LUKU 101—HENKILÖKOHTAINEN VASTUU

Taivaallinen Isämme vaatii meiltä ainoastaan sen, minkä kykenemme suorittamaan. Hän ei pane palvelijoilleen suurempaa kuormaa, kuin he jaksavat kantaa. ‘’Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät to-muksi.” Sen, mitä hän vaatii, voimme Jumalan armosta antaa.SN 303.1

“Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.“ Meitä pidetään vastuunalaisina pienimmästäkin laiminlyönnistä. Herra mittaa tarkkaan kaikki palvelusmahdollisuudet. Jumala pitää meitä vastuunalaisina kaikesta, mitä meistä lah-jojamme oikein käyttämällä olisi tullut. Meidät tuomitaan siitä, mitä meidän olisi pitänyt suorittaa mutta minkä olemme laiminlyöneet siten, ettemme ole kunnioittaneet Jumalaa voimillamme. Vaikka emme joudukaan kadotukseen, saamme kuitenkin iäisyydessä nähdä laiminlyöntimme tulokset siinä tappiossa, jonka siten olemme itsellemme tuottaneet.SN 303.2

Mutta kun kokonaan antaudumme Jumalalle ja seuraamme hänen johtoaan, täyttää hän työnsä meissä ja meidän kauttamme. Hän ei tahdo, että me epäilemme menestymistä toimiessamme hänen kanssaan.SN 303.3

Meidän ei pitäisi puhua omasta kyvyttömyydestämme, sillä silloin me osoitamme epäilevämme Jumalaa ja kieltävämme hänen sanansa. Kun napisemme vastoinkäymisiämme tai koetamme päästä vastuusta, syytämme Jumalaa siitä, että hän vaatii sellaista, johon hän ei ole antanut meille voimia. — ‘’Kristuksen vertaukset“, ss. 401, 402.SN 303.4