Luku 14—Jumala auttaa oikeuteen walittunsa.
Kristus oli puhunut ajasta ennen hänen tulemistaan ja niistä waaroista, joihin hänen seuraajainsa piti joutua. Erityisesti wiitaten tähän aikaan, hän kertoi wertauksen siitä, “että heidän tuli aina rukoilla eikä wäsyä.”KW 164.1
“Eräässä kaupungissa oli tuomari”, sanoi hän, “joka ei peljännyt Jumalaa eikä häwennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskiwaimo, joka tuli hänen tykönsä ja sanoi: Auta minut oikeuteeni, päästäkseni riitapuolestani. Mutta hän ei tahtonut kotwaan aikaan. Waan sittemmin hän sanoi itsekseen: Waikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski saattaa minulle waiwaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja käwisi kaswoilleni. Niin Herra sanoi: Kuulkaa, mitä tuo wäärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta walituilleen, jotka huutawat hänelle yötä ja päiwää ja wiiwyttelisikö hän apuaan heiltä? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.”KW 164.2
Tuomarilla, josta tässä puhutaan, ei ollut oikeudentuntoa, ei hän säälinyt kärsiwää. Leski, joka ahdisteli häntä asiansa takia, sai lakkaamatta kieltäwän wastauksen. Yhä uudestaan tuli hän tuomarin luo, mutta häntä kohdeltiin waan halweksien ja ajettiin pois tuomioistuimen luota. Tuomari tiesi, että hänen asiansa oli oikea ja hän olisi heti woinut saada lesken asian oikealle tolalle, mutta hän ei tahtonut. Hän tahtoi näyttää rajatonta waltaansa ja häntä huwitti, kun toinen turhaan rukoili, kerjäsi ja huusi apua. Mutta leski ei hellittänyt eikä menettänyt rohkeuttaan. Tuomarin wälinpitämättömyydestä ja komeudesta huolimatta, ahdisteli hän häntä rukouksilla, kunnes tuomari suostui kuulemaan hänen asiaansa. “Waikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski saattaa minulle waiwaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja käwisi kaswoilleni.” Pelastaakseen maineensa ja wälttääkseen puolueellisen menettelynsä julkitulemista, hankki hän oikeuden tuolle sitkeälle naiselle.KW 164.3
“Niin Herra sanoi: Kuulkaa, mitä tuo wäärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta walituilleen, jotka huutawat hänelle yötä ja päiwää, ja wiiwyttelisikö hän apuaan heiltä? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.” Kristus tekee tässä jyrkän erotuksen wäärän tuomarin ja Jumalan wälillä. Tuomari myöntyi waimon waatimukseen ainoastaan itsekkäisyydestä, päästäkseen hänestä erilleen. Ei hän säälinyt waimoa eikä tämän onnettomuus merkinnyt mitään hänelle. Miten peräti erilainen onkaan Jumalan asema niihin nähden, jotka häntä etsiwät! Tarwitsewain ja sorrettujen walitukset hän ottaa wastaan äärettömällä säälillä.KW 165.1
Waimo, joka kiusasi tuomaria saadakseen oikeutta, oli kuoleman kautta kadottanut miehensä. Ollen köyhä ja ystäwittä, ei hänellä ollut mitään neuwoa, miten saada takaisin menetetty omaisuutensa. Niin on ihminenkin synnin kautta menettänyt yhteytensä Jumalaan. Itsessään ei hänellä ole mitään pelastuskeinoa. Mutta Kristuksen kautta wiedään meidät lähemmä Isää. Jumalan walitut owat kalliit hänen sydämelleen. Nämä owat niitä, jotka hän on kutsunut pimeydestä ihmeelliseen wa- loonsa julistamaan hänen kiitostaan ja loistamaan walona maailman pimeydessä. Wäärällä tuomarilla ei ollut erityistä myötätuntoa leskeen joka itsepintaisesti pyysi häneltä pelastusta, mutta päästäkseen kuulemasta hänen surkeita walituksiaan, kuunteli hän kuitenkin häntä ja wapautti hänet wastustajastaan. Mutta Jumala rakastaa lapsiaan äärettömällä rakkaudella. Hänen seurakuntansa on hänelle rakkain maan päällä.KW 165.2
“Sillä Herran osa on hänen oma kansansa. Jaakob on hänen perintönsä. Hän löysi hänet erämaassa ja autiossa ulwontakorwessa. Hän ympäri piiritti, hän suojeli ja warjeli häntä niinkuin silmäteräänsä.” “Sillä näin sanoo Herra Sebaot: kunnia warten on Hän minut lähettänyt niiden pakanain tykö, jotka teitä ryöstiwät; sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.”KW 166.1
Lesken rukous: “Auta minut oikeuteeni päästäkseni riitapuolestani”, esittää Jumalan lasten rukouksia. Saatana on heidän suuri riitapuolensa. Hän on “meidän weljiemme syyttäjä”, “joka yöt ja päiwät syytti heitä Jumalamme edessä.” Hän jatkaa yhtämittaa wääriä syytöksiä, pettää ja turmelee Jumalan kansaa. Tässä wertauksessa Kristus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan wapautusta saatanan ja hänen lähettiensä wallasta. Sakarian ennustuksessa esitetään saatanan syyttäjätyötä sekä sitä osaa Kristuksen toiminnasta, johon kuuluu hänen kansansa wihollisen rankaiseminen. Profeetta sanoo: “Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Josuan seisowan Herran enkelin edessä; ja saatana seisoi hänen oikealla kädellänsä häntä wastustamassa. Mutta Herra sanoi saatanalle: Herra rangaiskoon sinua, saatana; se Herra, joka Jerusalemin walitsi, rangaiskoon sinua! Eikö tämä ole kekäle, joka tulesta temmattu on? Ja Josua oli puettu saastaisiin waatteisiin ja seisoi enkelin edessä.”KW 166.2
Jumalan kansa on tässä esitettynä rikoksellisena oikeuden edessä. Josua koettaa ylimmäisenä pappina saada siunausta kansalleen, joka on joutunut waikeaan asemaan. Samalla kun hän esittää asiansa Jumalan edessä, seisoo saatana syyttäjänä hänen oikealla puolellansa. Hän syyttää Jumalan lapsia ja heidän tilansa on mahdollisimman epätoiwoinen. Hän tuo Herran eteen heidän pahat tekonsa ja syntinsä. Hän wiittaa heidän wikoihinsa ja puutteisiinsa toiwossa, että nämä Kristuksen silmissä näyttäisiwät siltä, ettei hän woi antaa heille apua suuressa hädässään. Josua Jumalan kansan edustajana seisoo tuomittuna, puettuna saastaisiin waatteisiin. Tietoisena kansansa synneistä menettää hän rohkeutensa. Saatana ahdistaa hänen sieluaan syyllisyyden tunteella, joka tekee sen, että hän tuntee olewansa melkein toiwoton. Kuitenkin seisoo hän siinä rukoillen ja saatana on warustettuna häntä was tassa.KW 166.3
Saatanan syyttäjätoimi alkoi taiwaassa. Tämä on ollut hänen työnsä maan päällä ihmisen lankeemuksesta saakka ja on erityisessä tarkotuksessa olewa hänen työnsä, kun lähestymme tämän maailman historian loppua. Kun hän näkee, että hänen aikansa on lyhyt niin hän wielä innokkaammin tahtoo pettää ja häwittää. Hän on wihainen nähdessään maan päällä kansan, joka heikkoudessaan ja syntisyydessäänkin osottaa kunnioitusta Jehowan laille. Hän on warmasti päättänyt, etteiwät he tule tottelemaan Jumalaa. Hän iloitsee heidän arwottomuudestaan ja hänellä on eri suunnitelmat joka sielua warten, jotta kaikki kietoutuisiwat ja eroisiwat Jumalasta. Hän koettaa syyttää ja moittia Jumalaa ja kaikkia niitä, jotka koettawat armeliaisuuden ja rakkauden, säälin ja anteeksiannon tunteilla suorittaa tehtäwiänsä tässä maailmassa.KW 167.1
Joka kerta kun Jumala kansalleen ilmottaa waltansa, herää saatanan wiha. Niin usein kuin Jumala waikuttaa omiensa eduksi, työskentelee saatana enkeleineen uudistetulla innolla heidän turmiokseen. Hän on ahkera kaikkia wastaan, jotka tekewät Kristuksen wäkewyydekseen. Hänen tarkotuksensa on saada pahaa aikaan ja sitte, kun on siinä onnistunut, heittää kaikki häpeä kiusatun niskoille. Hän suuntaa katseensa heidän saastaisiin waatteisiinsa — heikkoon luonteeseen. Hän tuo esille heidän heikkoutensa ja hulluutensa, heidän kiittämättömyyden syntinsä. Hän näyttää, miten suuresti he eroawat Kristuksesta ja miten he owat häpäisseet Wapahtajansa. Kaiken tämän hän wetää syyksi saadakseen paremman oikeuden työskennellä heidän turmiokseen. Hän tahtoo pelottaa heidän sielujaan sillä ajatuksella, että heidän tilansa on toiwoton ja että heidän alennuksensa tahraa ei woida koskaan pestä pois. Hän tahtoo häwittää heidän uskonsa niin että he kokonaan jättäytywät hänen kiusattawikseen ja kääntywät pois Jumalan alamaisesta kunnioittamisesta.KW 168.1
Herran kansa ei itsestään woi wastata saatanan syytöksiin. Kun he katsowat itseensä, owat he walmiit antautumaan. Mutta he wetoawat jumalalliseen wälittäjään. He wiittaawat Lunastajan ansioihin. Jumala woi olla “wanhurskas ja wanhurskauttaa sen, joka on Jeesuksen uskosta.” Jumalan lapset huutawat luottamuksella hänen puoleensa waimentaakseen saatanan syytökset ja tehdäkseen tyhjäksi hänen juonensa. “Auta minut oikeu- teeni päästäkseni riitapuolestani”, huutawat he, ja Kristus saa julkean syyttäjän waikenemaan ristin kakkiwaltiaalla todistuksella.KW 168.2
“Ja Herra sanoi saatanalle: Herra rangaiskoon sinua saatana; se Herra, joka Jerusalemin walitsi, rangaiskoon sinua! Eikö tämä ole kekäle, joka tulesta temmattu on.” Kun saatana koettaa pimeydellä kietoa ja turmella Jumalan lapsia, astuu Kristus wäliin. Waikka he owat tehneet syntiä, on Kristus ottanut syntiwelan päälleen. Hän on temmannut koko sukukunnan kuin kekäleen tulesta. Inhimillisen luontonsa kautta on hän yhdistetty ihmiseen samalla kun hän jumalallisen luontonsa kautta on yhtä äärettömän Jumalan kanssa. Apu on tullut lähelle kadotetuille sieluille. Syyttäjä on saanut rangaistuksensa.KW 169.1
“Ja Josua oli puettu saastaisiin waatteisiin ja seisoi enkelin edessä, joka wastasi ja sanoi niille, jotka seisoiwat hänen edessään: ottakaa pois saastaiset waatteet hänen päältänsä.” Ja Hän sanoi hänelle: “Katso minä olen ottanut sinulta pois sinun syntisi ja puetan sinut juhlawaatteisiin. Ja minä sanoin: pantakoon myös puhdas hiippa hänen päähänsä.” “Ja he paniwat puhtaan hiipan hänen päähänsä ja pukiwat hänen waatteisiin.” Sitte enkeli teki Herran Sebaotin käskystä juhlallisen lupauksen Josualle, Jumalan kansan edustajalle, sanoen: “Jos sinä waellat minun tielläni, ja jos sinä pidät minun wartioni, niin sinä saat sekä hallita minun huonettani että warjella minun kartanoitani; ja minä annan sinulle wapaan pääsön näiden keskitse, jotka tässä seisowat.” — nimittäin enkelien joukossa, jotka ympäröiwät Jumalan istuinta.KW 169.2
Huolimatta Jumalan kansan puutteista ei Kristus käänny pois näistä huolenpitonsa esineistä. Hänellä on walta muuttaa heidän pukunsa. Hän ottaa pois saastaiset waatteet, hän pukee katuwaisten uskowien päälle wanhurskauden waipan ja kirjoittaa anteeksiannon heidän nimiensä kohdalle taiwaallisiin kirjoihin. Hän tunnustaa heidät omikseen taiwaallisen wallan edessä. Heidän wihamiehensä, saatana paljastetaan syyttäjänä ja petturina. Jumala hankkii walituilleen oikeuden.KW 169.3
Rukous: “auta minut oikeuteeni päästäkseni riitapuolestani”, woidaan sowittaa ei ainoastaan saatanaan, waan niihinkin, jotka hän lähettää ja yllyttää wäärin syyttämään, kiusaamaan ja häwittämään Jumalan kansaa. Ne, jotka owat päättäneet totella Jumalan käskyjä, tulewat omasta kokemuksestaan käsittämään, että heillä on wihollisia, joita hallitsee alhaalta tulewa woima. Sellaiset wiholliset piirittiwät Kristusta joka askeleella, mutta kukaan ihmisolento ei woi käsittää, miten usein ja kowasti häntä kiusattiin. Samoin owat Kristuksen opetuslapset, kuten Mestarinsakin alituisten kiusausten wainoamia.KW 170.1
Raamattu kuwaa asemaa maailmassa juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Apostoli Jaakob kuwaa sitä ahneutta ja ahdistusta, joka silloin wallitsee. Hän sanoo: “Kuulkaa nyt, te rikkaat … Te olette koonneet aarteita näinä wiimeisinä päiwinä. Katso, työmiesten palkka, jonka olette heiltä, wainioittenne niittäjiltä pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten walittelut owat tunkeneet Herran Sebaotin korwiin. Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäiwinänne. Wanhurskaan te olette tuominneet ja hänet tappaneet; hän ei wastusta teitä.” Tämä on kuwa nykyisestä tilasta. Kaiken mahdollisen sorron ja petoksen alla kokoawat ihmiset suunnattomia rikkauksia, samalla kun nälkäisen ihmiskunnan huuto nousee Jumalan puoleen.KW 170.2
“Oikeus on palannut takaperin, ja wanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, eikä rehellisyys woi sisälle tulla. Totuus on kateessa; joka luopuu pahasta, se saaliiksi joutuu.” Tämä käwi toteen Kristuksen eläessä maan päällä. Hän oli Jumalan käskyille alamainen ja syrjäytti ne ihmistawat ja waatimukset, jotka oli asetettu niiden sijaan. Sentähden oli hän wihattu ja wainottu. Tämä historia toistuu. Ihmisten asettamat lait ja tawat asetetaan Jumalan oman lain yläpuolelle, ja ne, jotka owat uskollisia Jumalan käskyille, kärsiwät pilkkaa ja wainoa. Uskollisuutensa takia Jumalaa kohtaan Kristusta syytettiin sapa- tin rikkojaksi ja willitsijäksi. Hänen sanottiin olewan pirun riiwaaman ja kutsuttiin häntä Belsebubiksi. Samalla tawoin hänen seuraajiaan syytetään ja heidän toimiaan selitetään wäärin. Saatana toiwoo täten johtawansa heidät syntiin ja häpäisewänsä Jumalaa.KW 170.3
Wertauksessa sanotaan tuomarin luonteen olleen sellaisen, ettei hän pelännyt Jumalaa eikä häwennyt ihmisiä. Täten Kristus osottaa, millainen se tuomio on, joka häntä itseään kohtaa ja joka pian wahwistettaisiin häntä itseään tutkittaessa. Hän toiwoo, että hänen kansansa kaikkina aikoina olisi selwillä siitä, miten wähän he woiwat luottaa hallitsijoihin ja tuomareihin wainon aikoina. Usein Jumalan walittu kansa wedetään wiranomaisten eteen, jotka eiwät ole tehneet Jumalan sanaa johtajakseen ja neuwonantajakseen, waan jotka seuraawat omia, epäpuhtaita mielijohteitaan.KW 171.1
Wertauksessa eräästä profeetasta osottaa Kristus, miten meidän on suhtauduttawa. “Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta walituilleen, jotka huutawat hänelle yötä ja päiwää?” Kristus, meidän esikuwamme, ei tehnyt mitään puolustaakseen tai pelastaakseen itseään. Hän jätti asiansa Jumalalle. Niin eiwät hänen seuraajansakaan saa syyttää eikä tuomita, eiwätkä he saa turwautua wäkiwaltaan pelastaakseen itseään.KW 171.2
Jos tulee koettelemuksia, jotka näyttäwät meistä käsittämättömiltä, emme saa niiden antaa häiritä rauhaamme. Waikka meitä kohdeltaisiin miten wäärin, emme saa koskaan antaa wihalle sijaa. Antamalla sijaa kostontunteelle wahingoitamme itseämme. Me kadotamme luottamuksemme Jumalaan ja teemme murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä. Meidän rinnallamme on todistaja, taiwaallinen sanansaattaja, joka meidän edessämme kohottaa lipun wihollisiamme wastaan. Hän sulkee meidät wanhurskauden auringon kirkkaisiin säteisiin. Näiden läpi ei saatana woi tunkeutua. Hän ei woi kulkea tämän pyhän walon kilwen läpi. Niin kauan kun maailma edistyy pahuudessa, ei meillä ole syytä iloita siitä, että me pääsemme kaikista waikeuksista. Mutta juuri nämä waikeudet wiewät meidät korkeimman wastaanottohuoneeseen. Meidän tulee hakea neuwoa häneltä, jolla on pohjaton wiisaus.KW 171.3
Herra sanoo: “Awuksesi huuda minua hätäpäiwänäsi.” Hän kehottaa meitä hänelle esittämään waikeutemme ja ahdistuksemme sekä jumalallisen awun tarpeemme. Hän kehottaa meitä olemaan ahkeria rukouksessa. Heti waikeuksien synnyttyä on meidän lähetettäwä wilpittömät, wakawat rukoukset hänen puoleensa. Ahkeran rukouksen kautta me osotamme lujaa luottamusta Jumalaan. Puutteen tunne panee meidät rukoilemaan wakawasti, ja taiwaallinen Isämme heltyy meidän innokkaasta pyynnöstämme. Usein ihmiset, joita uskonsa tähden häwäistään ja wainotaan, owat taipuwaisia pitämään itseään Jumalan hylkääminä. Ihmisten silmissä näyttäwät he olewan puolustusta wailla. Ulkopuolisesti katsoen heidän wihollisensa riemuitsewat heistä. Mutta älkööt he jättäkö wakaumustaan häpeään! Hän, joka on kärsinyt heidän hywäkseen ja joka on kantanut heidän surunsa ja murheensa, ei suinkaan ole hyljännyt heitä.KW 172.1
“Jumalan lapset eiwät yle jätetyt yksin, ilman puolustusta. Rukous panee liikkeelle Kaikkiwallan käsiwarren. Rukoukset owat kukistaneet waltakuntia, pitäneet wanhurskautta woimassa, saaneet kokea lupauksien toteutumista, tukkineet jalopeurain kidat, sammuttaneet tulen woiman” — me ymmärrämme, mitä tämä merkitsee, kun kuulemme kertomuksia marttyyreista, jotka kuoliwat uskonsa takia — “ja ajaneet pakosalle muukalaisten sotajoukot.”KW 172.2
Jos annamme elämämme hänen palwelukseensa, emme woi koskaan joutua sellaiseen asemaan, ettei Jumala pitäisi meistä huolta. Oliwatpa olosuhteet millaiset tahansa, on meillä johtaja tietä näyttämässä; olimmepa miten neuwottomia tahansa, on meillä warma neuwonantaja; suruissa, tappioissa ja yksinäisyydessä on meillä sääliwä ystäwä. Jos me tietämättömyydessämme otamme harha-askelia, ei Kristus meitä jätä. Me kuulemme hä- nen äänensä sanowan kirkkaasti ja selwästi: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” “Hän on pelastawa apua huutawaisen köyhän ja sorretun, joilla ei ole auttajaan”KW 172.3
Herra selittää, että ne kunnioittawat häntä, jotka häntä lähestywät ja uskollisesti häntä palwelewat. “Jolla wakaa mieli on, sille sinä rauhan, rauhan warjelet, sillä hän turwaa sinuun” Kaikkiwallan käsiwarsi on ojennettuna johtamaan meitä eteenpäin, yhä eteenpäin. Mene eteenpäin, sanoo Herra, minä tahdon lähettää sinulle awun. Sinä rukoilet minun nimeni kirkastamista ja sinun rukouksesi kuullaan. Minut ylennetään niiden silmissä, jotka tahtoiwat sinulle onnettomuutta. He saawat nähdä minun sanani riemuitsewan kirkkaudessa. “Kaikki, mitä anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte.”KW 173.1
Huutakoot Jumalaa kaikki murheelliset ja ne, joita wäärin kohdellaan. Kääntykööt he pois ihmisistä, joiden sydämet owat kuin teräs ja ilmottakoot he halunsa Luojalleen. Ei ketään ole takaisin lähetetty, joka on tullut hänen tykönsä särjetyin sydämin. Ei ainoakaan wilpitön rukous ole mennyt hukkaan. Taiwaan joukon ylistyslaulujen keskellä kuulee hän heikoimman ihmisen huudon. Kun wuodatamme sydämemme toiwon hiljaisessa kamarissamme tai kuiskaamme rukouksemme tiellä waeltaessamme, saapuwat sanamme aina hallitsijan korwiin, joka istuu kaikkeuden waltaistuimella. Joskaan ne eiwät kuulu jokaiselle ihmiskorwalle, eiwät ne kuitenkaan kuole unhotukseen, eiwätkä häwiä tapahtumain touhuun. Ei mikään woi tukahuttaa sielun ikäwää. Se nousee yli katuhälinän, kansajoukkojen lewottomuuden taiwaallisiin kartanoihin. Jumalalle me puhumme ja rukouksemme kuullaan.KW 174.1
Sinä, joka pelkäät olewasi aiwan arwoton, elä pelkää jättämästä asiaasi Jumalalle. Antaessaan itsensä Kristuksessa maailman syntien edestä, otti hän päällensä huolenpidon jokaisesta yksityisestä sielusta. “Hän, joka ei säästänyt omaa poikaansakaan, waan antoi hänet alttiiksi meidän kaikkien edestämme, kuinka hän woisi olla lahjoittamatta meille kaikkea muutakin hänen kanssaan.” Eikö hän, joka on antanut meille nämä armorikkaat sanat kehotukseksi ja wäkewyydeksi, woi niitä myöskin täyttää?KW 174.2
Kristus tahtoo kaikin keinoin lunastaa perintö-osansa saatanan herruuden alta. Mutta ennenkuin ulkonaisesti woimme wapautua saatanan wallasta, tulee meidän sisällisesti olla wapaat. Herra antaa meille koettelemuksia, jotta puhdistuisimme mielemme maallisuudesta ja itsekkyydestä sekä huonoista, epäkristillisistä luonteenpiirteistämme. Hän sallii wastoinkäymisten sywien wesiwirtojen käydä sielujemme yli, jotta opimme tuntemaan hänet ja sen, jonka hän lähetti, Jeesuksen Kristuksen, ja että meillä olisi sydämen sywä ikäwöiminen päästä puhtaaksi turmeltuneesta tilastamme, tulla siitä ulos puhtaina, onnellisina, pyhinä. Usein joudumme koettelemusten sulatusuuniin itsekkyyden samentamine sieluinemme, mutta jos olemme kärsiwällisiä ristin taakan alla, on meillä siitä päästyämme luonne, jossa jumaluus heijastuu. Kun hän lähettämällään murheella on saawuttanut tarkotuksensa, “tuo hän esiin sinun wanhurskautes niinkuin walkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäiwän.” Ei tarwitse pelätä, että Herra halweksii kansansa rukouksia. Waara on pikemmin siinä, että meidät kiusauksen ja wastoinkäymisen kautta johdetaan epäilykseen, yiin ettemme enää kestä rukouksissamme.KW 174.3
Wapahtaja osotti jumalallista armahtawaisuutta Kananean waimolle. Hänen sydämensä heltyi waimon surua katsellessa. Hän olisi mieluummin tahtonut antaa hänelle heti wakuutuksen siitä, että hänen rukouksensa oli kuultu, mutta hän tahtoi samalla antaa opetuslapsilleen opetuksen ja siksi jätti hän ensin kuulematta kiusatun sydämen huudon. Kun hänen uskonsa oli tullut ilmi, ylisti hän waimon kestäwyyttä ja lähetti hänet luotaan warustettuna sillä kalliilla lahjalla, jota toinen oli pyytänyt. Opetuslapset eiwät koskaan unohtaneet tätä opetusta, joka on saanut paikkansa pyhässä historiassa näyttääkseen kestäwän rukouksen tulosta.KW 175.1
Kristus itse se oli, joka tähän äidin sydämeen laski sen kestäwyyden, joka ei antanut pelottaa itseään. Kristus se oli, joka antoi onnettomalle leskelle rohkeutta ja päättäwäisyyttä tuomarin edessä. Kristus se oli, joka wuosisatoja sitte salaperäisessä taistelussa Jabbokin luona antoi Jaakobille saman sitkeän uskon. Ja sitä luottamusta, jonka hän itse on antanut, ei hän jätä palkitsematta.KW 175.2
Hän, joka asuu taiwaallisessa pyhässä, tuomitsee oikein. Hän tuntee suurempaa iloa kansastaan, joka taistelee kiusauksia wastaan syntisessä maailmassa, kuin hänen istuintaan ympäröiwästä enkelijoukosta.KW 175.3
Tätä pientä maailmaa kohtaan on koko taiwaallisella joukolla mitä suurin mielenkiinto, sillä Kristus on maksanut äärettömän hinnan sen asukasten sieluista. Maailman Lunastaja on sitonut maan taiwaaseen eläwillä siteillä, sillä Herran lunastetut owat täällä. Taiwaalliset olennot käywät wielä maan päällä, kuten niinä aikoina, jolloin he waelsiwat ja kulkiwat Abrahamin ja Mooseksen kanssa. Keskellä suurten kaupunkiemme kiireellistä toimintaa, keskellä kansanjoukkoja, jotka tungeskelewat pääkaduilla ja täyttäwät markkinapaikat, joissa ihmiset aamusta iltaan käyttäytywät siten kuin kaupat, urheilu ja huwitukset olisiwat elämän tarkotus ja jossa on niin wähän sellaisia, jotka wälittäwät näkymättömistä asioista — sielläkin on taiwaan pyhiä ja heidän walwojiaan. Näkymättömät lähettiläät ottawat waarin ihmisolentojen kaikista sanoista ja töistä. Kaikissa kauppa ja huwitilaisuuksissa, jumalanpalweluksissa on useampia kuulijoita kuin ne, jotka me woimme luonnollisilla silmillämme nähdä. Wälistä nuo taiwaalliset olennot antawat pudota sen werhon joka peittää näkymättömän maailman, jotta ajatuksemme wetäytyisiwät pois elämän lewottomuudesta ja myrskyistä ja muistaisi, että on olemassa näkymättömiä todistajia kaikkeen, mitä me sanomme tai teemme.KW 176.1
Meidän tulee paremmin kuin tähän asti käsittää näiden enkeliwierasten tehtäwä. Olisi hywä, jos muistaisimme, että kaikissa töissämme taiwaalliset olennot meitä auttawat ja suojelewat. Näkymättömät walon ja woiman joukot johtawat hiljaisia ja nöyriä, niitä, jotka uskowat ja pitäwät kiinni Jumalan lupauksista. Kerubit ja serasit ja enkelit, jotka owat etewiä woimassa — tuhannesta tuhanteen ja kymmenestä tuhannesta kymmeneen tuhanteen — seisoiwat Kristuksen oikealla puolella, kaikki heistä palwelewia henkiä, palwelukseen lähetettyjä niitä warten, jotka saawat autuuden periä.KW 176.2
Näiden enkelisanansaattajien kautta pidetään tarkkaa kirjaa ihmisien sanoista ja töistä. Jokainen huono ja wäärä teko Ju- malan kansaa kohtaan, kaikki, mitä tämän tulee kärsiä huonojen työmiesten takia, on merkitty taiwaan kirjoihin.KW 176.3
“Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta walituilleen, jotka huutawat häntä yötä ja päiwää, ja wiiwyttelisikö hän apuaan heiltä? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.”KW 177.1
“Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarwitsette kärsiwällisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä on luwattu. Sillä wielä wähän aikaa, niin tulee hän, joka on tulewa, eikä wiiwyttele.” “Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää ja on kärsiwällinen, kunnes se saa syksyisen sateen ja kewäisen. Olkaa tekin kärsiwällisiä, wahwistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.”KW 177.2
Jumalan pitkämielisyys on ihmeellinen. Kauan wiipyy oikeus samalla kun armeliaisuus lakkaamatta kehottaa syntistä kääntymään. Mutta “wanhurskaus ja oikeus owat hänen istuimensa perustus.” “Herra on pitkämielinen”, mutta hän on “suuri woimassa, ei hän suinkaan jätä rankaisematta. Herran tie on tuulessa ja tuulispäässä, ja pilwi on hänen jalkainsa tomuna.”KW 177.3
Maailma on uskaltanut rikkoa Jumalan lain. Hänen pitkämielisyytensä tähden owat ihmiset polkeneet hänen waltansa jalkainsa alle. Toinen toistaan on wahwistanut sorrossa ja pahuudessa hänen perintö-osaansa wastaan, sanoen: “Kuinka Jumala tietäisi, olisiko Korkeimmalla tietämystä?” Mutta on olemassa eräs ala, jonka yli he eiwät woi mennä. Aika on lähellä, jolloin he owat päässeet määrätylle rajalle. Nytkin owat he jo melkein menneet Jumalan pitkämielisyyden äärimäisen rajan yli, hänen armonsa ja laupeutensa rajojen yli. Herra astuu wäliin puolustamaan omaa kunniaansa, wapauttamaan kansansa ja estämään wääryyden edistymistä.KW 177.4
Noakin aikoina oliwat ihmiset halweksineet Jumalan lakia siihen määrään, että melkein kaikki muisto Luojasta oli kadonnut maan päältä. Heidän pahuutensa pääsi niin korkealle, että Herra tuotti wedenpaisumuksen maan päälle ja lakasi pois sen turmeltuneet asukkaat.KW 177.5
Aika ajottain on Herra ilmaissut waikutustapansa. Kun ratkaisewa käännekohta on tullut, on hän paljastanut itsensä ja astunut wäliin estääkseen saatanan juonien waikutusta. Usein on hän antanut kansojen, perheiden ja yksityisten henkilöiden suhteiden tulla ratkaisewaan käännekohtaan, jotta hänen wäliintulonsa tulisi ilmeiseksi. Silloin hän on näyttänyt, että Israelissa on Jumala, joka tahtoo ylläpitää lakinsa ja suojella kansaansa. Tänä wallitsewan pahuuden aikana tulee meidän tietää, että wiimeinen suuri käännekohta pian on käsillä. Kun Jumalan lakia melkein yleisesti uhmataan, kun hänen kansansa on sorrettu ja lähimäistensä kiusaama, silloin Herra astuu wäliin.KW 178.1
Aika on lähellä, jolloin Herra on sanowa: “Mene kansani, käy kammioihis, ja sulje owesi jälkees; lymytä itsesi wähäiseksi silmänräpäykseksi, siksi kun wiha ohitse menee. Sillä katso! Herra käy sijaltansa kostamaan maan asukasten pahuuden heille, ja maa paljastaa werensä, eikä enää peitä tapetuitansa.” Ihmiset, jotka sanowat olewansa kristittyjä, woiwat nykyaikana pettää ja sortaa köyhiä, leskiä ja isättömiä, he woiwat wapaasti päästää walloilleen ilkeän wihansa, kun eiwät he kykene wallitsemaan Jumalan kansan omiatuntoja, mutta tästä kaikesta Herra wie heidät tuomiolle. “Tuomio on armoton sitä kohtaan, joka ei ole tehnyt laupeutta.” Kohta tämän jälkeen he saawat seisoa kaiken maan Tuomarin edessä tekemässä tiliä siitä tuskasta, jota he owat tuottaneet Jumalan perillisten ruumiille ja sieluille. Tehkööt he waan tässä ajassa wääriä syytöksiä, pilkatkoot niitä, jotka Jumala on walinnut hänen töitänsä suorittamaan, pankoot uskowaisia wankeuteen, kietokoot heidät kahleisiin, lähettäkööt heitä maanpakoon ja tappakoot heitä; mutta jokaisesta tuskan pistosta, jokaisesta wuodatetusta kyyneleestä saawat he wastata. Jumala kostaa kaksinkerroin heidän synneistään. Babylonista, uskostaan langenneen kirkon wertauskuwasta hän sanoo rangaistuksensa pal- welijalle: “Hänen syntinsä ulottuwat aina taiwaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen tekojensa mukaan, siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa hänelle kaksinkertaisesti”KW 178.2
Indiasta, Afrikasta, Kiinasta, meren saarista, sorrettujen miljoonien keskestä niin sanotuissa kristityissä maissa nousee inhimillisen tuskan huuto Jumalan puoleen. Tämä huuto ei jää kauaksi aikaa wastauksetta. Jumala puhdistaa maan siweellisestä turmiosta, ei wedenpaisumuksella, kuten Noan aikana, waan tulimerellä, jota ei ihmisponnistuksilla woida sammuttaa. “Se on olewa ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesiwat olemaan, aina tähän asti. Ja sillä ajalla pelastetaan sinun kansasi, jokainen, joka löydetään kirjaan kirjoitetuksi.”KW 179.1
Ullakkokomeroista, kurjuuden sokkeloista, pimeistä wankilakomeroista, mestauslawalta, wuorilta ja erämaista, maan luolista ja meren sywyydestä Kristus kokoo lapsensa ympärilleen. Maan päällä he owat olleet köyhiä, kiusatuita, piinatuita. Miljoonat owat menneet hautaan häwäistyinä, kun owat kieltäytyneet myöntämästä saatanan petollisiin waatimuksiin. Maallis-KW 179.2
ten tuomioistuinten edessä owat Jumalan lapset tuomitut kurjiksi rikollisiksi. Mutta päiwä on lähellä, jolloin “Jumala on tuomitsewa.” Silloin tulewat maan tuomitut mitättömiksi. Hän “poistaa kansansa häpeän koko maasta”. Jokainen heistä saa walkoiset waatteet. “He kutsutaan pyhäksi kansaksi, Herran lunastetuiksi.”KW 180.1
Waikka he olisiwat kantaneet mitä ristiä tahansa, kärsineet tappiota, wainooamisia, waikkapa olisiwat menettäneet maallisen elämänsäkin, saawat Jumalan lapset niistä kaikista runsaan palkinnon. “He näkewät hänen kaswonsa ja hänen nimensä on heidän otsassaan.”1Perustuu Luuk. 18: 1—8.KW 180.2