hänen jokaisen tarpeensa, hän suoriutui tästä vaikeimmasta vieraanvaraisuuden kokeesta tekemällä »niinkuin Elia oli sanonut».AO3 37.1

    Suurenmoista oli tämän foinikialaisen vaimon osoittama vieraanvaraisuus Jumalan profeetalle, mutta suurenmoisesti tulivat myös hänen uskonsa ja anteliaisuutensa palkituiksi. »Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.AO3 37.2

    »Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä. Silloin vaimo sanoi Elialle: ‘Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni.’ »Mutta hän sanoi hänelle: ‘Anna poikasi minulle.’ Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani vuoteellensa. — Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa [ja] huusi Herraa . Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.AO3 37.3

    »Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: ‘Katso, poikasi elää.’ Niin vaimo sanoi Elialle: ‘Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi.’»AO3 37.4

    Sarpatin leski jakoi kaltiaisensa Elian kanssa, ja vastapalvelukseksi hän ja hänen poikansa säilyivät hengissä. Jumala on luvannut suuren siunauksen kaikille, jotka koetusten ja puutteen aikana osoittavat myötätuntoaan ja antavat apuaan niille, jotka ovat enemmän sen tarpeessa kuin he itse. Hän ei ole muuttunut. Hänen voimansa ei ole yhtään vähentynyt Elian ajoista. Yhtä luotettava on vielä tänäänkin Vapahtajamme lausuma lupaus: »Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan» (Matt. 10: 41).AO3 37.5

    »Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan» (Hebr. 13: 2). Nämä sanat eivät ole menettäneet vähääkään voimastaan ajan kuluessa. Taivaallinen Isämme asettaa yhä vieläkin lastensa polulle tilaisuuksia, jotka ovat verhottuja siunauksia. Ne jotka ottavat vaarin näistä tilaisuuksista, saavat iloita suuresti. »Jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu» (Jes. 58: 10,11).AO3 37.6

    Nykyajan uskollisille palvelijoilleen Kristus sanoo: »Joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.» Ei yksikään hänen nimessään osoitettu ystävällisyys jää saamatta tunnustusta ja palkkaansa. Ja tähän samaan hellään huomioonsa Kristus sulkee heikoimmat ja vaatimattomimmatkin Jumalan perheestä. Hän sanoo: »Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä» - niistä jotka uskossaan ja Kristuksen tuntemuksessaan ovat lasten kaltaisia - »maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille» (Matt. 10: 40, 42).AO3 38.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents