Luku 20—Woitto, joka on tappio.
Kristus oli opettamassa ja tawan mukaan oli paljon ihmisiä sekä opetuslapset kokoontuneet hänen ympärilleen. Hän oli äsken puhunut opetuslapsille tapahtumista, joihin he pian tulisiwat ottamaan osaa. Heidän piti lewittää ympäriinsä niitä totuuksia, jotka hän oli heille antanut, ja samalla he tulisiwat taisteluun tämän maailman hallitusmuodon kanssa. Heidät wedettäisiin hänen takiansa tuomioistuinten, ylimysten ja kuningasten eteen. Hän oli wakuuttanut heille, että he saisiwat wiisauden, jota ei kukaan woisi wastustaa. Hänen omat sanansa, jotka koskiwat kansajoukkojen sydämiin ja hämmensiwät hänen ilkeät wastustajansa, todistiwat tämän sisällisen Hengen woimasta, jonka hän oli seuraajilleen luwannut.KW 252.1
Mutta siellä oli monta, jotka tahtoiwat taiwaan neuwoa ainoastaan edistääkseen omia itsekkäitä aikeitaan. He tunnustiwat Kristuksen ihmeellisen kywyn esittää totuus kirkkaassa walossa. He kuuliwat sen lupauksen, jonka hän antoi seuraajilleen, että he saisiwat wiisauden puhua hallitsijain ja ylimysten edessä. Ehkäpä hän tahtoisi lainata woimaansa heidän maalliseksi edukseen?KW 252.2
“Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: Opettaja, sano weljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.” Jumala oli Mooseksen kautta neuwonut, miten omaisuus oli jaettawa. Wanhin poika sai kaksinkertaisen osan isän omaisuudesta kun taas nuoremmat jakaisiwat samalla tawalla. Tämä mies katsoi, että weljensä oli petoksella ryöstänyt häneltä perinnön. Itse ei hän ollut onnistunut halutessaan woittaa sen, minkä piti oikeutenaan, mutta jos Kristus astuisi wäliin, hän warmaan saawuttaisi tarkoituksensa. Hän oli kuullut Kristuksen wakawat kehotukset ja kirjanoppineille ja fariseuksille lausutut ankarat rangaistukset. Jos hänen weljelleen lausuttaisiin sellaisia sanoja, ei hän warmaankaan uskaltaisi kieltää sorretulta osaansa.KW 253.1
Keskellä tätä Kristuksen wakawaa opetusta tuo mies paljasti itsekkään mielenlaatunsa. Hän tiesi, että Herra kykenisi waikuttamaan hänen omien ajallisten asiainsa menestykseksi, mutta hengelliset totuudet eiwät olleet saaneet sijaa hänen mielessään ja sydämessään. Perinnön woittaminen oli yksinomaan hänen mielessään. Jeesus, kirkkauden kuningas, joka oli rikas, mutta tuli köyhäksi meidän tähtemme, oli hänelle juuri paljastamassa jumalallisen rakkauden aarteita. Pyhä Henki koetti waikuttaa häneen, tehdäkseen hänet osalliseksi “turmeltumattomaan ja saastuttamattomaan ja katoamattomaan perintöön”. Hän oli nähnyt todistuksen Kristuksen woimasta. Nyt luuli hän olewansa tilaisuudessa puhua suurelle Opettajalle ja hänelle ilmaista sen toiwon, joka hänen sydämessään oli wallalla. Hänen silmänsä oliwat alati kiinnitetyt maahan kuten miehen tadikko kädessä Bunyanin kuwaannollisessa kertomuksessa. Hän ei nähnyt kruunua päänsä päällä. Kuten Simon arwosteli hän Jumalan lahjoja ainoastaan maallisen woiton wälikappaleina.KW 253.2
Wapahtajan tehtäwä maan päällä oli loppumaisillaan. Hänellä oli waan muutamia kuukausia jälellä täydentääkseen sen, jota oli tullut sowittamaan, nimittäin hänen armowaltakuntansa wahwistaminen. Kuitenkin koetti inhimillinen ahneus wetää häntä pois tästä työstä ja kuluttaa hänen aikansa riitaan yhdestä maapalasta. Mutta mikään ei woinut saada Jeesusta pois hänen tehtäwästään. Siitä syystä hän wastasi: “Ihminen, kuka on minut asettanut tuomariksi eli jakomieheksi teille?”KW 253.3
Jeesus olisi woinut sanoa tälle miehelle, kuka oli oikeassa, sillä hän tunsi asian oikean laidan; weljekset oliwat joutuneet riitaan, kun molemmat oliwat ahneita. Mutta Kristus tahtoi sanoa, ettei hänen asiansa ollut ratkaista tämän tapaisia riitaisuuksia. Hän tuli toista tarkotusta warten, nimittäin saarnaamaan ewankeliumia ja siten herättämään ihmisiä huomaamaan ijäisyysasioita.KW 254.1
Siinä, miten Kristus käsittelee tätä asiata, on opetus kaikille, jotka palwelewat hänen nimessään. Lähettäessään ne kaksitoista sanoi hän: “Missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: Taiwasten waltakunta on lähestynyt. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitalisia, ajakaa ulos perkeleitä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa.” He eiwät saisi puuttua kansan ajallisiin asioihin. Heidän tehtäwänsä oli tarjota ihmisille sowintoa Jumalan kanssa ja tässä työssä oli heidän woimansa tehdä ihmiskunta onnelliseksi. Kristus on ainoa lääke ihmisten synteihin ja suruihin. Ewankeliumi hänen armostaan woi yksin parantaa sen pahan, joka yhteiskuntaa waiwaa. Rikkaan wääryys köyhää kohtaan ja köyhän wiha rikasta kohtaan nousewat kumpikin samasta itsekkäisyyden juuresta ja sen woi juurruttaa pois ainoastaan Kristusta tottelemalla. Hän yksin antaa uuden rakastawan sydämen itsekkään sydämen sijalle. Saarnatkoot Kristuksen palwelijat ewankeliumia Hengen kautta, joka tulee alas taiwaasta, ja waikuttakoot, kuten hän waikutti, ihmisten onneksi.KW 254.2
Silloin näkyy ihmiskunnan menestyksessä sellaisia tuloksia, ettei mikään ihmiswoima kykenisi niitä saawuttamaan.KW 254.3
Kristus osasi itse ytimeen kysyjän huoliin nähden ja samalla kaikkien sentapaisten riitaisuuksien ytimeen sanoessaan: “Kawahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuutensa paljoudesta.”KW 254.4
“Ja hän puhui heille wertauksen, sanoen: Erään rikkaan miehen maa tuotti hywän sadon. Niin hän mietti itsekseen ja sanoi: Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin kokoaisin wiljani?” Ja hän sanoi: “Tämän teen: minä rewin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaikki eloni ja hywyyteni, ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljo hywää tallella moneksi wuodeksi; nauti lepoa, syö, juo, iloitse. Mutta Jumala sanoi hänelle: Sinä mieletön, tänä yönä waaditaan sielusi sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä olet warannut? Niin on sen laita, joka kokoaa aarteita itselleen eikä ole rikas Jumalassa.”KW 255.1
Wertauksella mielettömästä rikkaasta miehestä Kristus osotti sen ihmisen hulluutta, joka tekee tämän maailman kaikekseen. Tämä mies oli saanut Jumalalta kaikki, mitä omisti. Aurinko oli saanut luwan paistaa hänen maalleen, sillä sen säteet loistawat wanhurskaille ja wäärille. Taiwaan sateet lankeawat hywille ja pahoille. Herra oli pannut kaswit rehottamaan ja kedot ylen runsaasti kaswamaan. Rikas mies oli pulassa, kun ei tiennyt mitä tekisi kaikella tällä sadolla. Hänen latonsa oliwat pakaten täynnä, eikä hänellä ollut paikkaa, mihin panna ylijääneen osan sadosta. Hän ei ajatellut, että oli saanut kaikki nämä siunaukset Jumalalta. Hän ei tahtonut tunnustaa itselleen, että Jumala oli asettanut hänet kaiken tämän hywyyden hoitajaksi, jotta hän sillä auttaisi tarwitsewia. Hän oli saanut siunatun tilaisuuden olla Jumalan almujen jakaja, mutta hän ajatteli waan oman mukawuutensa tyydyttämistä.KW 256.1
Köyhän, isättömän, lesken, kärsiwän ja murheellisen asema lienee joskus herättänyt rikkaan miehen huomiota; olihan monta tapaa, joilla hän olisi woinut käyttää omaisuuttaan. Helposti olisi päässyt liiasta erilleen ja moni koti siten wapautunut huolista, moni nälkäinen olisi tullut rawituksi, moni alaston puetuksi, moni sydän ihastunut, moni rukous leiwästä ja waatteista tullut kuulluksi, ja ylistyslaulut olisiwat nousseet taiwaaseen. Herra olisi kuullut tarwitsewain rukoukset ja hywyydessään olisi hän jakanut tämän kaiken kärsiwille. Siinä oli enemman kuin tarpeeksi siinä ylellisyydessä, jonka rikas mies oli saanut. Mutta hän sulki sydämensä tarwitsewan walituksilta ja sanoi palwelijoilleen. “Tämän teen: minä rewin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaikki eloni ja hywyyteni ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljo hywää tallella moneksi wuodeksi; nauti lepoa, syö, juo, iloitse.”KW 256.2
Tällä miehellä ei ollut sen korkeampia tarkotusperiä kuin eläi- millä, jotka katoawat. Hän oli niinkuin ei Jumalata olisikaan, ei taiwasta eikä tulewaa elämää; ikäänkuin kaikki, mitä hän omisti, olisi hänen omaansa, eikä hän olisi Jumalalle eikä ihmisille mistään welassa. Tätä rikasta miestä psalmista kuwaa sanoessaan: “Tyhmä sanoo sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan.”KW 256.3
Tämä mies oli elänyt ja tehnyt työtä oman minän hywäksi. Hän näki tulewaisuutensa olewan yllinkyllin turwatun, hänellä ei ollut muuta tehtäwää kuin koota ja nauttia työnsä hedelmiä. Hän näki olewansa suositumpi muita ihmisiä ja omisti itselleen kunnian wiisaasta tawaran hoidosta. Lähimäiset kunnioittiwat häntä wiisaana miehenä ja hywinwoipana kansalaisena. Sillä häntä kiitetään, kun hän tekee itsellensä hywiä päiwiä.KW 257.1
Mutta “tämän maailman wiisaus on hullutusta Jumalan edessä.” Kun rikas mies katsoo tulewaisuutta iloisin mielin, tekee Herra kokonaan toisenlaisia suunnitelmia. Sanoma tulee tälle uskottomalle palwelijalle: “Sinä mieletön, tänä yönä waaditaan sielusi sinulta pois.” Tästä waatimuksesta eiwät mitkään rahat woi häntä ostaa wapaaksi. Kokoomansa rikkaudet eiwät woi hankkia hänelle lykkäystä. Yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä tulee hänelle arwottomaksi se, jonka takia hän on raatanut koko ikänsä. “Kenelle sitte joutuu se, minkä olet warannut?” Hänen laajat peltonsa ja täysinäiset latonsa menewät häneltä toiselle. “He kokoowat eiwätkä tiedä, kuka sen saapi.”KW 258.1
Sitä ainoata, mikä olisi ollut hänelle jostakin arwosta, ei hän ole hankkinut itselleen. Elämällä ainoastaan itselleen, on hän hyljännyt sen jumalallisen rakkauden, jonka olisi hänen kauttaan pitänyt wirrata ulos armeliaisuutena lähimmäisiä kohtaan. Siten on hän hyljännyt elämänkin; sillä Jumala on rakkaus, ja rakkaus on elämä. Tämä mies on walinnut maallisen hengellisen sijasta, ja maallisen kanssa täytyy hänen hukkua. “Ihminen komeudessansa, jolta ymmärrys puuttuu, on werrattawa eläimiin, jotka hukkuwat.”KW 258.2
“Niin on sen laita, joka kokoaa aarteita itselleen, eikä ole rikas Jumalassa.” Tämä kuwaus pitää paikkansa kaikkina aikoina. Sinä saat tehdä suunnitelmia yksistään itsekkäässä mielessä, saat koota aarteita, rakentaa suuria ja komeita asunnoita kuten rakennusmestarit wanhassa Babylonissa; mutta koskaan et woi rakentaa niin korkeita muureja etkä niin wahwoja portteja, että woisit sulkea pois rangaistuksen sanansaattajat. Kuningas Belsazar laittoi palatsiinsa suuret pidot “ja ylisti kultaisia ja hopeaisia, waskisia, rautaisia, puisia ja kiwisiä jumaliaan”. Mutta näkymätön käsi kirjoitti seinälle rangaistuksen sanat, ja wihollisjoukkojen astunta kuului palatsin porteissa. “Samana yönä murhattiin Belsazar, Kaldealaisten kuningas.” ja wieras hallitsija nousi hänen istuimelleen.KW 258.3
Elää itselleen on sama kuin hukkua. Ahneus, toiwo woittaa etuja itselleen, erottaa sielun elämästä. Se on saatanan henki, joka koettaa koota waan itselleen. Kristuksen henki tahtoo antaa, uhrata itsensä muiden hywäksi. “Ja tämä on se todistus: että Jumala on antanut meille ijankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla Poika on, hänellä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, hänellä ei ole elämää.”KW 259.1
Siitä syystä hän sanookin: “Katsokaa eteenne ja kawahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuutensa paljoudesta.”1Perustuu Luuk. 12: 13—21.KW 259.2