TOIVOA SURUN KESKELLÄ, 29. kesäkuuta

»Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.» 1 Tess. 4: 13.PP 203.1

Ahdistetuille tahtoisin sanoa: Rohkaiskoon teitä ylösnousemusaamun toivo. Ne vedet, joita teidän on täytynyt juoda, ovat teistä olleet yhtä karvaita kuin oli Maaran vesi erämaassa olleille israelilaisille, mutta Jeesus voi makeuttaa ne rak-kaudellaan. -PP 203.2

Jumalalla on voidetta joka haavaan. Gileadissa on kyllä palsamia, ja siellä on Parantaja. Etkö tahtoisi tutkia nyt Raamattua ahkerammin kuin koskaan ennen? Etsi Herralta viisautta jokaiseen hätätilanteeseen. Pyydä jokaisessa koetuksessasi Jeesusta opastamaan sinut pois ahdingostasi, niin silmäsi avautuvat huomaamaan lääkkeen ja soveltamaan tapaukseesi hänen Sanassaan olevia parantavia lupauksia. Näin ei viholli-nen pääse saattamaan sinua murheelliseksi ja epäuskoiseksi, vaan tulet sensijaan saamaan uskoa ja toivoa ja rohkeutta Herrassa. Pyhä Henki antaa sinulle selvän havaitsemiskyvyn, niin että voit havaita ja ottaa vastaan jokaisen siunauksen, joka on torjuva murheen ja on kuin parantava oksa jokaiseen katkeraan maljaan, joka tarjotaan juotavaksesi. Jokaiseen kat-keraan maljaan sisältyy Jeesuksen rakkautta. Sen sijaan että valittaisit juoman katkeruutta, huomaat suruun kätkeytyvän Jeesuksen rakkautta ja armoa siinä määrin, että se muuttuu rauhalliseksi, pyhäksi ja puhtaaksi iloksi.PP 203.3

Kun Henry White, vanhin poikamme, lepäsi kuolinvuoteellaan, hän sanoi: “Tuskan vuode on rakas paikka kun meillä on Jeesuksen läsnäolo.” Kun joudumme juomaan katkeraa vettä, niin siirtykäämme katkeruudesta siihen, mikä on kallisarvoista ja kirkasta. Koetuksessa voi armo antaa ihmissielulle varmuutta, ja kun seisomme kuolinvuoteen vieressä ja näemme, miten kristitty voi kestää kärsimystä ja käydä kuoleman laakson lävitse, se vahvistaa meitä. Me emme jöudu epätoivoon emmekä masennu niin, että lakkaisimme johtamasta sieluja Jeesuksen luo. ^{852SM 273, 274}PP 203.4