Luku 9—Helmi.
Wapahtajamme wertasi lunastawan rakkauden siunauksia kalliiseen helmeen. Tätä opetusta selitti hän wertauksella kauppiaasta, joka “löydettyään kallisarwoisen helmen … möi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.” Kristus itse on kallein helmi. Hänessä on kaikki Isän kirkkaus ja jumaluuden täydellisyys. Hän on isänsä kirkkauden heijastus ja hänen olemuksensa täydellinen kuwa. Jumalan suuret ominaisuudet kuwastuwat hänen luonteessaan.Pyhien kirjoitusten joka siwu on hänen walonsa walaisema. Kristuksen wanhurskaudessa ei ole, enemmänkuin puhtaassa, walkoisessa helmessäkään, yhtään wirhettä eikä pilkkua. Ei mikään ihmistyö kykene lisäämään Jumalan suuren ja kalliin lahjan arwoa. Se on wirheetön. Kristuksessa “owat kaikki wiisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä”. Hän on “tullut meille wiisaudeksi Jumalalta ja wanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” Kristuksessa saa ihmissielu tyydytetyksi kaikki tarpeensa ja halunsa sekä tätä että tulewaa maailmaa warten. Wapahtajamme on niin kallis helmi, että wertaillessa kaikki muut aarteet woidaan laskea tappioksi.KW 115.1
Kristus “tuli omaansa, ja hänen omansa eiwät ottaneet häntä wastaan”. Jumalan walo loisti maailman pimeydessä ja “pimeä ei sitä omaksunut” Mutta kaikki eiwät olleet wälinpitämättömiä taiwaan lahjalle. Kauppias wertauksessa edustaa luokaa, joka wilpittömästi rakasti totuutta. Eri kansoissa löytyi wakawia ja sywämietteisiä miehiä, jotka kirjallisuudesta ja tieteestä sekä pakanamaailman uskonnoista oliwat etsineet sitä, jonka woisiwat wastaanottaa sielun aarteena, Juutalaistenkin keskuudessa oli niitä, jotka etsiwät sitä, jota eiwät omistaneet. Ollen tyytymättömiä kaawamaiseen uskontoon he ikäwöiwät henkisempää ja kohottawampaa. Kristuksen walitut opetuslapset kuuluiwat jälki mäiseen luokkaan, Kornelius ja etiopialainen howimies edelliseen. He oliwat ikäwöineet ja rukoilleet taiwaallista waloa ja kun Kristus ilmestyi heille, ottiwat he hänet ilolla wastaan.KW 116.1
Wertauksessa ei helmeä esitetä lahjana. Kauppias hankki sen itselleen myömällä kaikki, mitä omisti. Moni epäilee tämän merkitystä, koska Kristus monessa kohdin kirjotuksissa esitetään lahjana. Hän onkin lahja, mutta ainoastaan niille, jotka kokonaan antautuwat henkineen, sieluineen ja ruumiineen hänen palwelukseensa. Meidän on uhrattawa itsemme Kristukselle, meidän tulee olla kuuliaisia kaikille hänen waatimuksilleen. Kaikki, mitä me omistamme, kaikki luonnonlahjamme ja ominaisuutemme kuuluwat Herralle ja owat käytettäwät hänen palwelukseensa. Kun me tällä tawoin kokonaan antaudumme Kristukselle, niin hänkin kaikkine taiwaallisine aarteineen antautuu meille. Siten woitamme kallisarwoisen helmen.KW 116.2
Pelastus on wapaa lahja, ja kuitenkin sitä ostetaan ja myydään. Nillä markkinoilla, jotka owat Jumalallisen armon johdon alla, esitetään kallista helmeä ostettawaksi rahatta ja kalleuksitta. Näillä markkinoilla woiwat kaikki hankkia itselleen taiwaallista omaisuutta. Totuuden jalokiwien aarrekammio on kaikille awoinna. “Katso”, sanoo herra, “minä olen awannut eteesi owen, eikä kukaan woi sitä sulkea”. Tällä owella ei ole minkäänlaista miek- kaa wartioimassa. Äänet sisältä ja owelta sanowat; tule. Wapahtajan ääni kutsuu meitä wakawasti ja rakkaasti: “Sentähden minä neuwon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit.”KW 116.3
Kristuksen ewankeliumi on siunaus, jonka kaikki woiwat omistaa. Sekä köyhät että rikkaat saattawat woittaa pelastuksen, sillä sitä ei woiteta maallisten rikkauksien paljoudella. Se hankitaan nöyrällä kuuliaisuudella siten, että me, Kristuksen ostettuna omaisuutena, antaudumme hänelle. Ei parhainkaan kaswatus woi itsessään wiedä ihmistä lähemmä Jumalaa. Farisealaisilla oli monta maallista ja hengellistä etua, ja he sanoiwat itsestään suurisuisesti ylpeillen: “Olen rikas, olen rikastunut, enkä mitään tarwitse, mutta todellisuudessa he oliwat wiheliäisiä ja kurjia ja köyhiä ja sokeita ja alastomia.” Kristus tarjosi heille kalliin helmen, mutta he pitiwät arwoaan alentawana ottaa sitä wastaan. Sentähden sanoi Kristus: “Publikaanit ja portot menewät ennen teitä Jumalan waltakuntaan.”KW 117.1
Me emme woi ansaita pelastustamme, mutta me woimme ja meidän tulee etsiä sitä sellaisella innolla ja kestäwyydellä, että olemme walmiit luopumaan kaikesta muusta maailmassa.KW 117.2
Meidän tulee etsiä kallista helmeä, mutta ei maailman markkinoilta eikä maailman teiltä. Emme myöskään woi hankkia sitä kullalla eikä hopealla, sillä se kuuluu Jumalalle. Luowu siis tykkänään siitä ajatuksesta, että maalliset tai hengelliset edut woisiwat sinulle hankkia pelastusta, Jumala waatii nöyrää kuuliaisuutta. Hän pyytää sinua luopumaan synneistäsi. “Joka woittaa”, sanoo Kristus, “sen minä annan istua kanssani waltaistuimellani, niinkuin minäkin olen woittanut ja istunut Isäni kanssa hänen waltaistuimellaan.”KW 117.3
On ihmisiä, jotka näyttäwät aina olewan taiwaallisen helmen kanssa, mutta eiwät kuitenkaan kokonaan luowu pahoista tawoistaan. He eiwät kuole itselleen, jotta Kristus heissä eläisi. Siksi he eiwät myöskään löydä kallista helmeä. He eiwät tahdo jättää epäpuhtaita taipumuksiaan. Rakkaus maailmaan ja sen wiettelyksiin on heissä wielä wallalla. He eiwät tahdo ottaa ristiä ja seurata Kristusta itsekieltäymyksen ja uhrauksen tiellä. Ollen melkein, mutta ei kokonaan, kristittyjä näyttäwät he olewan lähellä taiwaan waltakuntaa, mutta eiwät woi siihen astua. Olla melkein, mutta ei kokonaan, pelastettu, on sama kuin olla kokonaan kadotettu.KW 117.4
Wertauksella kauppiaasta, joka hakee hywiä helmiä on kahdellainen merkitys; sitä ei sowiteta ainoastaan ihmisiin, jotka etsiwät taiwaan waltakuntaa, waan myös Kristukseen, joka etsii kadotettua perintöään. Kristus, taiwaallinen kauppias, etsi hywiä helmiä, ja kadotetussa ihmiskunnassa hän näki kaikista kalleimman. Synnin saastuttamassa ihmisessä näki hän pelastuksen mahdollisuuksia. Sydämet, jotka owat olleet saatanan temmellyspaikkana, mutta wapautuneet rakkauden woimalla, owat Wapahtajalle kalliimmat kuin ne, jotka eiwät koskaan ole langenneet. Jumala näki ihmiskunnan, ei sellaisena kuin se on, kurjana ja arvottomana; hän näki sen Kristuksessa Jeesuksessa, näki sen sellaisena, miksi se woisi tulla wapahtawan rakkauden kautta. Hän kokosi kaikki maailman aarteet ja yhdisti ne yhdeksi aikoen ostaa sen helmen. Ja löydettyään sen sowitti hän sen otsakoristeeseensa. “He owat jalokiwiä kruunussa, jotka nousewat hänen maansa yli.” “He tulewat, sanoo herra Sebaot. Sinä päiwänä, jonka minä teen, minulle omaisuudeksi.”KW 118.1
Mutta enimmän tulee meidän katsella kalliina helmenä Kristusta ja ajatella oikeuttamme ottaa se omaksemme. Pyhä Henki se on, joka paljastaa ihmiselle kalliin helmen suuren arwon. Pyhä Henki näyttää woimaansa erityisesti sinä aikana, jolloin taiwaallisia aarteita innokkaasti etsitään ja löydetään. Niitä oli monta Kristuksen aikana, jotka kuuliwat ewankeliumia julistettawan, mutta heidän mielensä oliwat wäärien oppien turmelemat, eiwätkä he tunteneet nöyrässä Galilean opettajassa Jumalan lähettämää. Mutta Kristuksen taiwaaseen astu- misen jälkeen tuli hänen korottamisensa huomatuksi Pyhän Hengen wuodatuksen kautta. Helluntaipäiwänä Henki annettiin, ja Kristuksen todistajat julistiwat ylösnousseen Wapahtajan woimaa. Silloin tunkeutui taiwaan walo niiden sieluihin, joita Kristuksen wiholliset oliwat wietelleet. He näkiwät hänet nyt korotettuna “Päämieheksi ja Wapahtajaksi, antamaan Israelille armoa parannukseen ja syntien anteeksi antamusta.” He näkiwät hänet taiwaallisen loiston ympäröimänä käsissään äärettömät aarteet, jotka oli aiottu annettawaksi kaikille niille, jotka tahtoiwat kääntyä wihollisuudesta. Kun apostolit esittiwät Isästä ainosyntyneen kirkkautta, kääntyi kolme tuhatta sielua. Heidän oli pakko nähdä itsensä sellaisina kuin oliwat, syntisinä ja saastaisina, ja Kristus ystäwänään ja wapahtajanaan. Kristus korotettiin ja kirkastettiin pyhän hengen woimasta ihmisten sydämissä. Uskon kautta he hänessä näkiwät sen, joka oli kantanut nöyryytyksen, kärsimyksen ja kuoleman, jotta he eiwät joutuisi hukkaan, waan olisiwat osalliset iankaikkisesta elämästä. Kristuksen ilmestyminen hengen kautta opetti heille hänen woimansa oikean merkityksen, niin että he uskoen saattoiwat ojentaa kätensä häntä kohti sanoen: “Minä uskon.”KW 118.2
Sitte kannettiin iloista sanomaa ylösnousseesta Wapahtajasta asutun maailman äärimäisille rajoille. Kääntyneiden joukkoja yhtyi joka suuunalta seurakuntaan. Uskowaiset innostuiwat. Syntiset liittyiwät kristittyihin etsiessään kallista helmeä. Siinä täyttyi ennustus, joka sanoo, että heikko on olewa “niinkuin Dawid” ja Dawidin huone “niinkuin Herran enkeli”. Jokainen kristitty näki weljessään hywän tahdon ja rakkauden perikuwan. Yleinen innostus oli wallalla ja nieli kaiken muun. Kaikkien sydämet oliwat sopusoinnussa. Uskowaisten ainoa kunnianhimo oli se, että he koettiwat olla Kristuksen luonteen kaltaisia ja työskennellä hänen waltakuntansa lewittämiseksi. “Ja uskowaisten koko joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu … Ja apostolit todistiwat suurella woimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja heidän kaikkien osaksi tuli suuri armo.” “Ja Herra lisäsi seurakuntaa joka päiwä niillä, jotka pelastuiwat.” Kristuksen henki täytti koko seurakunnan, sillä jokainen oli löytänyt kalliin helmen.KW 120.1
Nämä tapahtumat toistuwat wielä suuremmalla woimalla. Pyhän Hengen wuodatus helluntaipäiwänä oli armonsateen alkua, mutta se, joka on tulewa, on wielä runsaampaa. Henki odottaa, että me pyydämme ja wastaanotamme hänet. Silloin Kristus Pyhän Hengen woimalla taas ilmestyy täydellisyydessään. Ihmiset huomaawat kalliin helmen arwon, ja he sanowat apostoli Paawalin kanssa: “Mutta mikä minulle oli woitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut itselleni tappioksi. Niinpä minä luen tosiaankin kaikki tappioksi tuon ylen kalliin asian, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla.”1Perustuu Matt. 13: 45, 46.KW 121.1