Varhaisen kiintymyksen vaara

Lapsuusaikainen kiintymys on usein johtanut hyvin onnettomiin avioliittoihin tai häpeälliseen eroon. Varhaiset liitot, jotka on solmittu kysymättä neuvoa vanhemmilta, ovat harvoin tulleet onnellisiksi. Nuorten tunteita tulisi hillitä, kunnes tulee aika, jolloin riittävä ikä ja kokemukset tekevät heille turvalliseksi ja kunnialliseksi päästää tunteensa valloilleen. Ne, jotka eivät halua hillitä itseään, ovat vaarassa tehdä elämänsä hyvin onnettomaksi. Alle kahdenkymmenen oleva nuori ei pysty arvostelemaan, onko toinen yhtä nuori henkilö sopiva hänen elämäntoverikseen. Kun heidän arvostelukykynsä kehittyy, he huomaavat olevansa eliniäkseen liitetyt toisiinsa ja ehkä olevansa aivan sopimattomia tekemään toisiaan onnellisiksi. Sitten, sensijaan että he koettaisivat tehdä elämästään niin onnellisen kuin mahdollista, he syyttelevät toisiaan, ja näin juopa syvenee, kunnes kummankin mieleen juurtuu välinpitämättömyys ja huolimattomuus toista kohtaan. Sana ‘’koti” ei sisällä heille mitään pyhää. Sen koko ilmapiiri on rakkaudettomien sanojen ja katkerien moitteiden myrkyttämä. — “A Solemn Appeal”, ss. 11, 12 (Julkaisija: Signs Publishing Company Limited).SN 449.2