Luku 12—Yhteen sopivuus
Toisilleen sopivat. — Monissa perheissä ei noudateta sellaista kristillistä kohteliaisuutta, aitoa ystävällisyyttä, hienotunteisuutta ja keskinäistä kunnioitusta, mikä valmentaisi sen jäseniä avioliittoon ja perustamaan omia onnellisia perheitä. Kärsivällisyyden, ystävällisyyden, hellän huomaavaisuuden, kristillisen myötätunnon ja rakkauden sijaan kodeissa käytetään pisteliästä kieltä, sätitään, arvostellaan ja komennellaan toisiaan. KI 75.1
Monesti on niin, ettei nuorilla ole ennen naimisiin menoa paljonkaan tilaisuuksia tutustua toistensa tapoihin, luonteeseen ja arkielämään, ja siksi he ovat käytännöllisesti katsoen vieraita toisilleen astuessaan vihkialttarille. Monet huomaavat liian myöhään olevansa sopimattomia toisilleen, ja liitosta tulee elinkautinen vaiva. Usein vaimo ja lapset joutuvat kärsimään aviomiehen ja isän saamattomuudesta ja laiskuudesta ja huonoista tavoista.KI 75.2
Maailma on nykyään täynnä epäonnistuneista avioliitoista johtuvaa syntiä ja kurjuutta. Usein jo muutaman kuukauden kuluttua aviomies ja -vaimo huomaavat etteivät sovi toisilleen. Syntyy epäsopua ja riitaa kodissa, jossa vain taivaallisen rakkauden ja sopusoinnun tulisi vallita.KI 75.3
Pikkuasioista kiistely kasvattaa katkeruutta. Avoin riita ja kinastelu aiheuttaa sanoinkuvaamatonta kurjuutta kodissa ja vieraannuttaa toisistaan ne, joiden tulisi liittyä rakkauden sitein yhteen. Näin tuhannet ovat uhranneet itsensä, sielunsa ja ruumiinsa, epäonnistuneen avioliiton alttarilla ja tuhoutuneet. KI 75.4
Jaetun kodin erimielisyydet. — Avioelämän menestys ja onni riippuu liiton yhtenäisyydestä. Kuinka voi lihan mieli yhtyä Kristukseen samastuneeseen mieleen. Toinen kylvää lihaansa ajatellen ja toimien oman sydämensä he- rätteitten mukaan, toinen kylvää Henkeen pyrkien hillitsemään itsekkyyttään ja mieltymyksiään ja olemaan kuuliainen Mestarille, jonka palvelijaksi hän tunnustautuu. Täten heidän mieltymyksensä, tarpeensa ja päämääränsä ovat erilaiset. Ellei uskova periaatteissaan pysymällä voita katumatonta, hän masentuu ja vaihtaa uskonnolliset peri-aatteensa sellaiseen toveruuteen, jolla ei ole mitään yhteyttä taivaan kanssa.KI 75.5
Mukautumattomuus avioliittojen tuhona. — Monista avioliitoista syntyy vain kurjuutta. Siitä huolimatta nuoret eivät pääse irti avioliittoajatuksista, koska saatana johtaa heitä ja saa heidät uskomaan, että heidän on päästävä naimisiin tullakseen onnellisiksi, vaikka he eivät pystyisikään hallitsemaan itseään ja huoltamaan perhettä. Niiden, jotka eivät halua mukautua toistensa luonteeseen välttääkseen eripuraisuutta ja riitoja, ei tule ottaa tätä askelta. Tämä on yksi niistä viimeisten päivien houkuttelevista ansoista, jotka tuhoavat tuhansien nykyisen ja tulevan elämän.KI 76.1
Sokean rakkauden jälkivaikutukset. — Tähän tarttuvaan tautiin — sokeaan rakkauteen — sairastuneiden kaikki sielun ja ruumiin kyvyt ovat tämän taudin otteessa. He käyttäytyvät kuin olisivat tervettä järkeä vailla ja herättävät vastenmielisyyttä kaikissa, jotka heitä tarkkailevat. — Monessa tapauksessa sairauden kriisivaihe saavute-taan avioliittoon mentäessä, ja kun uutuudenviehätys on kadonnut ja rakastelun lumous haihtunut, toinen tai kumpikin herää todellisuuteen. Silloin he huomaavat olevansa toisilleen sopimattomat mutta loppuiäksi toisiinsa sidotut. Juhlallisin lupauksin yhteen liitetyt katsovat masentuneina kurjaa tulevaisuuttaan. Silloin heidän pitäisi pyrkiä parhaansa mukaan korjaamaan tilannetta, mutta monet eivät siihen ryhdy. He joko rikkovat aviolupauksensa tai tekevät ikeestä, jonka he ehdottomasti halusivat, niin raskaan, että monet heistä pakenevat sitä itsemurhaan.KI 76.2
Aviomiehen ja -vaimon pitäisi jatkuvasti tutkia, miten he voisivat välttää riidanaiheita ja pitää aviolupauksensa.KI 77.1
Toisten kokemus varoituksena. — Herra A:lla on sellainen luonne, että saatana pystyy käyttämään häntä menestyksekkäästi hyväkseen. Tämän tapauksen tulisi opettaa nuorille jotain avioliitosta. A:n vaimo toimi tunteittensa ja mielijohteittensa varassa eikä kuunnellut järjen ääntä elämäntoveria valitessaan. Perustuiko heidän avioliittonsa tosi rakkauteen? Ei, ei. Se oli hetken mieli-johteen, sokean, pyhittymättömän intohimon tuote. Kumpikaan heistä ei ollut valmis kantamaan avioelämän vastuuta. Kun uuden tilanteen lumous haihtui ja he tutustuivat toisiinsa, lujittuiko heidän rakkautensa ja syvenikö heidän kiintymyksensä? Liittyivätkö he sopusointuisesti yhteen? Päinvastoin. Heidän pahimmat luonteenpiirteensä alkoivat kärjistyä, ja onnen sijaan heidän avioelämänsä tuotti heille jatkuvia vaikeuksia. KI 77.2
Vuodesta toiseen olen saanut kirjeitä avioliitossaan epä-onnistuneilta ihmisiltä, jotka ovat kertoneet minulle sy- däntäsärkevät elämänkokemuksensa. Ei ole helppo neuvoa näitä onnettomia tai keventää heidän kovaa osaansa. Kuitenkin heidän ikävien kokemustensa tulisi olla varoitukseksi muille.KI 77.3