Daniel rukoilee anteeksiantamusta kansalleen

Daniel uskoi vahvasti profetian sanan varmuuteen ja rukoili Herralta näiden lupausten pikaista täyttymystä. Hän pyysi, että Jumala pitäisi kunniansa voimassa. Rukouksessaan hän samasti itsensä täysin niihin, jotka eivät olleet noudattaneet Jumalan tarkoitusta, ja tunnusti heidän syntinsä ominaan.AO3 304.2

»Ja minä käänsin kasvoni Herran puoleen», profeetta sanoi, »hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, [ja] tunnustin» (jakeet 3, 4). Vaikka Daniel oli jo kauan palvellut Jumalaa ja saanut taivaan tunnustuksen siitä, että hän oli »otollinen», hän nyt kuitenkin kävi Jumalan eteen syntisenä ja esitti rakastamansa kansan suuren tarpeen. Kaikessa yksinkertaisuudessaankin hänen rukouksensa oli kaunopuheinen ja sanomattoman harras. Näin hän rukoili:AO3 304.3

»Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.AO3 304.4

»Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.AO3 304.5

»Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset. — Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tul- lut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.AO3 304.6

»Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.AO3 305.1

»Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut» (jakeet 4-9, 16-19).AO3 305.2

Taivas oli valmis kuulemaan profeetan hartaan rukouksen. Jo ennen kuin hän oli lakannut anomasta anteeksiantoa ja ennalleen palauttamista, ilmestyi mahtava Gabriel jälleen hänelle ja kiinnitti hänen huomionsa siihen näkyyn, jonka hän oli nähnyt ennen Babylonian kukistumista ja Belsassarin kuolemaa. Ja sitten enkeli esitteli hänelle yksinkertaisesti seitsemänkymmentä viikkoa kestävän kauden, joka alkaisi »siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava» (jae 25).AO3 305.3