Sotaretki Ahabin kanssa

Muutamia vuosia kuninkaaksi tulonsa jälkeen Joosafat, joka silloin oli menestyksensä huipulla, suostui siihen, että hänen poikansa Jooram otti puolisokseen Ataljan, Ahabin ja Iisebelin tyttären. Tämän perusteella Juudan ja Israelin valtakunnat muodostivat liiton ilman Jumalan lupaa, ja niin siitä kriisin puhjettua koitui onnettomuutta kuninkaalle ja monille hänen alamaisilleen.AO3 77.3

Kerran Joosafat vieraili Israelin kuninkaan luona Samariassa. Jerusalemista tullutta kuninkaallista vierasta kestittiin erityisen kunnioittavasti, ja ennen vierailun loppua hänet suostuteltiin lähtemään Israelin kuninkaan kanssa sotaan syyrialaisia vastaan. Ahab toivoi, että hän omiensa ja Juudan joukkojen yhteisvoimin saisi vallatuksi takaisin Raamotin. Tämä oli vanha turvakaupunki, jonka Ahab väitti oikeuden mukaan kuuluvan israelilaisille.AO3 77.4

Vaikka Joosafat oli heikkona hetkenään häthätää luvannut lähteä Israelin kuninkaan kanssa sotimaan syyrialaisia vastaan, hän harkitsi kuitenkin myöhemmin viisaammaksi pyrkiä saamaan selville, mitä mieltä Jumala oli tuosta yrityksestä. »Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo», hän ehdotti Ahabille. Tämä kutsui koolle neljäsataa Samarian val- heprofeettaa ja kysyi heiltä: »Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?» Ja he vastasivat: »Lähde; Jumala antaa sen kuninkaan käsiin» (jakeet 4, 5).AO3 77.5

Mutta tämä ei tyydyttänyt Joosafatia, joka halusi saada varmuuden Jumalan tahdosta. »Eikö täällä ole enää ketään Herran profeettaa», hän tiedusteli, »jolta voisimme kysyä?» (jae 6). Ahab vastasi: »On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika» (1 Kun. 22: 8). Mutta Joosafat pysyi vaatimuksessaan, että Jumalan mies kutsuttaisiin paikalle. Miika tuli kuninkaan eteen ja tämä kielsi häntä puhumasta »muuta kuin totuutta Herran nimessä». Miika vastasi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ‘Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa’» (jakeet 16, 17).AO3 78.1

Profeetan sanojen olisi pitänyt riittää osoittamaan kuninkaille, ettei heidän hankkeensa ollut mieluinen Jumalalle, mutta kumpikaan hallitsija ei halunnut kuunnella varoitusta. Ahab oli laatinut suunnitelman ja tahtoi toteuttaa sen. Joosafat puolestaan oli luvannut kunniasanallaan: »Minä tulen sinun kanssasi sotaan» (2 Aikak. 18: 3), ja oli tuollaisen lupauksen annettuaan haluton viemään joukkojaan pois. »Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamot, jota Israelin ja Juudan kuninkaat Ahab ja Joosafat yrittivät yhdessä valloittaa, oli Israelin valtion itärajan tuntumassa ja Ahabin aikana aramilaisten vallassa. Gileadin Raamotiin» (1 Kun. 22: 29).AO3 78.2

Seuranneessa taistelussa nuoli osui Ahabiin, ja illalla hän kuoli. »Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: ‘Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!» (jae 36). Näin täyttyi profeetan sana.AO3 78.3

Tästä tappiollisesta taistelusta Joosafat palasi Jerusalemiin. Lähestyessään kaupunkia hän kohtasi profeetta Jeehun, joka nuhteli häntä: »Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on sinun päälläsi Herran viha. Kuitenkin on sinussa löydetty myös hyvää, sillä sinä olet hävittänyt aserat maasta ja kiinnittänyt sydämesi Jumalan etsimiseen» (2 Aikak. 19: 2, 3).AO3 78.4