VOIMAN SALAISUUS, 12. tammikuuta

»Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.» Ps. 119: 9.PP 22.1

On eri asia käsitellä Raamattua kirjana, jossa on hyviä siveysohjeita huomioon otettavaksi niin pitkälle kuin ne soveltuvat ajan henkeen ja meidän asemaamme maailmassa, ja eri asia pitää sitä, niin kuin se todellisuudessa on, elävän Jumalan sanana sanana, joka on meidän elämämme, sanana, jonka tulee saada muodostaa meidän tekomme, sanamme ja ajatuksemme. Jumalan sanan arvioiminen tätä vähemmäksi on sen hylkäämistä. ^{47EK 244}PP 22.2

Jumalan Sana on luonteen paljastaja ja vaikuttimien tutkija. Meidän tulee lukea tätä Sanaa sydän ja mieli avoimena vastaanottamaan Jumalalta tulevia vaikutteita. Emme saa luulla, että Sanan lukeminen voi aikaansaada sen, minkä voi suorittaa vain se Olento, jonka Sana ilmaisee ja joka seisoo Sanan takana. Monet päättelevät liian kärkkäästi, että koska he noudattavat tarkoin totuuden oppeja, he itse asiassa omaavat myös ne siunaukset, joita totuuden vastaanottaja saa näiden oppien julistusten mukaan. Monet pitävät totuutta ulkoisessa esipihassa. Sen pyhät periaatteet eivät pääse vaikutuksellaan valvomaan sanoja, ajatuksia ja tekoja. ^{48RH 1.10.1901}PP 22.3

Tänä vaarallisen pahan aikana, jolloin paheiden ja turmeluksen houkutuksia on joka taholla, kohottakoot nuoret taivaan puoleen hartaan, sydämestä lähtevän huutonsa: “Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana?” Ja avatkoon kukin heistä korvansa kuulemaan ja valmistakoon sydämensä toteuttamaan vastaukseen liittyvää opetusta: “Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.” Nuorten ainoana turvana tänä saastumisen aikakautena on panna luottamuksensa Jumalaan. Ilman jumalallista apua he eivät pysty hallitsemaan intohimojaan ja halujaan. Kristus on se apu, jota he nimenomaan tarvitsevat. ^{492T 409}PP 22.4

Totuuden on päästävä sielun syvimpiin sopukoihin poistamaan sieltä kaikki Kristuksen hengestä poikkeava, ja tyhjiö on sitten täytettävä hänen luonteenominaisuuksillaan, joka oli pyhä, viaton ja tahraton, jotta kaikki sydämen lähteet olisivat kuin kukkia, jotka levittäisivät ihanaa tuoksua, sellaista tuoksua, joka olisi elämän tuoksu elämäksi. ^{50Kk 109, 1897}PP 22.5