PYHITYS ON ELINIKÄINEN TYÖ, 20. huhtikuuta

»Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että he myös olisivat pyhitetyt totuudessa.» Joh. 17: 19.PP 128.1

Vanhurskaus, jolla meidät vanhurskautetaan, luetaan ansioksemme; vanhurskaus, jolla meidät pyhitetään, annetaan osaksemme. Edellinen oikeuttaa meidät taivaaseen, jälkimmäinen tekee meidät kelvollisiksi taivaaseen. ^{73SN 27}PP 128.2

Monet tekevät virheen koettaessaan määritellä yksityiskohtaisen pikkutarkasti ne kohdat, jotka erottavat toisistaan vanhurskautuksen ja pyhityksen. Näiden kahden käsitteen määrittelyyn he sekoittavat usein omia käsityksiään ja arvelujaan. Miksi pyritään Innoitusta suurempaan tarkkuuteen tässä tärkeässä uskosta vanhurskautuksen kysymyksessä? ^{746BC 1072}PP 128.3

Kun katuva syntinen murtuneena Jumalan edessä havaitsee Kristuksen suorittaneen sovituksen hänen hyväkseen ja vastaanottaa tämän sovituksen ainoana toivonaan tässä ja tulevassa elämässä, hänen syntinsä annetaan anteeksi. Tämä on vanhurskauttaminen uskon kautta. ^{756BC 1070}PP 128.4

Pyhitys ei ole hetken, tunnin tai päivän työ, vaan se kestää koko elämän. Sitä ei saavuteta onnellisten tunteiden siivin, vaan se edellyttää, että ihminen alati kuolee synnille ja alati elää Kristukselle. Vääryyksiä ei saada korjatuiksi eikä uudistuksia saada luonteessa aikaan tarmottomilla, satunnaisilla ponnistuksilla. Voitto saavutetaan vain pitkällisellä, sinnikkäällä uurastuksella, lujalla itsekurilla ja ankaralla taistelulla. ^{76ApT 430, 431}PP 128.5

Se [pyhitys] ei ole pelkkää teoriaa, tunnetta tai jokin sanonnan muoto vaan elävä, toimiva periaate, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Se edellyttää, että syömme, juomme ja pukeudumme siten, että se varmistaa fyysisen, henkisen ja siveellisen terveyden säilyvyyden ja että voimme antaa Herralle ruumiimme ei väärien tapojen turmelemaksi uhriksi, vaan “eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi”. ^{77CD 165}PP 128.6

Raamattu on voimakas välikappale luonteen muuttumisessa. Jos Jumalan sanaa tutkitaan ja noudatetaan, se kukistaa sydämessä jokaisen epäpyhän luonteenominaisuuden. ^{78KV 64}PP 128.7

Ei ole mitään sellaista kuin hetkessä tapahtuvaa pyhittymistä. Tosi pyhitys on päivittäistä ja koko elämäniän jatkuvaa toimintaa. ^{79SL 10}PP 128.8