Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Kristuksen wertaukset

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 21—“Suuri juopa lujitettuna.”

    Wertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Kristus osottaa, että ihmiset tässä elämässä ratkaisewat kohtalonsa ijäisyyteen nähden. Koetuksen aikana Jumalan armo tarjotaan joka sielulle, mutta jos ihminen huwittelussa hukkaa ne tilaisuudet, jotka hänelle tarjotaan, sulkee hän siten itsensä pois ijäisestä elämästä. Hänelle ei enää myöhemmin suoda koetusaikaa. Walinnallaan on hän itse lujittanut ylipääsemättömän kuilun itsensä ja Jumalan wälille.KW 260.1

    Tämä wertaus kuwaa wastakohtaa rikkaan wälillä, joka ei tunne olewansa riippuwa Jumalasta ja köyhän, joka tuntee kokonaan olemansa riippuwa hänestä. Kristus osottaa, että se aika tulee, jolloin näiden molempain luokkain asema suuresti muuttuu. Ne, jotka owat köyhiä tämän maailman tawarasta, mutta luottawat Jumalaan ja owat kestäwiä kärsimyksessä, korotetaan kerran niiden yläpuolelle, joilla nyt on korkeimmat asemat maailmassa, mutta jotka eiwät ole jättäneet elämäänsä Jumalalle.KW 260.2

    “Oli eräs rikas mies”, sanoi Kristus, “joka waatetti itsensä purppuralla ja hienoimmalla liinawaatteella ja eli joka päiwä ilossa komeasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen owensa edessä täynnä paisumia ja halusi rawita itseään niillä muruilla, jotka putosiwat rikkaan pöydältä.”KW 260.3

    Rikas mies ei kuulunut siihen ihmisluokkaan, jota esittää wäärä tuomari, joka suorastaan halweksi Jumalaa ja ihmisiä. Hän tahtoi esiintyä Abrahamin poikana. Hän ei kohdellut kerjäläistä kiiwaudella eikä käskenyt hänen poistua sen takia, että hänen ulkomuotonsa oli hänelle wastenmielinen. Jos tuo kurja ihmisolento wastenmielisine kaswoineen sai jotain liewitystä hänen näkemisestään, kun hän astui portistaan sisälle, salli rikas mies hänen jäädä siihen. Mutta muuten oli hän aiwan wälinpitämätön kärsiwän weljensä tarpeista.KW 261.1

    Siihen aikaan ei ollut sairaaloita, joissa sairaat saiwat hoitoa. Kärsiwät ja tarwitsewat oliwat riippuwaisia niistä, jotka Herra oli warustanut rikkauksilla, jotta nämä auttaisiwat muita. Sellainen oli kerjäläisen ja rikkaan miehen suhde. Lasarus oli suuressa awun tarpeessa, sillä hän oli ilman ystäwiä, kotia, rahaa ja rawintoa. Kuitenkin annettiin hänen olla siinä tilassa päiwästä päiwään, kun taas rikas aatelismies runsaasti tyydytti kaikki tarpeensa. Se, joka olisi kyennyt hankkimaan helpotusta köyhän miehen kärsimykseen, eli oman minänsä takia, kuten moni muukin meidän päiwinämme.KW 261.2

    Nykyaikanakin on kaikkialla ympärillämme nälkäisiä, alastomia ja kodittomia. Jos emme saa omastamme näille tarwitsewille ja kärsiwille olennoille, kokoomme päällemme welan, jonka me kerran wielä pelolla kohtaamme. Kaikki ahneus on yhtä moitittawaa kuin epäjumalanpalwelus. Kaikki itsekäs nautinto on rikos Jumalan silmissä.KW 261.3

    Jumala oli pannut rikkaan miehen hywyytensä hoitajaksi, ja tämän welwollisuus olisi ollut kiinnittää huomionsa juuri tälläiseen kuin tämä kerjäläinen. Käsky oli annettu: “Sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalatasi koko sydämestäsi, ja koko sielustasi ja koko woimastasi”, ja “sinun pitää rakastaman lähi- mäistäsi niinkuin itseäsi”.15 Moos. 6: 5; 3 Moos. 19: 18. Rikas mies oli juutalainen ja tunsi Jumalan käskyt. Mutta hän unohti olewansa edeswastuussa niiden warojen ja lahjojen käyttämisestä, jotka Jumala oli hänelle antanut. Herran hywyyttä oli jaettu hänelle runsaasti, mutta hän käytti sitä itsekkäällä tawalla, omakseen eikä Luojan kunniaksi. Hänen welwollisuutensa käyttää lahjojaan ihmiskunnan kohottamiseksi oli lahjojen määrän mukainen. Sellainen oli Herran käsky, mutta rikas mies ei ajatellutkaan kiitollisuuswelkaansa Jumalalle. Hän lainasi rahaa ja otti korkoa lainoistaan, mutta itse ei hän maksanut korkoa siitä, mitä Jumala oli hänelle lainannut. Hänellä oli tietoja ja lahjoja, mutta ei käyttänyt niitä oikealla tawalla. Unohtaen wastuunalaisuutensa Jumalalle, uhrasi hän kaikki woimansa huwituksiin. Kaikki, mikä häntä ympäröi, kiertokulku huwista toiseen, ystäwäin ylistys ja imartelu, oli omiaan tyydyttämään hänen itsekästä nautintoaan. Hän oli niin sywentynyt seurusteluun, ettei tuntenut mitään welwollisuutta toimia yhdessä Jumalan kanssa armeliaisuuden harjotuksessa. Hänellä oli tilaisuus käsittää Jumalan sana ja toteuttaa sen opetuksia, mutta se huwitteluseura, johon hän oli antautunut, wei niin kokonaan hänen aikansa, että hän unohti Ijankaikkisen.KW 261.4

    Aika tuli, jolloin muutos tapahtui molempain miesten asemassa. Köyhä mies oli kärsinyt päiwästä toiseen, mutta hän oli kärsiwällisesti ja tyynesti kestänyt kaikki. Tuli sitte aika, jolloin hän kuoli ja haudattiin. Ei kukaan itkenyt häntä, mutta kärsiwälisyydellään kärsimyksessä oli hän todistanut Kristuksesta, kestänyt uskon kilwoituksen, ja sentakia esitetään hänet kuolemassaan enkelien kantamana Abrahamin helmaan.KW 262.1

    Lasarus edustaa niitä kärsiwiä köyhiä, jotka uskowat Kristukseen. Kun pasuunan ääni kuuluu, ja kaikki, jotka owat haudoissaan, kuulewat Kristuksen äänen ja tulewat esille lepopaikoistaan, saawat he wastaanottaa palkkaansa, sillä heidän uskonsa Jumalaan ei ollut pelkkä oppi, waan todellisuus.KW 262.2

    “Ja rikaskin kuoli ja haudattiin. Ja kun hän tuonelassa, ol- lessaan waiwoissa, nosti silmänsä, näki hän Abrahamin kaukaa ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: Isä Abraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää weteen ja jäähdyttämään kieltäni, sillä minulla on kowa tuska tässä liekissä.”KW 262.3

    Tässä wertauksessa koetti Kristus lähestyä kansaa heidän omalla pohjallaan. Moni niistä, jotka kuuliwat Kristuksen sanoja, luuliwat löytywän tietoisan olotilan kuoleman ja ylösnousemuksen wälillä. Wapahtaja, joka tunsi heidän mielipiteensä, koetti asettaa wertauksensa sellaiseen muotoon, että hän woisi istuttaa heihin tärkeitä totuuksia näiden ennakkoluulojen awulla. Hän esitti kuulijoilleen kuwan, jossa he näkisiwät itsensä oikeassa suhteessa Jumalaan. Hän käytti wallalla olewaa mielipidettä ja tahtoi sen kautta ilmaista aatteen, jonka toiwoi tulewan mahdollisimman selwäksi kaikille, nimittäin, ettei ketään ihmistä arwostella rikkauden mukaan, koska kaikki, mitä hänellä on, kuuluu hänelle waan lainana Herralta. Näiden lahjojen wäärinkäyttö asettaa hänet alemmaksi kuin köyhimmät, kurjimmat ihmiset, jotka rakastawat Herraa ja luottawat häneen.KW 263.1

    Kristus toiwoi kuulijainsa ymmärtäwän, että ihmisen on mahdoton woittaa sielun pelastusta kuoleman jälkeen. Sentähden sanotaan Abrahamin wastaawan: “Poikani, muista, että sinä sait hywäsi eläessäsi, ja Lasarus niinikään pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän ja teidän wälillä lujitettuna suuri juopa, jotta ne, jotka tahtowat mennä täältä teidän luoksenne, eiwät woi, eiwätkä ne, jotka owat siellä, pääse yli meidän luoksemme.” Näillä sanoilla Kristus ilmaisee, että toiwotonta on odottaa toista parannusaikaa. Tämä elämä on ainoa aika, jonka ihminen on saanut woidakseen walmistua ijankaikkisuuteen.KW 263.2

    Rikas mies ei ollut luopunut siitä ajatuksesta, että hän oli Abrahamin lapsi, ja siitä syystä sanotaan hänen hädässään pyytäwän apua häneltä. “Isä Abraham, armahda minua.” Hän ei rukoillut Jumalaa, waan Abrahamia. Sillä osotti hän asetta- wansa Abrahamin Jumalan yläpuolelle ja toiwoi pelastusta hänen sukulaisuudestaan. Ryöwäri ristillä rukoili Kristusta. “Muista minua, kun tulet waltakuntaasi”, rukoili hän.1Luuk. 23: 42. Ap. T. 5: 31; 4: 12. Ja heti tuli wastaus: “Totisesti minä sanon sinulle: tänään (sellaisena kuin riipun tässä ristillä, alennuksessa ja käsimyksessä) olet minun kanssani olewa paratiisissa.” Mutta rikas mies rukoili Abrahamia, eikä hänen rukoustaan kuultu. Kristus on korotettu “Päämieheksi ja Wapahtajaksi, antamaan Israelille armoa parannukseen ja syntien anteeksi antamusta”. “Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa.”KW 263.3

    Rikas mies oli tuhlannut elämänsä itsekkyydessä ja huomasi liian myöhään, ettei hän ollut walmistunut ijankaikkisuutta warten. Hän huomasi hulluutensa ja ajatteli weljiään, jotka warmaan jatkoiwat samaa itsekästä elämää kuin hänkin oli elänyt. Siitä syystä hän pyysi: “Niin rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon — sillä minulla on wiisi weljeä — todistamaan heille, etteiwät hekin joutuisi tähän waiwan paikkaan.” Mutta “Abraham sanoi hänelle: Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä. Niin hän sanoi: Ei isä Abraham, waan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin tekisiwät parannuksen. Mutta Abraham sanoi hänelle: jos eiwät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eiwät usko, waikka joku kuolleista nousisi ylös.”KW 264.1

    Kun rikas mies pyysi uutta todistusta weljien hywäksi, sai hän sen selwän wastauksen, että waikka tämä todistus annettaisiinkin, eiwät he sittenkään uskoisi. Hänen pyyntönsä heittää warjon Jumalan päälle. Näytti siltä, kuin olisi rikas mies tahtonut sanoa, että jos Jumala olisi warottanut häntä tuntuwammin, ei hän nyt olisi tänne joutunut. Siihen wastaa Abraham, että hänen weljiään on jo tarpeeksi warotettu. He oliwat saaneet walon, mutta eiwät tahtoneet sitä nähdä; totuus oli heille esitetty, mutta he eiwät tahtoneet kuunnella sitä.KW 264.2

    “Jos he eiwät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eiwät usko, waikka joku kuolleista nousisi ylös.” Nämä sanat owat osot- tautuneet tosiksi juutalaisen kansan historiassa. Kristuksen wiimeinen ihmetyö, jolla hän ikäänkuin asetti kruunun kaikille ihmetöilleen, oli Lasaruksen Betaniasta herättäminen, kun tämä oli maannut kuolleena neljä wuorokautta. Juutalaiset saiwat tämän ihmeellisen todistuksen Wapahtajan jumalisuudesta, mutta he hylkäsiwät sen. Lasarus nousi kuolleista ja toi esille todistuksensa, mutta he paaduttiwat sydämensä kaikille todistuksille, miettiwätpä wielä tappaa Lasaruksenkin.1Joh. 12: 9—11.KW 264.3

    Laki ja profeetat owat Jumalan osottamia keinoja ihmisten pelastukseksi. Kristus sanoi, että heidän pitäisi kiinnittää huomionsa näihin todistuksiin. Jos he eiwät uskoneet Jumalan sanaa, eiwät he uskoisi ylösnousseen todistustakaan.KW 265.1

    Ne, jotka kuulewat Moosesta ja profeettoja, eiwät pyydä suurempaa waloa, kuin minkä Jumala on antanut; mutta jos ihmiset halweksiwat tätä waloa ja jättäwät käyttämättä niitä tilaisuuksia, jotka Jumala on heille antanut, eiwät he myöskään kuulisi, waikka joku kuolleista toisi heille sanoman. He eiwät saisi wakuutusta tästäkään todistuksesta, sillä ne, jotka hylkääwät lain ja profeetat, paaduttawat sydämensä siihen määrään, että hylkääwät kaiken walon.KW 265.2

    Keskustelu Abrahamin ja entisen rikkaan miehen wälillä on kuwaannollinen. Opetus, joka siitä on otettawa, on se että joka ihminen on saanut kylliksi waloa niiden welwollisuuksien täyttämiseen, joita häneltä waaditaan. Ihmisen edeswastuu on hänen lahjainsa ja oikeuksiensa mukainen. Jumala antaa jokaiselle waloa ja armoa tarpeeksi suorittamaan sen työn, joka hänelle on määrätty. Jos ihminen jättää tekemättä sen, minkä hän, waikkakin wähäisellä walolla, huomaa welwollisuudekseen, niin suurempi walo waan näyttäisi, että hän on uskoton ja lewäperäinen niiden siunausten käyttämisessä, jotka hänelle on annettu. “Joka wähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka wähimmässä on wäärä, on paljossakin wäärä.”2Luuk. 16: 10. Ne, jotka eiwät tahdo kuulla Moosesta ja profeettoja ja jotka odottawat jotain erinomaista ihmettä tapahtuwaksi, eiwät tulisi wakuutetuiksi, waikka heidän toiweensa täyttyisi.KW 265.3

    Wertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta osottaa, miten ne kaksi luokkaa, joita nämä kaksi miestä edustawat, arwostellaan näkymättömässä maailmassa. Ei ole synti olla rikas, jos rikkautta ei ole hankittu wääryydellä. Rikas mies ei ole tuomittawa sen takia, että hän on rikas, waan kirous on hänen päällänsä, jos hän itsäkkäisyydessä tuhlaa hänelle uskotut warat. Paljon parempi olisi hänelle, jos hän säilyttäisi rahansa Jumalan waltaistuimen wieressä käyttämällä ne hywän tekemiseen. Kuolema ei woi tehdä köyhäksi sitä ihmistä, joka tällä tawoin antautuu ikuisten aarteitten etsimiseen. Mutta se ihminen, joka kokoo rikkauksia itselleen, ei woi ottaa niitä mukaansa taiwaaseen. Hän on näyttäytynyt uskottomaksi hoitajaksi. Hänellä oli hywänsä jo eläessään, mutta hän unohti welwollisuutensa Jumalaa kohtaan. Hän laiminlöi hankkia itselleen taiwaallisia aarteita.KW 266.1

    Rikas mies, jolla oli niin paljon etuja, esitetään meille henkilönä, jonka olisi pitänyt wiljellä lahjojaan, niin että hänen työnsä olisi ulottunut ajan toiselle puolelle ja tuonut mukanaan lisättyjä henkisiä etuja. Pelastuksen tarkotus ei ole ainoastaan synnin poistaminen waan tulee sen myös antaa ihmiselle niitä henkisiä lahjoja, jotka owat menetetyt synnin häwittäwän woiman kautta. Rahoja ei woida ottaa mukaan tulewaan elämään, siellä ei niitä tarwita; mutta ne hywät työt, joita olemme tehneet sielujen woittamiseksi Kristukselle, muutetaan taiwaallisiin asunnoihin. Ne taas, jotka itsekkäisyydessä owat tuhlanneet Herran lahjat, jättäen tarwitsewat lähimäisensä awutta, eiwätkä tee mitään Jumalan työn edistämiseksi maailmassa, häpäisewät Luojansa. Warastanut Jumalalta seisoo kirjoitettuna heidän nimensä wieressä taiwaan kirjoissa.KW 266.2

    Rikkaalla miehellä oli kaikki, mitä rahalla woitiin saada, mutta kuitenkaan ei hänellä ollut niitä rikkauksia, jotka olisiwat korjanneet hänen tilinsä Jumalan kanssa. Hän oli elänyt ikäänkuin kaikki, mitä hän omisti, olisi ollut hänen omaansa. Hän oli laimin- lyönyt Jumalan kutsun ja kärsiwäin köyhien oikeudet. Mutta lopulta tulee kutsu, jota hän ei woi wastustaa. Wastustamaton woima käskee hänen jättämään sen omaisuuden, jonka hoitaja hän ei enää ole. Tuo ennen rikas mies joutuu mitä suurimpaan köyhyyteen. Kristuksen wanhurskauden waippa, joka on kudottu taiwaan kangaspuissa, ei woi koskaan häntä peittää. Hän, joka kerran oli puettu rikkaimpaan purppuraan ja kallisarwoiseen liinaan, on nyt joutunut alastomaksi. Hänen koetusaikansa on loppunut. Ei hän tuonut mitään maailmaan, eikä hän woi mitään ottaa mukaansa.KW 266.3

    Kristus nosti esirippua ja näytti tätä taulua papeille ja hallitsijoille, kirjanoppineille ja fariseuksille. Katso sitä, sinä, jolla on paljon tämän maailman tawaraa, mutta et ole rikas Jumalan edessä. Etkö tahdo miettiä tätä asiata? Se, mikä on suuresti kunnioitettua ihmisten kesken, on pahennus Jumalan edessä. Kristus kysyy: “Mitä hyötyä on ihmisillä siitä, jos hän woittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Taikka mitä antaa ihminen sielunsa lunnaiksi?”1Mark. 8: 36, 37.KW 267.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents