Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Kristuksen wertaukset

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 12—Rukoilla antaakseen.

    Kristus oli alituisesti wastaanottawassa asemassa Isäänsä, jotta hän woisi jakaa meille. “Se sana, jota kuulette, ei ole minun, waan Isän, joka on lähettänyt minut.” “Ihmisen Poika ei ole tullut palweltawaksi, waan palwelemaan.”1Joh. 14: 24; Matt. 20: 28. Hän eli, ajatteli ja rukoili, ei itsensä, waan muiden puolesta. Wietettyään tuntikausia Jumalan seurassa, esiintyi hän joka aamu tuodakseen taiwaan waloa ihmisille. Joka päiwä otti hän wastaan uuden Pyhän Hengen kasteen. Jokaisen uuden päiwän alkaessa Herra herätti hänet unesta, ja uusi armo pyhitti hänen sielunsa ja kielensä, armo, jota hänen oli jaettawa muille. Hänen opetuksensa oliwat suoraan ylhäältä annettuja, joita hänen sitten wuorostaan oli jakaminen wäsyneille ja raskautetuille. “Herra”, sanoi hän, “on antanut minulle oppineen kielen, taitaakseni wirwoittaa wäsynyttä sanalla. Hän herättää minua joka aamu; joka aamu hän herättää korwani kuulemaan opetuslapsen tawalla.”2Jes. 50: 4.KW 139.1

    Kristuksen opetuslapsiin waikuttiwat sywästi hänen rukouksensa ja hänen tapansa seurustella Jumalan kanssa. Wähän aikaa poissa oltuaan löysiwät opetuslapset Herransa rukoukseen waipuneena. Näennäisesti tietämättömänä heidän läsnäolostaan jatkoi hän ääneen rukoilemista. Opetuslapset oliwat siitä sywästi liikutettuja. Kun hän lakkasi rukoilemasta, pyysiwät he: “Herra, opeta meitä rukoilemaan.” Wastaukseksi tähän toisti Kristus Herran rukouksen sellaisena kuin hän on sen esittänyt wuorisaarnassaan. Sitten eräässä wertauksessa hän antoi heille haluamansa opetuksen.KW 139.2

    “Jos jollakin teistä, sanoi hän, on ystäwä, ja hän menee tämän luo yösydännä ja sanoo hänelle: ystäwäni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäwäni on tullut matkalta luokseni, eikä minulla ole, mitä panisin hänen eteensä; ja tämä sisältä wastaa ja sanoo: älä minua waiwaa; owi on jo suljettu, ja lapseni owat kanssani wuoteessa; en saata nousta antamaan sinulle — minä sanon teille: joskaan hän ei sentähden nouse antamaan hänelle, että hän on hänen ystäwänsä, nousee hän kuitenkin toisen hellittämättömyyden tähden ja antaa hänelle niin paljon kuin hän tarwitsee.”KW 140.1

    Kristus antaa miehen wertauksessa pyytää jotakin, jotta tämä taas wuorostaan woisi antaa toiselle. Hänen täytyy itsensä saada leipää, jotta woisi antaa wäsyneelle, myöhästyneelle matkaajalle, mitä tämä tarwitsee. Waikk'ei naapuri mielellään anna häiritä itseään, ei toinen lakkaa pyytämästä, sillä ystäwä on wirwoitettawa, ja lopulta hänen sitkeytensä saa palkinnon, niin että hän saa, mitä tarwitsee.KW 140.2

    Samalla tawoin piti opetuslasten hakea siunausta Jumalalta. Kristus oli, ruokkiessaan kansanjoukkoa ja saarnatessaan taiwaan leiwästä, osottanut heille heidän tulewan toimintansa hänen edustajanaan. Heidän piti kansalle antaa elämän leipää. Hän, joka itse oli osottanut heille työn, tiesi hywin, miten usein heidän uskonsa joutuisi koetukselle. He tulisiwat usein odottamattomiin waikeuksiin ja huomaisiwat silloin ihmisen kykenemättömyyden. Sielut, jotka isoisiwat elämän leipää, tulisiwat heidän tykönsä, ja he tuntisiwat itsensä köyhiksi ja awuttomiksi. Woidakseen antaa muille piti heidän itsensä saada hengen rawintoa. Mutta heidän ei tarwitsisi nälkäisenä lähettää luotaan ainoatakaan sielua. Kristus johtaa heidät lähteille. Huolimatta epämukawasta keskiyöstä ei mies lähettänyt takasin ystäwäänsä, kun. Tämä tuli hänen luokseen saamaan wirkistystä. Hänellä ei itsellään ollut mitään wieraan eteen pantawaa, mutta hän meni rikkaamman naapurin luo ja ahdisti tätä rukouksilla, kunnes sai, mitä tarwitsi. Eikö sitten Jumala, joka on lähettänyt palwelijansa rawitsemaan nälkäistä, täyttäisi omiensa tarpeita?KW 140.3

    Mutta itsekäs naapuri wertauksessa ei esitä Jumalan luonnetta, Kuwa ei ole piirretty yhtäläisyyden waan wastakohdan wuoksi. Itsekäs ihminen täyttää wäsymättömän pyynnön ainoastaan päästäkseen wapaaksi siitä, mikä hänen rauhaansa häiritsee. Mutta Jumala tahtoo antaa. Hän on täynnä armoa ja tahtoo täyttää niiden rukoukset, jotka uskossa kääntywät hänen puoleensa. Hän antaa meille, jotta me palwelisimme muita ja tulisimme siten hänen kaltaisikseen.KW 141.1

    Kristus selittää: “Anokaa niin teille annetaan, etsikää niin löydätte, kolkuttakaa, niin teille awataan. Sillä jokainen anowa saa, ja etsiwä löytää ja kolkuttawalle awataan.”KW 141.2

    Ja hän jatkaa: “Kuka teistä on se isä, joka poikansa pyytäessä leipää antaa hänelle kiwen? Taikka hänen pyytäessä kalan, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen? Taikka joka hänen pyytäessään munan antaa hänelle skorppionin? Jos te, jotka olette pahoja, tiedätte antaa hywiä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmin taiwaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka häneltä sitä anowat!”KW 141.3

    Wahwistaakseen meidän luottamustamme Jumalaan, opettaa Kristus meitä kutsumaan häntä uudella nimellä, nimellä, joihin ihmissydämen parhaat tunteet yhdistywät. Hän oikeuttaa meidät kutsumaan ääretöntä Jumalaa Isäksemme. Kun puhumme hänestä tai nimitämme häntä tällä nimellä, tulee sen olla merkkinä meidän rakkaudestamme ja luottamuksestamme häneen sekä wakuutuksena hänen kiintymyksestään ja yhteydestään meihin.KW 141.4

    Se kaikuu soittona hänen korwissaan, kun me, hänen armoaan ja siunaustaan rukoillen, lausumme tämän nimen. Jott'emme pitäisi julkeutena kutsua häntä tällä nimellä, on hän moneen kertaan toistanut sitä samaa. Hän toiwoo, että tottuisimme siihen nimitykseen.KW 142.1

    Jumala pitää meitä lapsinaan. Hän on ottanut meidät ulos huolettomasta maailmasta ja walinnut meidät jäseniksi kuninkaalliseen perheeseen, taiwaallisen kuninkaan pojiksi ja tyttäriksi. Ja hän kehottaa meitä luottamaan häneen sywemmin ja lujemmin kuin lapsi maalliseen isäänsä. Wanhemmat rakastawat lapsiaan, mutta Jumalan rakkaus on suurempi, laajempi ja paljon sywempi kuin inhimillinen rakkaus woi olla; se on mittaamaton. Jos maalliset wanhemmat ymmärtäwät antaa lapsilleen hywiä lahjoja, miten paljon enemmän taiwaallinen Isä antaakaan Pyhää Henkeä niille, jotka häntä rukoilewat!KW 142.2

    Meidän pitäisi tarkkaan panna merkille Kristuksen opetus rukoukseen nähden. Rukouksessa on jumalallinen tiede, ja Kristuksen tulkinnan kautta tulemme huomaamaan ne perustotuudet, jotka jokaisen tulee ymmärtää. Hän näyttää meille rukouksen oikean olemuksen, hän opettaa meille, että on wälttämätöntä hellittämättä esittää toiweemme Jumalalle ja wakuuttaa meille, että hän on halukas kuulemaan ja wastaamaan rukouksiimme.KW 142.3

    Rukouksemme eiwät saa olla itsekästä rukousta yksistään omien tarpeitten tyydyttämiseksi. Meidän tulee rukoilla, jotta woisimme antaa. Kristuksen elämän periaatteet owat tulewat meidänkin omiksemme. “Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä”, sanoo Kristus, “että hekin olisiwat pyhitetyt totuudessa”1Joh. 17: 19. Sama antaumus, sama uhrautuminen, sama alistuwaisuus Jumalan waatimuksiin, joka ilmeni Kristuksessa, tulee näyttäytyä hänen palwelijoissaankin. Meidän kutsumuksemme maailmassa ei ole itsemme palwelemisessa ja tyydyttämisessä, waan Jumalan kirkastuksessa työskentelemällä hänen kanssaan syntisten pelastukseksi. Meidän tulee rukoilla hywiä töitä Jumalalta, jotta sai- simme niistä jakaa muille. Wastaanottamiskyky säilyy ainoastaan muille jakaessa. Me emme woi wastaanottaa taiwaallisia lahjoja lahjottamatta ympärillämme olewille.KW 142.4

    Wertauksessa sai mies monta kertaa kieltäwän wastauksen, mutta hän ei luopunut päämäärästään. Meistäkin tuntuu usein siltä, ett'eiwät rukouksemme tule heti kuulluiksi, mutta Kristus opettaa, ett'ei meidän ole lakattawa rukoilemasta. Rukous ei saa aikaan mitään muutosta Jumalassa, mutta se wie meidät sopusointuun hänen kanssaan. Kun tulemme hänen tykönsä pyynnöllä, näkee hän ehkä, että wälttämättömintä meille on, että tutkimme omia sydämiämme ja kadumme syntejämme. Sentakia wie hän meidät koettelemuksen, murheen ja nöyryytyksen kautta, jotta näkisimme, mikä on se, joka estää Pyhää Henkeä waikuttamasta meidän kauttamme.KW 143.1

    On olemassa erityisiä ehtoja siihen, että Jumalan lupaukset täyttywät, ja rukous ei woi koskaan korwata welwollisuuden käskyä. “Jos rakastatte minua, sanoo Kristus, niin pitäkää minun käskyni”. “Joka säilyttää käskyni ja pitää ne, hän on se, joka rakastaa minua; mutta joka minua rakastaa, häntä isäni on rakastawa, ja minä olen rakastawa häntä ja ilmaisewa itseni hänelle.”1Joh. 14: 15, 21. Ne, jotka rukouksessa kääntywät Jumalan puoleen ja wetoawat hänen lupauksiinsa mukaantumatta hänen ehtoihinsa, osottawat Jumalan halweksumista. He esittäwät Kristuksen nimen lupauksen täyttämisen wakuudeksi, mutta töissään eiwät he osota uskowansa Kristukseen eikä rakkauttansa häneen.KW 143.2

    Moni menettää tahallaan lapsen asemansa Isään. Meidän on wälttämätöntä lähestyä Jumalaa oikealla tawalla. Kun emme täytä Herran waatimuksia, asetamme hänen lunastettawakseen wekselin täyttämättä niitä ehtoja, joiden nojalla se on asetettu maksettawaksi. Me wetoamme Jumalan lupauksiin ja waadimme niiden täyttämistä, waikka hänen nimensä siten tulee pilkatuksi.KW 143.3

    Lupaus kuuluu: “Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysywät teissä, niin anokaa mitä ikänä tahdotte ja te saatte sen.”2Joh. 15: 7. Ja Johannes selittää: “Siitä me tiedämme hänet tuntewamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: Minä tunnen hänet, eikä pidä hänen käskyjään, se on walehtelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus todella pääsyt täydellisyyteensä.”11 Joh. 2: 3—5.KW 143.4

    Eräs Kristuksen wiimeisiä käskyjä opetuslapsilleen oli tämä: “Rakastakaa toinen toistanne, niinkuin minä olen rakastanut teitä.” 2Joh. 13: 34..KW 144.1

    On toinenkin seikka, jonka usein laiminlyöwät ne, jotka etsiwät Herraa rukouksessa. OIetko ollut rehellinen Jumalaa kohtaan? Herra selittää profeetta MaIakian kautta: “Kääntykää minun puoleeni, niin Minä käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Niin te sanotte: missä meidän tulee kääntyä? Sopiiko ihmisen Jumalaa pettää, niinkuin te petätte Minua? Niin te sanotte: missä me Sinua petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhreissa.”3Mal. 3: 7, 8.KW 144.2

    Jumala, joka itse on kaiken hywän lahjan antaja, waatii osan kaikesta, mitä omistamme. Sillä tawoin hän tahtoo ylläpitää ewankeliumin saarnaamista. Ja antamalla osan Jumalalle me osotamme, että pidämme arwossa hänen lahjojaan. Mutta jos pidätämme häneltä sen, mikä on hänelle kuuluwaa, kuinka woimme sitte waatia hänen siunaustaan? Jos olemme uskottomia maallisen tawaran hoidossa, kuinka woimme sitte odottaa, että hän uskoo meille taiwaallisia asioita? Ehkä tässä on wastauksetta jääneiden rukousten salaisuus.KW 144.3

    Mutta Herra suuressa armeliaisuudessaan on walmis antamaan anteeksi, ja hän sanoo: “Tuokaa täydelliset kymmenykset tawara-aittaani, että ruokaa olisi minun huoneessani ja koetelkaa sillä minua… niin totta aukaisen Minä teille taiwaan ikkunat, ja Minä wuodatan teille siunausta runsaasti. Ja minä tahdon teidän hywäksenne estää syöjän, ettei se teiltä maan hedelmää häwitä ja ettei kedon wiinipuu tule teille hedelmättömäksi… Ja kaikki kansat ylistäwät teitä autaiksi, sillä te olette ihana maa, sanoo Herra Sebaot.” 4MaI. 3: 10—12.KW 144.4

    Samallainen on muidenkin Jumalan waatimusten laita. Kaikki hänen lahjansa owat luwatut kuuliaisuuden ehdolla. Jumalan taiwas on täynnä siunausta niille, jotka tahtowat toimia hänen kanssaan. Kaikki, jotka tottelewat häntä, woiwat luottamuksella waatia häntä täyttämään lupauksensa.KW 145.1

    Mutta meidän tulee osottaa lujaa, järkähtämätöntä luottamusta Jumalaan. Usein hän wiiwyttelee wastaustaan koetellakseen uskoamme tai nähdäkseen, onko halumme oikea. Jos olemme rukoilleet hänen sanansa kanssa yhtäpitäwästi, tulee meidän uskoa hänen lupaukseensa ja jatkaa samalla tawoin rukouksiamme, jotka eiwät silloin jää wastauksetta.KW 145.2

    Jumala ei sano: rukoile kerran ja sinä saat, waan hän käskee meitä wäsymättä rukoilemaan. Kestäwä rukoiilja on wakawammassa mielentilassa ja alkaa yhä enemmän ikäwöidä niitä asioita, joita hän rukoilee. Kristus sanoi Martalle Lasaruksen haudalla: “Jos uskot, olet näkewä Jumalan kirkkauden.”1Joh. 11: 40.KW 145.3

    Mutta monelta puuttuu eläwä usko ja tämä on syynä siihen, että he saawat niin wähän kokea Jumalan woimaa. Heidän heikkoutensa on heidän uskottomuutensa tulos. He uskowat enemmän omaan työhönsä kuin Jumalan työhön heissä. He pitäwät huolta itsestään, sunnittelewat ja miettiwät, mutta he rukoilewat wähän ja heiltä puuttuu luottamus Jumalaan. He luulewat uskowansa, mutta se on waan hetken waikutusta. Ja kun he käsittäwät wäärin omat tarpeensa tai Jumalan halun auttamaan, eiwät he ole rukouksissaan kestäwiä.KW 145.4

    Meidän rukoustemme tulee olla yhtä wakawia ja sitkeitä kuin sen tarwitsewan ystäwän, joka yösydännä pyysi leipää, kuta wakawammin ja kestäwämmin pyydämme, sitä sydämellisemmäksi tulee yhteytemme Kristuksen kanssa. Me saamme siunausta samassa suhteessa kuin uskomme kaswaa.KW 145.5

    Meidän tehtäwämme on walwoa ja uskoa, walwoa rukouksessa, walwoa ja työskennellä sen Jumalan kanssa, joka kuulee rukouksemme. Muista, että “olemme Jumalan työtowereita”21 Kor. 3: 9. Puhu ja toimi rukouksesi kanssa yhtäpitäwästi. On äärettömän tärkeätä sinulle, että koettelemuksesi osottawat uskosi olewan oikean sen sijaan että näyttäisiwät rukoustesi olewan waan tyhjää muodollisuutta.KW 145.6

    Elä etsi ihmisapua silloin kun tunnet olewasi neuwoton tai kun waikeudet nousewat eteesi. Luota yksin Jumalaan. Tapa kertoa waikeuksistamme muille tekee meidät heikoiksi eikä anna woimaa muillekaan. Me haemme woimaa puuttuwalta, katoawalta ihmiseltä, tarwitessamme wirheettömän, äärettömän Jumalan woimaa.KW 146.1

    Sinun ei tarwitse waeltaa maailman ääreen wiisautta hakemaan, sillä Jumala on läsnä. Sinulle ei anna menestystä oma nykyinen kykysi eikä se, jonka ehkä saat,waan se riippuu yksin siitä, mitä Jumala woi tehdä sinulle. Olisi parempi, jos meillä olisi wähemmän luottamusta ihmisen kykyyn ja paljon enemmän luottamusta siihen, mitä Jumala woi tehdä jokaiselle uskowalle sielulle. Hän toiwoo, että me kurotamme uskossa hänen puoleensa. Hän tahtoo, että sinä odotat häneltä suuria asioita. Hän tahtoo antaa sinulle ymmärrystä sekä ajallisissa että hengellisissä asioissa. Hän woi terästää sinun järkesi. Hän woi antaa sinulle malttia ja taitoa, Laske taitosi Jumalan käsiin rukoillen häneltä wiisautta, ja se annetaan sinulle.KW 146.2

    Ota wastaan Kristuksen sanat warmana wakuutuksena. Eikö hän ole kutsunut sinua tulemaan luoksensa? Elä koskaan puhu toiwottomalla, masentuneella tawalla. Jos sen teet, menetät paljon. Jos tuomitset pintapuolisesti ja napiset waikeuksissa ja ahdistuksissa, osotat siten uskosi olewan heikon ja woimattoman. Puhu ja toimi aiwankuin uskosi olisi woittamaton: Herra on rikas keinoista, sillä koko maailma on hänen. Katso ylös uskossa. Katso häneen, jolla on walo, walta ja woima wiedä sinut läpi.KW 146.3

    Oikeassa uskossa on ylläpitäwä woima, järkähtämättömyys periaatteissa ja luja päättäwäisyys, jota ei aika eikä waiwa woi heikontaa. “Nuorukaiset wäsywät ja waipuwat ja nuoret miehet peräti kompastuwat; mutta jotka herraa odottawat, ne saawat uuden woiman, kohoawat siiwillä kuin kotkat. He juoksewat, eiwätkä waiwu, he waeltawat, eiwätkä wäsy.”1Jes. 40: 30, 31.KW 146.4

    Niita on paljon, jotka haluawat auttaa muita eiwätkä kuitenkaan onnistu, kun heiltä puuttuu henkinen woima ja walo. Sano heille, että heidän on laskettawa rukouksensa armon istuimen eteen. Huuda Pyhää Henkeä. Jumala pysyy jokaisessa antamassaan lupauksessa. Sano siis Raamattu kädessä: olen tehnyt kuten sanoit, ja nyt wetoan sinun lupaukseesi: “anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille awataan.”KW 147.1

    Ei siinä ole kylliksi, että anomme yksin Jeesuksen nimessä; meidän on anottawa Pyhän Hengen waikutuksesta. Tämä selittää, mikä merkitys on sanoilla: “Henki itse rukoilee edestämme sanomattomin huokauksin.”2Room. 8: 26. Sellaiseen rukoukseen Jumala wastaa mielellään. Jos me wakawasti ja sydämellisesti lausumme rukouksen Kristuksen nimessä, on itse tässä sydämellisyydessä takuu Jumalalta, että hän aikoo wastata rukoukseemme “monin werroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme.”3Ef. 3: 20.KW 147.2

    Kristus on sanonut: “Kaikki, mitä rukoilette ja anotte, uskokaa saawanne, niin se tapahtuu teille.” “Mitä hywänsä anotte minut nimessäni, sen teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” Ja Johannes, rakkauden apostoli, puhuu Pyhän Hengen waikutuksesta hywin selwästi ja luottawasti, kun hän sanoo: “Jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulewan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme myös, että meillä on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.”4Mark 11: 24; Joh. 14: 13; 1 Joh. 5: 14, 15. Ole siitä syystä sitkeä rukoillessasi Isää Jeesuksen nimeen. Jumala kunnioittaa sitä nimeä.KW 147.3

    Jumalan istuinta ympäröiwä sateenkaari on wakuutena, että Jumala on wanhurskas ja ett'ei hänessä ole mitään waih- telun warjoa. Me olemme tehneet syntiä häntä wastaan, emmekä ansaitse hänen suosiotaan, mutta siitä huolimatta on hän itse meidän huulillemme pannut nuo ihmeelliset sanat: “Älä hylkää, nimesi tähden, älä häpäise kunniasi istuinta; muista, äläkä riko liittoasi meidän kanssamme!”1Jer. 14: 21. Kun tulemme hänen tykönsä, tunnustaen awuttomuutemme ja syntimme, niin hän, lupauksensa mukaan, kuulee meidän huutomme. Hän on pannut istuimensa kunnian wakuudeksi sanojensa täyttämisestä.KW 147.4

    Kuten Aaron, joka kuwasi Kristusta, kantoi kilwessään Israelin kahdentoista sukukunnan nimet, niin Wapahtajakin kantaa kansansa nimet sydämellään pyhässä. Meidän suuri Ylimäinen Pappimme muistaa kaikki ne sanat, joilla hän on wahwistanut meidän luottamustamme. Hän muistaa liittonsa ikiajoiksi.KW 148.1

    Kaikki, jotka etsiwät, löytäwät hänet. Kaikki, jotka kolkuttawat, näkewät owen awautuwan itselleen. Meidän ei tarwitse koskaan kuulla sanoja: elä häiritse minua; owi on suljettu, enkä minä tahdo awata sitä. Ei, kenenkään ei tarwitse kuulla, ett'ei häntä woida auttaa. Ne, jotka yösydännä pyytäwät leipää nälkäisille sieluille, saawat sitä.KW 148.2

    Mies, joka wertauksessa pyysi leipää wieraalle, sai mitä tarwitsi. Millä mitalla Jumala sitte antaa meille, jotta me woisimme jakaa muille? “Kristuksen Iahjan mitan mukaan.”2Ef. 4: 7. Enkelit walwowat tarkasti ihmisten menettelyä lähimäistään kohtaan. Jos he jossakussa huomaawat Kristuksen tapaista myötätuntoa rikollistä kohtaan seisowat he hänen rinnallaan ja muistuttawat hänelle sanoja, jotka tulewat elämän leiwäksi harhailewalle sielulle. “Jumala on rikkautensa mukaan täyttäwä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessansa, Kristuksessa Jeesuksessa.”3Fil. 4: 19. Hän antaa sinun todistuksellesi, kun se on oikea ja todellinen, woimaa waikuttamaan uutta elämää. Herran sanat owat sinun suussasi kuin totuus ja wanhurskaus.KW 148.3

    Kun aiot työskennellä muiden pelastukseksi, rukoile yksinäisyydessä, sillä suurta wiisautta waaditaan ymmärtämään oikea tapa sellaisessa työssä. Ennenkuin asetut yhteyteen ihmisten kanssa, tulee sinun koettaa päästä Kristuksen yhteyteen. Sinun tulee walmistua taiwaallisen armoistuimen edessä ennenkuin lähdet palwelemaan ihmisiä.KW 148.4

    Anna sydämesi ikäwöidä eläwää Jumalaa. Kristus on elämällään osottanut, mitä ihmisluonto woi tullessaan Jumaluuden osallisuuteen. Kaiken sen, minkä Kristus wastaanotti Jumalalta, woimme mekin saada. Siitä syystä rukoile ja ota wastaan. Pidä kiini Jumalan lupauksista Jakobin lujalla uskolla ja Eliaan loppumattomalla kestäwyydellä. Täytä mielesi ihanilla kuwitelmilla Jumalasta. Sido elämäsi näkymättömillä renkailla Jeesuksen elämään. Hän, joka käski walon loistaa pimeydessä, on halukas walaisemaan sinunkin sydämesi antaakseen sinulle waloa Jumalan kirkkauden tuntemisessa Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhä Henki näyttää sinulle jumalallisia asioita ja muuttaa ne woimaksi tottelewaisessa sydämessä. Kristus johtaa sinut äärettömyyden kynnykselle. Saat katsoa kirkkautta esiripun takaa ja paljastaa ihmisille hänen täydellisyytensä, joka aina elää ja aina rukoilee puolestamme.1Perustuu Luuk. 11: 1—13.KW 149.1

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents