Jumalan suojeluksessa

Jumala ei koskaan hylännyt valitsemaansa sanansaattajaa. Niinpä kerrankin, aramilaisten tunkeutuessa maahan Aramin kuningas koetti tuhota Elisan, koska tämä paljasti vihollisen suunnitelmat Israelin kuninkaalle. Aramin kuningas oli palvelijansa kanssa neuvoteltuaan sanonut: »Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin.» Herra ilmaisi tämän suunnitelman Elisalle, joka »lähetti Israelin kuninkaalle sanan: ‘Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne.’ Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.AO3 118.1

»Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: ‘Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?’ Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: ‘Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi.’»AO3 118.2

Aramin kuningas päätti raivata profeetan tieltään ja käski: »Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni.» Profeetta oli Dootanissa, ja saatuaan tämän tietoonsa kuningas »lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia.»AO3 118.3

Kauhuissaan palvelija riensi kertomaan Elisalle uutisen. »Voi, herrani», hän sanoi, »mitä me nyt teemme?»AO3 118.4

»Älä pelkää», profeetta vastasi, »sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.» Ja jotta palvelija saisi itsekin todeta tämän, »Elisa rukoili ja sanoi: ‘Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.» Jumalan palvelijan ja aseistettujen vihollisjoukkojen välissä oli taivaallisten enkelien yhtenäinen piiri. He olivat laskeutuneet paikalle voimansa väkevyydessä, mutta eivät tuhoamaan eivätkä vaatimaan kunnianosoituksia, vaan piirittämään ja palvelemaan heikkoja ja avuttomia Herran omia.AO3 118.5

Kun Jumalan kansa joutuu ahtaalle eikä näytä voivan mitenkään selviytyä siitä, täytyy heidän turvautua yksin Herraan.AO3 118.6

Aramilaisten sotilaiden hyökätessä rohkeina ja tietämättöminä taivaan näkymättömistä joukoista »rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ‘Sokaise tämä väki.’ Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Ja Elisa sanoi heille: ‘Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.’ Ja hän vei heidät Samariaan.AO3 118.7

»Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: ‘Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät.’ Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa. Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: ‘Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?’ Hän sanoi: ‘Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.’ Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo» (ks. 2 Kun. 6).AO3 119.1

Tämän jälkeen aramilaiset eivät vähään aikaan hyökkäilleet Israeliin. Mutta myöhemmin, päättäväisen kuninkaansa Hasaelin tarmokkaasti johtaessa, aramilaisten joukot hyökkäsivät Samariaan ja piirittivät sen. Israel ei ollut koskaan ennen joutunut niin suureen ahdinkoon kuin tämän piirityksen aikana. Isien synnit tulivat tällöin todella heidän lastensa ja lastensa lasten päälle. Pitkällisen nälänhädän kauhut tekivät Israelin kuninkaan aivan epätoivoiseksi, mutta sitten Elisa ennusti tilanteen selviävän seuraavana päivänä.AO3 119.2

Ennen seuraavan aamun koittoa Herra antoi »aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää», ja pelon valtaamina he pakenivat »hämärissä» ja jättivät »telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niinkuin se oli», runsaine ruokavaroineen. He pakenivat »pelastaakseen henkensä» ja pysähtyivät vasta ylitettyään Jordanin.AO3 119.3

Saman pakoaamun hämärissä oli neljä pitaalitautista miestä kaupungin portin edustalla nälissään ja epätoivoissaan päättänyt lähteä aramilaisten leiriin ja jättäytyä piirittäjien armoille, toivoen näiden säälistä antavan heille ruokaa. Miten he hämmästyivätkään leiriin tullessaan, kun »siellä ei ollut ketään». Kenenkään hätyyttämättä tai kieltämättä he »menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeata ja kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan ja ottivat sieltä saalistaja menivät pois ja kätkivät sen. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: ‘Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä.’» He eivät voineet vaieta asiasta, vaan palasivat nopeasti kaupunkiin kertomaan iloisista uutisista.AO3 119.4

Saalista ja ruokaa saatiin niin valtavan paljon, että sinä päivänä »seamitta lestyjä jauhoja maksoi sekelin ja kaksi seamittaa ohria sekelin», kuten Elisa oli edellisenä päivänä ennustanut. Jumalan nimi tuli jälleen korotetuksi pakanain edessä »Herran sanan mukaan» hänen profeettansa välityksellä, joka vaikutti Israelissa (ks. 2 Kun. 7: 5-16).AO3 119.5

Näin Jumalan mies jatkoi työtään vuodesta toiseen. Hän pääsi lähelle kansaa hoitaessaan uskollisesti palvelustehtäväänsä, ja ahdingon aikana hän avusti kuninkaita viisailla neuvoillaan. Hallitsijoiden ja kansan lankeaminen vuosikausiksi palvelemaan epäjumalia oli tehnyt tuhoisaa jälkeä, ja luopumuksen synkkä varjo oli vielä kaiken yllä, mutta siellä täällä oli niitä, jotka järkkymättä kieltäytyivät kumartamasta Baalia. Elisan jatkaessa uudistustyötään saatiin monia kääntymään pakanuudesta, ja nämä oppivat ilokseen palvelemaan oikeaa Jumalaa. Nämä jumalallisen armon ihmeet ilahduttivat profeettaa ja herättivät hänessä syvän kaipauksen päästä kosketuksiin kaikkien niiden kanssa, jotka olivat sydämestään rehellisiä. Hän koetti kaikkialla missä liikkuikin toimia vanhurskauden opettajana.AO3 120.1

Inhimillisesti katsoen kansakunnan hengellinen uudistaminen oli yhtä toivotonta kuin niiden vastaava toiminta, jotka nykyään työskentelevät maan pimeillä kulmilla. Mutta Jumala käyttää Kristuksen seurakuntaa julistamaan totuutta ja on valtuuttanut sen suorittamaan erikoistehtävää. Ja jos se pysyy uskollisena Jumalalle ja kuuliaisena hänen käskyilleen, pysyy erinomainen jumalallinen voima sen keskuudessa. Eikä mikään mahti pysty vastustamaan sitä niin kauan kuin se pysyy uskollisesti Jumalalle antautuneena. Vihollisen voimat eivät kykene voittamaan sitä sen paremmin kuin ruumenet kykenevät vastustamaan tuulenpyörrettä.AO3 120.2

Seurakunnalle koittaa kirkas ja ihana päivä, jos se pukeutuu Kristuksen vanhurskauden viittaan ja lakkaa olemasta minkäänlaisessa liitossa maailman kanssa.AO3 121.1

Jumala kehottaa uskollisiaan, jotka uskovat häneen, puhumaan rohkaisevasti niille, jotka ovat epäuskoisia ja toivottomia. Kääntykää Herran puoleen, te toivon vangit. Etsikää voimaa Jumalalta, elävältä Jumalalta. Osoittakaa uskovanne järkkymättä ja nöyrästi hänen voimaansa ja pelastamisen haluunsa. Kun uskossa tartumme hänen voimaansa, hän muuttaa aivan ihmeellisellä tavalla tulevaisuuden, vaikka se näyttäisi miten toivottomalta ja masentavalta. Hän tekee tämän kirkastaakseen nimensä.AO3 121.2