Toinen kuulustelu

“Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: ‘Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren’.” He eivät olleet yhtä halukkaita kantamaan syytöstä Jeesuksen surmaamisesta, kuin silloin kun he yhtyivät turmeltuneen roskaväen kanssa huutamaan: “Tulkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle.”KuKi 200.1

Toisten apostolien kanssa Pietari puolustuspuheessaan noudatti samaa linjaa kuin edellisessäkin kuulustelussaan: “Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: ‘Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä’.” Sama Jumalan lähettämä enkeli, joka oli pelastanut heidät vankilasta, käski heidän opettaa temppelissä. Seuratessaan hänen ohjeitaan he tottelivat jumalallista käskyä, mitä heidän tuli jatkuvastikin noudattaa mihin hintaan hyvänsä. Pietari jatkoi: “Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.”KuKi 200.2

Apostoleilla oli innoituksen Henki ja syytetyistä tuli syyttäjiä, jotka sälyttivät Kristuksen surmaamisen pappien ja hallitusmiesten niskoille, jotka muodostivat neuvoston. Juutalaiset olivat niin raivostuneita tästä, että he päättivät ilman enempää kuulustelua ja ilman Rooman viranomaisten valtuuksia ottaa lain omiin käsiinsä ja surmata vangit. Ollen jo syyllisiä Kristuksen vereen he olivat nyt kiihkeitä tahri-maan kätensä Hänen apostoliensa vereen. Mutta heidän joukossaan oli eräs oppinut, korkeassa asemassa oleva mies, jonka selvä järki oivalsi, että tämä väkivaltainen askel johtaisi hirveisiin seurauksiin. Jumala nosti heidän omasta neuvostostaan miehen hillitsemään pappien ja hallitusmiesten väkivaltaisuutta.KuKi 200.3

Gamaliel, oppinut fariseus ja oppimestari, suuresti kunnioitettu, oli hyvin varovainen mies, joka, ennen kuin ryhtyi puhumaan vankien puolesta, käski viedä heidät pois. Sitten hän puhui hyvin harkitsevasti ja tyynesti: “Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaakin vastaan.”KuKi 200.4

Papit eivät voineet muuta kuin myöntää näiden näkökohtien järkevyyden; heidän täytyi yhtyä häneen, ja hyvin vastahakoisesti he päästivät vangit ruoskittuaan heitä ja kiellettyään heitä uudestaan ja uudestaan saarnaamasta enää Jeesuksen nimessä, tai he saisivat hengellään maksaa uskaliaisuutensa. “Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.”KuKi 201.1

Apostolien vainoojat olivat syystä huolestuneita ja levottomia nähdessään kykenemättömyytensä voittamaan näitä Kristuksen todistajia, joilla oli uskoa ja rohkeutta kääntää häpeänsä kunniaksi ja tuskansa iloksi Mestarinsa tähden, joka oli kantanut nöyryytyksen ja kuolemantuskan ennen heitä. Siten nämä urhoolliset opetuslapset jatkoivat opettamistaan julkisesti sekä myös salaa yksityisissä kodeissa niiden pyynnöstä, jotka eivät juutalaisten pelosta uskaltaneet avoimesti tunnustaa uskoaan.KuKi 201.2