Meidän aikamme luopumus

Totuuden ja valheen välisen kamppailun viimeinen suuri tais- telu tullaan käymään ihmisten lakien ja Herran käskyjen välillä. Tähän taisteluun olemme nyt käymässä - eikä se ole ylivallasta kiistelevien kirkkojen välistä taistelua vaan Raamatun uskonnon ja toisaalta tarun ja perimätiedon uskontojen välistä taistelua. Ne voimat, jotka ovat yhtyneet vastustamaan totuutta, ovat nyt vilkkaassa toiminnassa. Jumalan pyhälle sanalle, jonka olemme saaneet niin suuren kärsimyksen ja verenvuodatuksen hinnalla, annetaan vain vähän arvoa. Vain harvat omaksuvat sen elämänsä ohjeeksi. Uskottomuus on levinnyt hämmästyttävän laajalle paitsi maailmassa myös seurakunnassa. Monet ovat ruvenneet kumoamaan oppeja, jotka ovat kristinuskon tukipylväitä. Innoitettujen kirjoittajien esittämät suuret totuudet luomisesta, ihmisen syntiinlankeemuksesta, sovituksesta ja lain pysyvyydestä - kaiken tämän on suuri osa kristillisestä maailmasta käytännöllisesti katsoen hylännyt. Tuhannet, jotka ylvästelevät tiedoillaan, pitävät ehdotonta Raamattuun luottamista heikkouden merkkinä, ja toisaalta Raamatun arvostelua ja sen tärkeimpien totuuksien hengellistämistä ja mitätöimistä oppineisuuden todisteena.AO3 348.6

Kristittyjen pitäisi valmistautua sen varalle, mikä on pian kohtaava maailmaa äkkiarvaamatta. Tämän valmistumisen tulisi merkitä Jumalan sanan uutteraa tutkistelua ja elämän mukauttamista noudattamaan sen käskyjä. Iankaikkisuuden valtavat asiat vaativat meiltä muutakin kuin pelkkää mielikuvituksellista uskontoa, sanojen ja muotojen uskontoa, jossa totuutta pidetään kuin ulkopihalla. Jumala kutsuu uudistukseen ja uskonpuhdistukseen. Puhujakorokkeelta pitäisi kuulua pelkästään Raamatun sanoja. Mutta Raamatulta on riistetty sen voima, ja seurauksena nähdään hengellisen elämän tason madaltumista. Monista nykyajan saarnoista puuttuu se jumalallinen vaikutus, joka herättää omantunnon ja elävöittää sielun. Kuulijat eivät voi sanoa: »Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset» (Luuk. 24: 32). On monia, jotka huutavat elävän Jumalan puoleen kaivaten jumalallista läsnäoloa. Annettakoon Jumalan sanan puhua sydämelle. Annettakoon niiden, jotka ovat kuulleet vain perimätietoa, ihmisten laatimia teorioita ja elämänohjeita, kuunnella Hänen ääntään, joka voi uudistaa sielun iankaikkiseen elämään.AO3 349.1

Patriarkat ja profeetat levittivät paljon valoa. He julistivat loistokkaita sanomia Siionista, Jumalan kaupungista. Näin Jumala on tarkoittanut valon loistavan myös hänen nykyaikaisten seuraajiensa välityksellä. Jos kerran Vanhan testamentin pyhät antoivat uskollisuudestaan niin voimallisen todistuksen, eikö niiden, jotka ovat saaneet vuosisatojen aikana lisääntynyttä valoa, pitäisi esittää vielä huomattavampaa todistusta totuuden voimasta? Profetioiden kirkkaus levittää valoa polullemme. Vertauskuva on tavannut perikuvansa Jumalan Pojan kuolemassa. Kristus on noussut kuolleista ja julistaa aukaistun haudan ylitse: »Minä olen ylösnousemus ja elämä» (Joh. 11: 25). Hän on lähettänyt Henkensä maailmaan muistuttamaan meitä kaikesta. Voimansa ihmeellä hän on säilyttänyt kirjoitetun sanansa aikakausien halki.AO3 349.2

Uskonpuhdistajat, joiden vastalauseesta, protestista, olemme saaneet protestanttien nimen, tunsivat Jumalan kutsuneen heidät levittämään maailmalle evankeliumin valoa. Pyrkiessään tekemään tämän he olivat valmiit uhraamaan omaisuutensa, vapautensa ja henkensäkin. Vainon ja kuoleman uhallakin he julistivat evankeliumia lähellä ja kaukana. He veivät Jumalan sanan kansan keskuuteen, ja kaikki yhteiskuntaluokat, ylhäiset ja alhaiset, rikkaat ja köyhät, oppineet ja oppimattomat tutkivat sitä innokkaasti ja omakohtaisesti. Suoritammeko me tänä suuren taistelun loppuvaiheen aikana luottamustehtävämme yhtä uskollisesti kuin varhaiset uskonpuhdistajat toteuttivat omansa?AO3 350.1

»Puhaltakaa pasuunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset. - Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: ‘Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi.’» »Kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen» (Jooel 2: 15-17,12-14)AO3 350.2