ELINIKÄINEN LIITTO, 4. syyskuuta

»Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.» Matt. 19: 6.PP 278.1

Tämä lupaus [avioliittolupaus] yhdistää kaksi yksilöä sellaisilla siteillä, joita ei mikään muu kuin kuoleman käsi pysty katkaisemaan. ^{131Ta 553, 554}PP 278.2

Vuorisaarnassa Jeesus selvästi sanoi, ettei aviosidettä voinut purkaa mikään muu kuin uskottomuus aviolupaukselle. “Jokainen”, hän sanoi, “joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.”PP 278.3

Jeesus kiinnitti kuulijainsa huomion aviosäädökseen sellaisena kuin se annettiin luomisessa. Tuolta ajalta ovat peräisin sekä sapatti että avioliitto, kaksi säädöstä, jotka kumpikin on tarkoitettu julistamaan Jumalan kunniaa ja olemaan ihmiskunnalle siunaukseksi. Kun Vapahtaja silloin vihkiessään pyhän parin avioliittoon liitti yhteen heidän kätensä hän antoi avioliittolain kaikille Aadamin lapsille ajan loppuun saakka. Tuo laki, jonka Iankaikkinen Isä itse oli julistanut hyväksi, oli mitä suuriarvoisin ihmisen onnelle ja kehitykselle. Synti on turmellut avioliiton samoin kuin jokaisen muunkin hyvän lahjan, minkä Jumala on ihmiskunnalle suonut, mutta evankeliumi tahtoo palauttaa sille sen alkuperäisen puhtauden ja kauneuden. ^{14Vs 96}PP 278.4

Miesten ja naisten pitäisi avioelämänsä alussa vihkiytyä uudelleen Jumalalle. -PP 278.5

Missä Jumalan Henki vallitsee, siellä ei aviosuhteessa ole puhettakaan yhteen soveltumattomuudesta. ^{15AH 103, 120}PP 278.6

Vaikka vaikeuksia ja pulmia ilmeneekin ja mielenmasennus saa valtaa, ei mies eikä vaimo saa vaalia ajatusta, että heidän liittonsa on erehdys tai pettymys. Päättäkää olla toisillenne kaikki, mitä suinkin on mahdollista. Jatkakaa varhaista huomaavaisuuttanne ja kohteliaisuuttanne. Rohkaiskaa toinen toistanne elämän taisteluissa. Pyrkikää edistämään toistenne onnea. Vallitkoon välillänne keskinäinen rakkaus ja armahtavaisuus! Silloin avioliitto, sen sijaan että se merkitsisi rakkauden loppumista, onkin vaikuttava, kuin se siitä vasta oikein alkaisi. ^{16KSL 334}PP 278.7