KATSELEMALLA ME MUUTUMME, 24. toukokuuta

»Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.» 2 Kor. 3: 18.PP 164.1

Kun mieli keskittyy pysyvästi Kristukseen, muovautuu luonne jumalallisen kaltaiseksi. Ajatukset valtaa käsitys hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan. Mietiskelemme hänen luonnettaan, ja niin hän on kaikissa ajatuksissamme. Hänen rak-kautensa sulkee meidät piiriinsä. Jos katsomme hetkenkin suoraan keskipäivän kirkasta aurinkoa, väikkyy auringon kuva vielä kaikessa, mitä sen jälkeen katsomme. Näin käy myös kun katselemme Jeesusta; kaikki, mihin sen jälkeen katsomme, heijastaa hänen kuvaansa, Vanhurskauden Aurinkoa. Emme voi nähdä mitään muuta emmekä puhua mistään muusta. Hänen kuvansa on piirtynyt sielun silmiin ja vaikuttaa koko päivittäiseen elämäämme pehmentäen ja hilliten koko luontoamme. Katselemalla me muutumme jumalallisen kaltaisuuteen, itsensä Kristuksen kaltaisiksi. Kaikkiin, joiden kanssa seurustelemme, heijastamme hänen vanhurskautensa ilahduttavia säteitä. Olemme muuttuneet luonteeltamme, sillä sydän, sielu ja mieli ovat saaneet heijastussäteilyä hänestä, joka rakasti meitä ja uhrasi itsensä edestämme. -PP 164.2

Jeesus Kristus on kaikkea meille ensimmäinen, viimeinen ja paras kaikessa. Jeesus Kristus, hänen Henkensä, hänen luonteensa, värittävät kaiken; hän on loimet ja kuteet, koko olemuksemme kudos ja koostumus. Kristuksen sanat ovat henkeä ja elämää. Emme siis voi keskittää ajatuksiamme itseemme; emme enää elä me, vaan Kristus elää meissä, ja hän on kirkkauden toivo. Oma minä on kuollut, mutta Kristus on elävä Vapahtaja. ^{77TM 388-390}PP 164.3

Jos pidämme mielemme kiinnitettynä Kristukseen, “hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan” (Hoos. 6: 3). Vanhurskauden aurinkona hän on koittava meille “parantuminen siipien alla” (Mal. 4: 2). Me kasvamme “kuin lilja” ja kukoistamme “kuin viiniköynnös” (Hoos. 14: 6, 8). Luottamalla jatkuvasti Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme me kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on päämme. ^{78KV 42}PP 164.4