Kansa ja Elia vastakkain

Jo varhain sovitun päivän aamuna luopunutta Israelin kansaa kerääntyy innokkain odotuksin lähelle vuoren huippua. Iisebelin profeetat marssivat ylös kunnioitusta herättävänä rivistönä. Kuningas ilmaantuu kaikessa komeudessaan ja asettuu pappien joukon kärkeen, ja epäjumalanpalvelijat tervehtivät häntä huudoillaan. Mutta papit käyvät pelokkaiksi muistaessaan, että profeetan sanan perusteella Israelin maa on ollut vailla kastetta ja sadetta. Heistä tuntuu varmalta, että jokin pelottava ratkaisu on tulossa. Jumalat, joihin he ovat luottaneet, eivät ole pystyneet todistamaan Eliaa vääräksi profeetaksi. Heidän kirkunansa, rukouksensa, itkunsa, nöyryytyksensä, iljettävät uhrimenonsa ja herkeämätön uhraamisensa ovat jättäneet heidän palvontansa kohteet kumman välinpitämättömiksi.AO3 46.5

Kuningas Ahabin ja väärien profeettojen edessä sekä Israelin kokoontuneen kansanjoukon ympäröimänä Elia seisoo ainoana, joka on ilmaantunut puolustamaan Herran kunniaa. Hän jota koko valtakunta on syyttänyt kaikista kärsimyksistään, on nyt heidän edessään näköjään puolustuskyvyttömänä Israelin kuninkaan, Baalin profeettojen, sotilaiden ja tuhatpäisen kansanjoukon keskellä. Mutta Elia ei ole yksin. Hänen yläpuolellaan ja ympärillään ovat taivaan suojajoukot, väkevät enkelit.AO3 47.1

Vailla häpeän tai kauhun tunnetta profeetta seisoo väkijoukon edessä täysin tietoisena siitä, että on saanut tehtäväkseen jumalallisen käskyn täyttämisen. Hänen kasvonsa ovat juhlallisen ja pelottavan vakavat. Tuskaisen levottomana kansa odottaa hänen sanovan jotakin. Elia katsoo ensin Herran rikottua alttaria ja sen jälkeen kansanjoukkoa. Sitten hän huutaa kirkkaasti kuin pasuunan äänellä: »Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.»AO3 47.2

Kansa ei vastaa hänelle sanaakaan. Tuosta suuresta joukosta ei yksikään uskalla näyttäytyä us- kolliseksi Jumalalle. Synkän pilven tavoin sokaiseva eksytys on levinnyt kaikkialle Israeliin. He eivät olleet langenneet tähän kohtalokkaaseen luopumukseen yhdellä kertaa vaan vähitellen jättämällä ajasta toiseen huomioon ottamatta ne varoituksen ja nuhteen sanat, jotka Herra oli lähettänyt heille. Jokainen poikkeama oikeasta ja jokainen kieltäytyminen parannuksen teosta oli syventänyt heidän syyllisyyttään ja loitontanut heitä taivaasta. Ja nyt, tänä ratkaisun hetkenä, he itsepintaisesti kieltäytyivät siirtymästä Jumalan puolelle.AO3 47.3

Herra inhoaa välinpitämättömyyttä ja uskottomuutta työnsä ratkaisevina aikoina. Koko kaikkeus tarkkaa sanomattoman kiinnostuneesti hyvän ja pahan välisen suuren taistelun lopputapahtumia. Jumalan kansa on lähestymässä ikuisen maailman rajoja. Mikä voi olla heille tärkeämpää kuin se, että he ovat uskollisia taivaan Jumalalle? Kaikkina aikoina Jumalalla on ollut siveellisiä sankareita, ja hänellä on niitä nytkin - niitä jotka Joosefin, Elian ja Danielin lailla häpeämättä tunnustautuvat hänen omaisuuskansakseen. Hän siunaa erityisesti niiden toimen miesten tekoja, jotka eivät suostu poikkeamaan velvollisuuden suoralta tieltä vaan sanovat jumalallisen tarmokkaasti: »Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni» (2 Moos. 32: 26); miehiä, jotka eivät tyydy vain kysymään, kuka on Herran oma ja tahtoo kuulua Jumalan kansaan, vaan jotka vaativat näitä myös astumalla eteenpäin ilmaisemaan selvästi uskollisuutensa kuningasten Kuninkaalle ja herrain Herralle. Sellaiset miehet alistavat tahtonsa ja suunnitelmansa riippuvaisiksi Jumalan laista. He arvostavat hänen rakkautensa omaa henkeäänkin kalliimmaksi. Heidän tehtävänään on saada valoa Sanasta ja antaa sen loistaa maailmaan selvin, tasaisin sätein. Uskollisuus Jumalalle on heidän mottonsa.AO3 48.1

Israelin epäillessä ja epäröidessä Karmelin vuorella hiljaisuuden katkaisee jälleen Elian ääni: »Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala.»AO3 48.2

Elian ehdotus on niin järkevän kohtuullinen, ettei kansa juuri voi olla hyväksymättä sitä, ja niin he rohkaisevat mielensä ja vastaavat: »Niin on hyvä.» Baalin profeetat eivät uskalla korottaa ääntään pannakseen vastaan, ja Elia antaa heille ohjeen: »Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta.»AO3 48.3