Puhekyky.
Kyky lausua ajatuksensa on lahja, jota olisi kaikin tawoin kehitettäwä. Kaikista Jumalalta saamistamme lahjoista ei mikään ole niin suureksi siunaukseksi kuin tämä. Äänellä lausumme rukouksen ja kiitoksen Jumalalle ja äänellä me puhumme muille Wapahtajan rakkaudesta. Miten hyödyllistä siis onkaan, että sitä kehitetään korkeimmilleen.KW 333.1
Huolellista lausumistapaa laiminlyöwät usein hywinkin nerokkaat ja kristillisestä toimesta tarmokkaat henkilöt. Moni puhuu niin matalalla ja hätäisellä tawalla, että waan waikeasti woi heitä ymmärtää. Toisilla on sopottawa, epäselwä puhe, kun taas toiset käyttäwät teräwiä, wihlowia ääniä, joita on kiusallinen kuulla. Saarnan teksti, psalmit, selostukset ja muut tiedot luetaan wälistä sellaisella tawalla, ettei niitä woida käsittää, tai että niiden arwo ja waikutus wähenee.KW 333.2
Tätä pahaa woidaan auttaa. Siinä suhteessa raamattu antaa meille opetuksen. Lewiitoista, jotka Esran aikana lukiwat kansalle kirjoituksia, sanotaan: “He lukiwat kirjasta, Jumalan laista, selwästi ja selittäen, niin että he ymmärsiwät, mitä luettiin.”KW 333.3
Huolellisella ahkeroimisella woi jokainen omata itselleen kywyn lukea ymmärrettäwästi ja puhua täyteläisellä, kirkkaalla ja woimakkaalla äänellä, selwällä ja waikuttawalla tawalla. Se lisää suuresti työmme menestystä Herran hywäksi.KW 333.4
Jokainen kristitty on kutsuttu muille julistamaan Kristuksen arwaamattomia rikkauksia, ja sentähden on hänen koetettawa kehittää puhelahjojansa mahdollisimman täydelliseksi. Hänen tulee esittää Jumalan sanaa sellaisella tawalla, että se käy kuulijalle mielenkiintoiseksi. Jumalan tarkotus ei ole, että hänen inhimilliset puhetorwensa owat epämiellyttäwiä. Hänen tahtonsa ei ole, että ihminen alentaa tai wähentää sen taiwaallisen wirran arwoa, joka hänen kauttaan wirtaa maailmaan.KW 333.5
Meidän tulisi katsoa Jeesukseen, täydelliseen esikuwaamme, rukoilla Pyhän Hengen apua, ja sitte hänen woimassaan koettaa saawuttaa täydellisyys tässäkin suhteessa.KW 334.1
Tämä koskee warsinkin niitä, jotka owat kutsutut puhumaan julkisesti. Jokaisen saarnaajan ja opettajan tulisi muistaa, että hän ilmottaa kansalle sanomaa, joka sisältää tärkeitä ijäisyystotuuksia. Heidän sanansa tuomitsewat heitä suurena tilintekopäivänä. Sanoman esittämistapa ratkaisee monessa sielussa, hywäksyykö wai hylkääkö hän sen. Esitettäköön siis sanomaa sillä tawalla, että se waikuttaa sekä järkeen että sydämeen. Esitettäköön se kuulijoille selwästi ja armonsa mukaisella wakawuudella.KW 334.2
Puhelahjan oikea käyttö on meille suureksi hyödyksi kaikilla kristillisen toiminnan aloilla — sekä kotielämässä että muussa seurustelussa toistemme kanssa. Meidän pitäisi tottua lausumaan ajatuksemme lempeällä tawalla, käyttämään puhdasta, wirheetöntä lausumistapaa, ystäwällisiä ja kohteliaita sanoja. Lempeät ja hiljaiset sanat owat kuin kaste ja hieno sade sielulle. Raamattu sanoo Kristuksesta, että suloisuus oli wuodatettu hänen huulillensa, “jotta hän taitaisi wirwoittaa wäsynyttä sanalla”. “Olkoon puheenne aina suloista”, “että se olisi niille hywäksi, jotka kuulewat.”KW 334.3
Koettaessamme muita ojentaa, tulee meidän olla huolellisia sanoja walitessamme. Ne woiwat tulla elämän tai kuoleman syyksi. Monet käyttäwät toisia ojentaessaan tai neuwoessaan kowia, epäystäwällisiä sanoja, jotka eiwät ole omiaan parantamaan haawoitettua sielua. Näiden huonosti walittujen sanojen takia mieli kiihtyy ja ojennettawa ärsyyntyy wastustamaan. Jokaisella, joka tahtoo puolustaa totuuden periaatteita, täytyy itsellään olla taiwaallisen rakkauden öljyä. Meidän tulee muistaa, että ojennus on aina tehtäwä rakkaudessa. Ainoastaan silloin sanamme kykenewät parantamaan eikä katkeroittamaan. Ja Kristus on se, joka Pyhän Henkensä kautta antaa siihen woimaa, sillä se on yksistään hänen työtänsä.KW 334.4
Ei ainoatakaan sanaa olisi lausuttawa ajattelemattomasti. Ei parjausta, ei kewytmielistä puhetta, ei riitaa, ei syntisiä ajatuksia saisi päästä niiden huulilta, jotka tunnustawat olewansa Kristuksen seuraajia. Apostoli Paawali sanoo, Pyhän Hengen elähyttämänä: “Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö.” Huonolla puheella ei tarkoteta yksistään halpamaisia sanoja, waan lausuntoja, jotka sotiwat pyhiä periaatteita ja puhdasta jumalanpelkoa wastaan. Se käsittää kaikki epäpuhtaat ja salaiset wiittaukset paheeseen. Jos sellaisia taipumuksia ei heti wastusteta, johtawat ne ennen pitkää suuriin synteihin.KW 335.1
Joka perheen, jokaisen kristityn welwollisuus on sulkea tie synnilliselle puheelle. Niiden seurassa, jotka suwaitsewat mieletöntä puhetta, on welwollisuutemme, jos mahdollista, waihtaa puhe-ainetta. Jumalan awulla tulee meidän koettaa aiwan tyynesti lausua joku sana tai ottaa esille joku aine, joka kääntää keskustelun toiselle tolalle.KW 335.2
Wanhempain welwollisuus on totuttaa lapsensa hywiin puhe-aineisiin. Paras koulu tässä suhteessa on koti. Jo warhaisimpina wuosinaan olisi lapset totutettawa puhumaan kunnioittawasti ja hellästi sekä wanhemmilleen että muille ihmisille. Heidät olisi totutettawa puhumaan siten, että kaikki, mitä heidän huuliltaan pääsee, on kohteliasta, totta ja puhdasta. Käykööt wanhemmat itse joka päiwä Kristuksen koulussa. Silloin heidän on mahdollista kehotuksilla ja esimerkeillä opettaa lapsiaan käyttämään “terwettä ja moitteetonta puhetta”. Tämä on wanhempain suurimpia ja wastuunalaisimpia welwollisuuksia.KW 335.3
Kristuksen seuraajina tulisi sanojemme olla sellaisia, että woisimme olla toinen toisellemme apuna ja kehotuksena kristillisessä elämässä. Meidän olisi puhuttawa kalliista kokemuksistamme paljon enemmän kuin mitä teemme. Meidän tulisi puhua Jumalan rakkaudesta ja armosta, Wapahtajamme rakkauden äärettömästä sywyydestä. Sanojemme tulisi olla kiitosta ja ylistystä. Jos mieli ja sydän owat täynnä Jumalan rakkautta, näkyy se puheessammekin. Meidän ei ole waikea näyttää sitä, mikä on tunkeutunut hengelliseen elämäämme. Suuret ajatukset, jalot waikuttimet, selwät totuuden käsitykset, epäitsekkäät aikeet, pyrkimys armoon ja pyhyyteen kantawat hedelmänsä sellaisissa sanoissa, jotka paljastawat sydämemme aarteen sisällön. Kun Kristus tällä tawoin ilmaisee itsensä puheessamme, on sillä woimaa woittaa sieluja hänelle.KW 335.4
Meidän tulee puhua Kristuksesta niille, jotka tuntewat hänet. Meidän tulee toimia, kuten Kristus toimi. Olipa hän missä tahansa, synagoogassa, tiepuolessa, wenheessä, joka oli laskettu hiukan ulos rannasta, fariseusten pidoissa tai publikaanin pöydässä, puhuu hän ihmisille niistä asioista, jotka kuuluwat korkeampaan elämään. Luonnon esineet ja jokapäiwäisen elämän tapahtumat yhdisti hän totuuden sanoihin. Kuulijain sydämet taipuiwat hänen puoleensa, sillä hän oli parantanut heidän sairaitaan ja lohduttanut heidän surewiaan sekä ottanut heidän lapsiaan syliinsä ja siunannut heitä. Kun hän awasi huulensa puhuakseen, oli heidän huomionsa lakkaamatta kiinnitetty häneen ja joka sana oli jollekin sielulle elämän haju elämäksi.KW 336.1
Samallainen pitäisi olla meidänkin suhteemme häneen. Olimmepa missä tahansa, tulisi meidän etsiä tilaisuutta puhuaksemme muille Wapahtajasta. Jos seuraamme Kristuksen esimerkkiä tekemällä hywää, awautuwat sydämet meille, kuten hänellekin. Hienotunteisuudella, joka on kotoisin jumalallisesta rakkaudesta, osaamme silloin kertoa heille hänestä, joka on “kymmentä tuhatta etewämpi” ja jonka koko olento on sulous. Tämä on suurin työ, mihin woimme käyttää puhelahjaamme. Se annettiin meille, jotta woisimme esittää Kristuksen syntejä anteeksiantawana Wapahtajana.KW 336.2