Luku 19—Anteeksiannon määrä.
Pietari oli kääntynyt Kristuksen puoleen kysymyksellä: “Herra, kuinka usein minun tulee antaa anteeksi weljelleni, joka rikkoo minua wastaan? Enintäänkö seitsemän kertaa?” Rabbiinit määräsiwät anteeksiannon harjotuksen kolmeksi kerraksi. Pietari, joka luuli sowelluttawansa Kristuksen opetusta, tahtoi ulottaa sen seitsemään kertaan, siihen lukuun, joka merkitsi täydellisyyttä. Mutta Kristus opetti, ettemme koskaan saa wäsyä anteeksiantoon. “Ei seitsemän kertaa”, hän sanoi, “waan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.”KW 243.1
Sitte näytti hän todellisen syyn, miksi meidän tulee harjottaa anteeksiantoa ja osotti, mikä waara on leppymättömästä mielestä. Eräässä wertauksessa hän kertoi kuninkaan menettelytywasta niihin palwelijoihinsa nähden, jotka hoitiwat hänen waltakuntansa asioita. Monella näistä palwelijoista oli melkoisia summia waltion waroja. Kun kuningas tutki näiden uskottujen tawarain hoitoa, tuotiin hänen eteensä mies, jonka lasku osotti tuon äärettömän summan, kymmenentuhannen talentin wajauksen. Hä-KW 243.2
nellä ei ollut, millä maksaa, ja tawan mukaan käski kuningas, että hänet oli myötäwä ja kaikki, mikä hän omisti, jotta welka tulisi maksetuksi. Mutta kauhistunut mies lankesi hänen jalkainsa juureen ja pyysi häntä, sanoen: “Ole pitkämielinen minua kohtaan niin maksan kaikki sinulle. Niin herran käwi sääliksi sitä palwelijaa ja hän päästi hänet ja antoi hänelle welan anteeksi.” “Mutta ulos mentyään tuo palwelija tapasi erään palweluskumppaneistaan, joka oli hänelle welkaa sata denaaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: Maksa, minkä olet welkaa.” Niin hänen palweluskumppaninsa lankesi maahan ja pyysi häntä, sanoen: “Ole pitkämielinen minua kohtaan niin maksan sinulle.” Mutta hän ei tahtonut, waan meni ja heitti hänet wankeuteen, kunnes hän maksaisi welkansa. Ja kun hänen palweluskumppaninsa näkiwät, mitä tapahtui, tuliwat he kowin murheellisiksi ja meniwät ilmottamaan herrallensa koko tapahtuman. Silloin hänen herransa kutsui hänet tykönsä ja sanoi hänelle: “Sinä paha palwelija, minä annoin sinulle anteeksi koko tuon welan, koska rukoilit minua; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa palweluskumppaniasi, niinkuin minä armahdin sinua? Ja wihastuneena hänen herransa antoi hänet wanginwartijain haltuun, kunnes hän maksaisi kaikki, minkä oli hänelle welkaa.”KW 244.1
Tämä wertaus näyttää yksityisiä osia, jotka owat wälttämättömiä kuwauksen täydennykseksi, mutta joilla ei ole wastinetta hengellisessä elämässä. Niihin ei tarwitse kiinnittää huomiota, waan on meidän sen sijaan omistettawa ajatuksemme niille selwille ja suurille totuuksille, joita wertauksessa selitetään.KW 244.2
Kuninkaan anteeksianto esittää jumalallista, kaikki käsittäwää syntien anteeksiantoa. Kristus kuwataan kuninkaaksi, joka säälien antaa palwelijoilleen welan anteeksi. Ihminen oli rikotun lain kirouksen alla. Hänen oli mahdoton pelastua ja sentähden tuli Kristus alas maailmaan, muutti Jumaluutensa ihmisyyden pukuun ja antoi henkensä, wanhurskaan syntisen puolesta. Hän antoi itsensä meidän syntiemme takia ja lahjottaa wapaaehtoisesti joka sielulle werellä ostetun anteeksiannon. “Herralla on armo ja runsas lunastus hänellä.”KW 244.3
Tässä on perustus siihen, että meidän on harjotettawa armeliaisuutta syntiä tekewiä weljiämme kohtaan. “Jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin olemme mekin welwolliset rakastamaan toinen toisiamme.” “Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa.” sanoi Kristus.KW 245.1
Kun welallinen wertauksessa pyysi lykkäystä, sanoen: “Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin maksan kaikki sinulle”, peruutettiin tuomio. Koko welan yli wedettiin risti. Mies sai kohta tilaisuuden seurata herransa antamaa esimerkkiä. Mennessään ulos tapasi hän erään palweluskumppaninsa, joka oli hänelle welkaa wähäpätöisen summan. Itselleen oli hänelle annettu anteeksi kymmenen tuhatta talenttia ja tämä toinen oli hänelle welkaa sata denaaria. Mutta hän, jota itseään oli niin armeliaasti kohdeltu, osotti aiwan päinwastaista menettelyä palweluskumppaniaan kohtaan. Tämä wetosi häneen samalla tawoin kuin hän itse oli wedonnut kuninkaaseen, mutta saawuttamatta samaa tulosta. Hän, joka itse äsken oli saanut anteeksi, ei osottanut mitään hellyyttä eikä armeliaisuutta. Hän ei osottanut palweluskumppanilleen sitä armoa, joka oli hänen itsensä osaksi tullut. Hän ei wälittänyt toisen rukouksesta olla pitkämielinen. Kiittämätön palwelija ei tahtonut ajatella muuta kuin sitä pientä summaa, jonka hän oli saapa. Hän waati takaisin sen, minkä katsoi olewansa oikeutettu saamaan, ja pani palweluskumppaninsa suhteen täytäntöön saman rangaistuksen, joka hänelle itselleen oli määrätty, mutta sitte armollisesti peruutettu.KW 245.2
Kuinka monessa ilmenee nykyaikana sama henki! Kun welallinen pyysi herraltaan armoa, ei hänellä ollut mitään tosi tuntoa welan suuruudesta. Hän ei tajunnut awuttomuuttaan. Hän toiwoi woiwansa pelastaa itsensä. “Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin maksan kaikki sinulle.” Niitä on paljon, jotka toiwowat omilla töillään ansaitsewansa Jumalan suosion. He eiwät huo- maa omaa awuttomuuttaan, eiwätkä ota wastaan Jumalan armoa wapaana lahjana, waan koettawat rakentaa itselleen oman wanhurskauden. Heidän omat sydämensä eiwät ole särkyneet eikä nöyrtyneet synnin takia, ja he owat waatiwaisia ja leppymättömiä muita kohtaan. Heidän omat syntinsä Jumalaa kohtaan, werrattuina heidän weljiensä synteihin heitä kohtaan, owat kuin kymmenen tuhatta talenttia werrattuina sataan denaariin — melkein miljoona werrattuna yhteen — ja sittekin he uskaltawat olla leppymättömiä.KW 245.3
Wertauksessa isäntä kutsui armottoman palwelijan luokseen ja sanoi hänelle: “Sinä paha palwelija, minä annoin sinulle anteeksi koko tuon welan, koska rukoilit minua; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa palweluskumppaniasi, niinkuin minä armahdin sinua? Ja wihastuneena hänen herransa antoi hänet wanginwartijain haltuun, kunnes hän maksaisi kaikki, minkä oli hänelle welkaa.” “Näin taiwaallinen Isänikin”, sanoi Jeesus, “tekee teille, jollette anna kukin weljilleen sydämestänne anteeksi”. Se, joka kieltäytyy antamasta anteeksi, heittää siten pois oman toiwonsa anteeksiannosta.KW 247.1
Mutta tämän wertanksen antamaa opetusta ei saa käyttää wäärin. Jumalan sowinnollisuus meitä kohtaan ei millään tawoin wähennä meidän welwollisuuksiamme totella häntä. Niin ei myöskään sowinnollisuuden henki lähimmäisiä kohtaan woi wähentää heidän welwollisuuksiaan täyttää oikeutettuja waatimuksia. Rukouksessa, jonka Kristus opetti opetuslapsilleen, sanoi hän: “Anna meille welkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi welallisillemme.” Kristus ei näillä sanoilla tahdo sanoa, että me, saadaksemme itse syntimme anteeksi, emme saa waatia oikeutettuja saatawiamme welallisiltamme. Waikka nämä mielettömällä elintawallaan itse olisiwat syypäät siihen, etteiwät woi maksaa, emme saa heittää heitä wankeuteen, ahdistaa emmekä kohdella heitä kowuudella, mutta wertaus ei kuitenkaan opeta meitä laiskuutta hywäksymään. Jumalan sana waikuttaa, että “kuka ei tahdo työtä tehdä, hän olkoon syömättäkin”. Herra ei waadi, että ahkerasti työtä tekewän ihmisen on ylläpidettäwä toimettomuudessa eläwiä. Moni tuottaa itselleen köyhyyttä ja hätää tuhlaamalla aikaa ja työskentelemällä ilman wakawaa ponnistelua. Jos näitä wirheitä ei woiteta, on kaikki, mitä näiden ihmisten hywäksi tehdään, yhtä hyödytöntä kuin kallisarwoisten aarteitten säilyttäminen rikkinäisessä pussissa. Mutta on myös köyhyyttä, jota ei woida wälttää, ja näitä onnettomia kohtaan on meidän oltawa lempeitä ja sääliwäisiä. Meidän tulee kohdella toisia samalla tawoin, kuin itse toiwoisimme tulla kohdelluiksi, jos joutuisimme samallaiseen asemaan.KW 247.2
Pyhä Henki welwottaa meitä apostoli Paawalin kautta: “Jos siis on jotain kehotusta Kristuksessa, jos jotain rakkauden lohdutusta, jotain Hengen osallisuutta, jos jotain sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää iloni täydelliseksi, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette yksimielisiä ja harrastatte samaa ja ettette tee mitään itsenäisyydestä ettekä turhan kunnian pyynnöstä, waan että nöyryydessä pidätte toinen toistanne parempana kuin itseänne, ja että katsotte kukin, ette wain omaanne, waan kukin toistenne parasta. Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”KW 248.1
Mutta syntisiä ei ole pidettäwä wähäpätöisenä. Herra on käskenyt meitä huomauttamaan weljiämme heidän paheistaan. Hän sanoo: “Jos weljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä.” Synti on kutsuttawa oikealla nimellään ja selwästi näytettäwä syylliselle.KW 248.2
Kehotuksessa Timoteukselle sanoo Paawali, kirjottaen Pyhän Hengen kautta: “Saarnaa sanaa, pidä päälle sopiwalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, waroita ankarasti, kehoita kaikella pitkämielisyydellä opettaen.” Ja Tiitukselle kirjoittaa hän: “Paljon on niskottelewia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä … sentähden nuhtele heitä ankarasti, jotta tulisiwat uskossa terweiksi.”KW 248.3
“Jos weljesi rikkoo sinua wastaan”, sanoi Kristus, “niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän kuulee sinua, niin olet woittanut welesi. Mutta jos hän ei kuule sinua, niin ota wielä yksi tai kaksi kanssasi, jotta jokainen asia wahwistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niinkuin pakana ja publikaani.” KW 248.4
Herra opettaa, että waikeammat riitaisuudet kristittyjen kesken owat ratkaistawat seurakunnassa eikä ilmotettawa sellaisille, jotka eiwät pelkää Jumalaa. Jos kristittyä loukkaa weljensä, älköön hän wedotko uskottomaan tuomariin. Seuratkoon hän Kristuksen antamaa määräystä. Koettakoon hän, kostoa miettimättä, woittaa weljensä. Jumala puolustaa niiden etuja, jotka pelkääwät ja rakastawat häntä, ja me woimme luottamuksella jättää asiamme hänelle, joka aina tuomitsee oikein ja wanhurskaasti.KW 249.1
Jos joku useita kertoja harjottaa wääryyttä ja sitte tunnustaa syntinsä, sattuu usein, että wääryyttä kärsinyt wäsyy ja arwelee jo tarpeeksi usein antaneensa anteeksi. Mutta Wapahtaja on selwästi meille sanonut, miten meidän on meneteltäwä rikkowia kohtaan: “Jos weljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.” Elä pidä häntä loitolla, ikäänkuin ei hän ansaitsisi sinun luottamustasi. Ajattele itseäsi “ettet sinäkin tulisi kiusatuksi.”KW 249.2
Jos weljesi rikkowat, niin anna heille anteeksi. Kun he tulewat luoksesi tunnustaen syntinsä, et saa sanoa, ettet pidä heitä kyllin nöyrinä, tai ettet luule heidän tuntewan, mitä sanowat. Mikä oikeus sinulla on tuomita heitä, aiwankuin sinä woisit lukea heidän sydämensä ajatukset? Jumalan sana sanoo: “Jos hän katuu, anna hänelle anteeksi ja jos hän seitsemästi päiwässä tekee syntiä sinua wastaan ja seitsemästi kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: Minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.” Sinun tulee antaa hänelle anteeksi yhtä usein kuin Jumala antaa sinulle anteeksi. Me itse olemme kaikesta welassa Jumalan wapaalle armolle. Armon kautta meidät otetaan hänen lapsikseen. Armo Kristuksessa waikuttaa meidän pelastuksemme, uudistuksemme ja korotuksemme Kristuksen kanssaperillisiksi. Meidän on myös muita kohtaan osotettawa tätä armoa.KW 250.1
Elä saata rikkowaa epätoiwoon, eläkä loukkaa weljeäsi farisealaisella kowuudella. Elä annä katkerain pistosanojen päästä sydämestäsi, eläkä äänesi kuulua wihaiselta. Jos puhut sanan itsestäsi, jos otat wälinpitämättömän asennon tai osotat epäilyä tai epätoiwoa, woi se ehkä aiheuttaa koko sielun turmion. Hän tarwitsee weljen, jonka sydän tuntee osanottoa. Hänen tarwitsee tuntea osanottawan käden luja puristus ja kuulla kehotus yhteiseen rukoukseen. Silloin antaa Jumala teille kummallekin rikkaita kokemuksia.KW 250.2
Kun käännymme pois ihmisluonteen puutteellisuudesta katsellaksemme Jeesusta, tapahtuu luonteessamme jumalallinen muutos. Kristuksen Henki, joka waikuttaa sydämeen, muodostaa sen hänen kuwakseen. Olkoon siis sinun pyrkimyksesi Jeesuksen korottaminen. Olkoon sielun silmä suunnattuna “Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnit”. Ja kun astut hänen palwelukseensa, niin muista, että “joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää paljon syntejä.”KW 250.3
“Mutta jos ette anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Leppymätöntä mieltä ei woi millään puolustaa. Se, joka on säälimätön muita kohtaan, osottaa, ettei hän itse ole tullut osalliseksi Jumalan anteeksiantawasta armosta. Jumalan anteeksiannon kautta wedetään rikollisen sydän äärettömän rakkauden sydäntä kohti. Jumalallisen armeliaisuuden aalto kuohuu syntisen sielussa ja hänestä toisten sieluihin. Se lempeys ja armeliaisuus, jota Kristus on osottanut omassa jalossa elämässään, tulee näkywiin niissäkin, jotka owat tulleet osallisiksi hänen armostaan. “Mutta jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole hänen omansa.” Hän on kääntynyt pois Jumalasta, eikä hän sowi muuhun kuin olemaan ikuisesti hänestä erillään.KW 251.1
Mutta wertauksen suuri opetus on siinä wastakohdassa, mikä on Jumalan laupeuden ja ihmisen kowuuden wälillä ja siinä tosiasiassa, että Jumalan anteeksiantawa laupeus on olewa meidän anteeksiantomme mittana. “Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa palweluskumppaniasi, niinkuin minä armahdin sinua?”KW 251.2
Me emme saa anteeksiantoa sentähden että itse annamme anteeksi, waan sillätawoin kuin itse annamme anteeksi. Kaiken anteeksiannon perustus on etsittäwä Jumalan puhtaassa rakkaudessa, mutta suhteellamme toisiin me osotamme, olemmeko tehneet tämän rakkauden omaksemme. Siitä syystä sanoo Kristus: “Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.”1Perustuu Matt. 18: 21—35.KW 251.3