Luku 59—Iäkkäät vanhemmat
’’Kunnioita isääsi ja äitiäsi”. — Lapset ovat koko ikänsä velvollisia kunnioittamaan vanhempiaan. Jos vanhemmat ovat heikkoja ja vanhoja, lasten tulisi osoittaa isälle ja äidille rakkautta ja huolenpitoa heidän tarpeensa mukaisesti. Lasten pitäisi toimia jalosti ja päättävästi, jotta jokainen pelokas ja hämmentävä ajatus kaikkoaisi vanhempien mielestä, vaikka se vaatisikin lapsilta itsekieltäy- mystä. — -KI 337.1
Lapset pitäisi kasvattaa rakastamaan isää ja äitiä ja pitämään heistä hyvää huolta. Lapset, huolehtikaa heistä itse, sillä teidän kätenne suorittamat pienet ystävälliset teot ovat heistä mieluisampia kuin kenenkään muun tekemät. Käyttäkää hyväksi kallisarvoinen tilaisuutenne kylvää ystävällisyyden siemeniä.KI 337.2
Velvollisuutemme vanhempiamme kohtaan ei pääty koskaan. Rakkautemme heitä kohtaan ja heidän rakkautensa meitä kohtaan ei ole mitattavissa vuosilla tai etäisyyksillä, eikä vastuutamme voida koskaan poistaa. KI 337.3
Muistakoot lapset tarkoin, että iäkkäillä vanhemmilla on parhaimmillaankin vain vähän iloa ja lohtua. Mikä tuottaisikaan suurempaa murhetta kuin lasten osoittama selvä välinpitämättömyys? Voisiko mikään lasten synti olla pahempaa kuin murheen tuottaminen iäkkäälle, avuttomalle isälle tai äidille?KI 337.4
Tehkää polku tasaiseksi. — Vartuttuaan täysi-ikäiseksi jotkut lapsista katsovat tehneensä velvollisuutensa, kun he ovat järjestäneet asunnon vanhemmilleen. Annettuaan vanhemmille ruokaa ja asunnon lapset eivät osoita heille rakkautta ja myötätuntoa. Kun vanhemmat ikääntyes- sään kaipaavat rakkauden ja myötätunnon ilmauksia, lap set jättävät heidät sydämettömästi vaille huomiota. Ei ole sellaista aikaa, jolloin lapset saisivat kieltäytyä osoittamasta kunnioitusta ja rakkautta isäänsä ja äitiänsä kohtaan. Niin kauan kuin vanhemmat elävät, heidän kun- nioittamisensa pitäisi olla lapsille ilo. Heidän pitäisi jakaa iloa ja päivänpaistetta iäkkäiden vanhempiensa elämään niin paljon kuin suinkin voivat. Heidän pitäisi tasoittaa vanhempiensa polkua aina hautaan asti. Tässä maailmassa ei ole parempaa suositusta kuin se, että lapsi on kunnioittanut vanhempiaan, eikä taivaan kirjoissa parempaa merkintää kuin se, että hän on rakastanut ja kunnioittanut isäänsä ja äitiänsä.KI 337.5
kiittämättömyys vanhempia kohtaan. — Onko mahdollista, että lapset voivat tulla niin kuuroiksi isän ja äidin tarpeille, etteivät he halua poistaa kaikkia mahdollisuuksiensa rajoissa olevia murheen syitä ja huolehtia heistä väsymättömästi ja rakastaen? Voiko olla mahdollista, etteivät he mielihyvin pyrkisi tekemään vanhempiensa viimeisistä päivistä heidän parhaita päiviään? Miten poika tai tytär voi olla halukas jättämään isän tai äidin vieraiden huollettaviksi! Vaikka äiti olisi kärttyisä eikä uskovainen, se ei vapauta lasta siitä velvollisuudesta, jonka Jumala on asettanut hänelle vanhempiensa huolehtimisesta.KI 338.1
Jotkut vanhemmat ovat itse syypäät kunnioituksen puuttumiseen. — Kun vanhemmat sallivat lapsen käyttäytyä epäkunnioittavasti heitä kohtaan, sallivat heidän puhua kärttyisästi ja jopa karkeasti, korjataan siitä myöhempinä vuosina kauhistavaa satoa. Kun vanhemmat jättävät vaatimatta lapsiltaan ripeää ja täyttä kuuliaisuutta, he eivät saa lasketuksi lapsensa luonteelle oikeaa perustusta. He totuttavat lapsensa sellaisiksi, etteivät nämä vanhoinakaan kunnioita heitä, vaan tuottavat murhetta kuolemaa lähestyville vanhemmille, ellei Kristuksen armo muuta lasten sydäntä ja uudista heidän luonnettaan.KI 338.2
Älkää kostako epäoikeudenmukaisille vanhemmillenne. — Eräs henkilö sanoi äidistään: “Vihasin aina äitiäni, ja äitini vihasi minua.” Nämä sanat on merkitty taivaan kirjoihin paljastettaviksi tuomiopäivänä, jolloin jokainen saa palkan tekojensa mukaan.KI 339.1
Jos lapsista tuntuu, että heitä kohdeltiin lapsuudessa ankarasti, voivatko he kasvaa armossa ja Kristuksen tuntemisessa ja heijastaa hänen kuvaansa, jos he hautovat kostoa vanhempiaan kohtaan varsinkin, kun nämä ovat vanhoja ja heikkoja? Eikö juuri vanhempien avuttomuus vetoa lasten rakkauteen? Eivätkö iäkkään isän ja äidin välttämättömät tarpeet herätä sydämen jaloja tunteita, ja eikö heidän lastensa tule Kristuksen armon avulla kohdella vanhempiaan lempeän huomaavasti ja kunnioittavasti? Älkää kasvattako sydäntänne teräksenkovaksi isää ja äitiä kohtaan! Miten Kristuksen nimeä tunnustava tytär voi hautoa vihaa äitiään kohtaan, varsinkin, jos tämä on sairas ja vanha? Saakoot kristillisen elämän suloisimmat hedelmät, ystävällisyys ja rakkaus, saada sijaa lasten sydämessä heidän suhteessaan vanhempiinsa.KI 339.2
Suhtaudu kärsivällisesti heikkouksiin. — On kauheata ajatella lapsen suhtautuvan vihaten äitiinsä, joka on tullut vanhaksi ja heikoksi ja jossa on ilmennyt toiseen lapsuuteen liittyviä luonteen heikkouksia. Miten kärsivällisesti ja hellästi pitäisikään lasten kohdella sellaista äitiä! Häntä pitäisi puhutella hellästi ja mieltä ärsyttämättä. Tosi kristitty ei koskaan ole epäystävällinen eikä missään oloissa lyö laimin isäänsä ja äitiänsä, vaan noudattaa käs-kyä: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Jumala on sanonut: “Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta.” --KI 339.3
Lapset, antakaa heikkojen ja itsestään huolehtimaan kykenemättömien vanhempienne kokea viimeiset päivänsä tyytyväisyyden, rauhan ja rakkauden täyteisiksi. Sallikaa heidän Kristuksen tähden viimein nukkua pois kuullen teiltä vain ystävällisiä, rakkaita, armollisia ja anteeksiantavia sanoja. Sinä toivot Herran rakastavan ja armah tavan sinua, antavan sinulle anteeksi ja tukevan sinua tautivuoteessa. Etkö siis kohtelisi toisia niin kuin toivoisit sinua kohdeltavan?KI 339.4
Jumalan suunnitelma iäkkäiden henkilöiden huo-lehtimisesta. — Iäkkäistä, omaa kotia vailla olevista veljistä ja sisarista huolehtiminen on jatkuvasti kipeä kysymys. Mitä heidän hyväkseen voidaan tehdä? Se valo, jonka Jumala on minulle antanut, on toistettu aina uudelleen: parasta ei ole perustaa vanhusten huoltolaitoksia, missä he voisivat asua yhdessä. Heitä ei pitäisi myöskään lähettää pois kotoa hoidettaviksi. Kunkin perheen jäsenet hoitakoot omat sukulaisensa. Kun se ei ole mahdollista, tämä tehtävä kuuluu seurakunnalle, ja se tulisi ottaa vastaan sekä velvollisuutena että etuoikeutena. Kaikki, joilla on Kristuksen henki, suhtautuvat heikkoihin ja vanhuksiin erityisen kunnioittavasti ja hellästi.KI 340.1
Tyydytystä ja iloa tuottava etuoikeus. — Ajatus, että lapset ovat huolehtineet vanhempiensa hyvinvoinnista, tuo heille tyydytystä läpi koko elämän ja tuottaa erityistä iloa silloin, kun he itse tarvitsevat myötätuntoa ja rakkautta. Ne, joiden sydän uhkuu rakkautta, pitävät kuolemaa lähestyvien vanhempiensa polun tasoittamista verrattomana etuoikeutenaan. He iloitsevat siitä, että saavat osaltaan tuoda lohtua ja rauhaa rakkaiden vanhempiensa viimeisiin päiviin. Toisenlainen menettely kuin tämä, poikien ja tyttärien ystävällisten palvelusten kieltäminen avuttomilta vanhuksilta, täyttäisi sielun murheella ja päivät katumuksella, ellei sydämemme ole paatunut ja kylmä kuin kivi.KI 340.2