Luku 34—Uskollisuus Jumalaa kohtaan vainon aikana

Apostolit jatkoivat armon työtään parantaen sairaita ja julistaen ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Vapahtajaa suurella voimalla. Useita liittyi seurakuntaan jatkuvasti kasteen kautta, mutta ei kukaan niistä, jotka eivät olleet sydämeltään ja mieleltään yhdistyneet uskoviin Kristuksessa, uskaltanut liittyä seurakuntaan. Kansanjoukot kerääntyivät laumoittain Jerusalemiin tuoden mukanaan sairaansa ja saastaisten henkien vaivaamia. Monet toivat sairaansa kadulle Pietarin ja Johanneksen kulkiessa ohitse, että heidän varjonsa lankeaisi heidän ylleen ja parantaisi heidät. Ylösnousseen Vapahtajan voima oli todellakin laskeutunut apostoleiden ylle, ja he tekivät tunnusmerkkejä ja ihmeitä, jotka päivittäin lisäsivät uskovien lukumäärää.KuKi 198.1

Nämä asiat saattoivat papit ja hallitusmiehet suuresti ymmälle, erikoisesti heistä saddukeukset. He näkivät, että jos apostoleiden sallittaisiin julistaa ylösnoussutta Vapahtajaa ja tehdä ihmetekoja Hänen nimessään, niin kaikki hylkäisivät heidän oppinsa, jonka mukaan ei ollut mitään kuolleiden ylösnousemusta, ja heidän lahkonsa kuolisi pian. Fariseukset näkivät, että apostolien saarnan tarkoituksena oli kumota juutalaiset seremoniat ja selittää uhripalvelusmenot mitättömiksi. Heidän aikaisemmat yrityksensä saada nämä saarnaajat vaikenemaan olivat olleet turhat, mutta nyt he tuntuivat päättäneen kukistaa tuon kiihotuksen.KuKi 198.2