Luku 20—Jesajan kutsuminen

Ussian pitkälle hallituskaudelle Juudan ja Benjaminin maassa oli tunnusomaista menestys, jonka veroista ei kenenkään muun hallitsijan aikana ollut koettu Salomon kuoleman jälkeen, mistä oli lähes kaksi vuosisataa. Monia vuosia kuningas hallitsi arvostelukykyisestä Taivaan siunauksen turvin hänen joukkonsa saivat takaisin eräitä alueita, jotka oli menetetty edellisinä vuosina. Kaupunkeja jälleenrakennettiin ja varustettiin, ja kansakunnan asema ympärillä olevien kansojen keskellä lujittui suuresti. Kaupankäynti vilkastui, ja kansakuntien rikkaudet virtasivat Jerusalemiin. Ussian maine »levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi» (2 Aikak. 26: 15).AO3 147.1

Tämän ulkonaisen vaurastumisen yhteydessä ei kuitenkaan ilmennyt vastaavaa hengellisen voiman elpymistä. Temppelipalveluksia jatkettiin entisten vuosien tapaan, ja väkeä kokoontui palvomaan elävää Jumalaa. Mutta ylpeys ja muodollisuus syrjäyttivät vähitellen nöyryyden ja vilpittömyyden. Ussiasta itsestään on kirjoitettu: »Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa kohtaan» (jae 16).AO3 147.2

Synti johon Ussia syyllistyi niin kohtalokkain seurauksin, oli julkeuden synti. Hän loukkasi Herran selvää käskyä, jonka mukaan ainoastaan Aaronin jälkeläiset saivat hoitaa papillisia tehtäviä, »ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan». Ylipappi Asarja esitti apulaisineen vastalauseensa ja kehotti kuningasta luopumaan aikeestaan. »Sinä olet ollut uskoton», he sanoivat, »eikä siitä tule sinulle kunniaa» (jakeet 16,18).AO3 147.3

Ussia vihastui kovin siitä että häntä, kuningasta, näin moitittiin. Mutta hän ei päässyt häpäisemään pyhäkköä vastoin tehtäviinsä valtuutettujen yhteistä vastalausetta. Kun hän seisoi siinä kiukutellen uhmissaan, häntä kohtasi yhtäkkiä jumalallinen rangaistus. Pitaali puhkesi hänen otsaansa. Kauhuissaan hän pakeni eikä sen jälkeen enää koskaan palannut temppelin alueelle. Ussia jäi pitaaliseksi kuolemaansa asti, joka tapahtui muutamaa vuotta myöhemmin. Hän oli elävänä esimerkkinä siitä, että kun on saatu selvä ohje: »Näin sanoo Herra», siitä on mieletöntä poiketa. Ei hänen ylhäinen asemansa eikä palveluksensa pitkän elämänsä aikana voinut peittää sitä julkeuden syntiä, jolla hän pilasi hallituskautensa loppuvuodet ja jonka johdosta hän joutui taivaan tuomion alaiseksi.AO3 147.4

Jumala ei katso henkilöön. »Se, joka tahallisesti tekee syntiä, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, pilkkaa Herraa, ja hänet hävitettäköön kansastansa» (4 Moos. 15: 30).AO3 148.1

Ussian saama rangaistus näytti vaikuttavan hillitsevästi hänen poikaansa. Jootam joutui hoitamaan vastuullisia tehtäviä isänsä myöhempinä hallitusvuosina, ja Ussian kuoleman jälkeen hän tuli kuninkaaksi. Jootamista on kirjoitettu: »Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt. Kuitenkaan uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla» (2 Kun. 15: 34, 35).AO3 148.2