Luku 35—Evankeliumijärjestys

“Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa heprealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.” Nämä hellenistit olivat muiden maiden asukkaita, missä puhuttiin kreikkaa. Suurin osa kääntyneistä oli hepreaa puhuvia juu-talaisia, mutta nämä olivat asuneet Rooman keisarikunnassa ja puhuivat ainoastaan kreikkaa. Heidän keskuudessaan alkoi nousta nurinaa siitä, ettei näiden hellenistien leskille oltu yhtä anteliaita kuin heprealaisten joukossa oleville puutteenalaisille. Tämänkaltainen puolueellisuus olisi murehduttanut Jumalaa; niinpä ruvettiin nopeasti toimenpiteisiin rauhan ja sopusoinnun palauttamiseksi uskovien keskuuteen.KuKi 202.1

Pyhä Henki johdatti apostolien mieleen järjestelmän, jota noudattaen he vapautuisivat pitämästä huolta köyhistä ja muista samanlaatuisista tehtävistä, niin että he olisivat vapaat saarnaamaan Kristusta. “Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: ‘Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan Sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja Sanan palveluksessa.’”KuKi 202.2

Niinpä seurakunta valitsi seitsemän miestä, täynnä uskoa ja Jumalan Pyhän Hengen viisautta, hoitamaan tähän asiaan liittyviä tehtäviä. Stefanus valittiin ensiksi. Hän oli juutalainen syntyään ja uskonnoltaan, mutta puhui kreikkaa ja oli perehtynyt kreikkalaisten tapoihin ja tottumuksiin. Sen tähden häntä pidettiin kaikkein sopivimpana henkilönä ole- maan johtajana ja huolehtimaan leskille, orvoille ja köyhille suoritettavista maksuista. Tämä valinta tyydytti kaikkia, ja tyytymättömyys ja nurina loppuivat.KuKi 202.3

Nämä seitsemän valittua miestä erotettiin juhlallisesti virkaansa rukouksella ja kättenpäällepanemisella. Niitä, jotka näin vihittiin tähän virkaan, ei kuitenkaan sillä suljettu pois uskon opetuksesta. Päinvastoin mainitaan, että “Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.” He olivat täysin päteviä johtamaan ihmisiä totuuteen. He olivat myös tyyniä, arvostelukykyisiä ja tahdikkaita miehiä ja hyvin sopivia käsittelemään vaikeita asioita, kuten vastuksia, nurinaa ja kateutta.KuKi 203.1

Tämä miesten valitseminen toimittamaan seurakunnan liikeasioita, niin että apostolit voivat olla vapaat erikoistyöhönsä, totuuden opettamiseen, sai osakseen Jumalan suuren siunauksen. Seurakunta kasvoi sekä luvultaan että voimassa. “Ja Jumalan Sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaiseksi.KuKi 203.2

On välttämätöntä, että samaa järjestystä ja järjestelmää, jota noudatettiin apostolien päivinä, seurattaisiin seurakunnassa nytkin. Sanoman menestys riippuu hyvin suuresti siitä, hoitavatko sen eri jaostoja kyvykkäät miehet, jotka ovat sopivia paikoillensa. Ne, jotka Jumala on valinnut olemaan asiansa johtajia ja joilla on ylin vastuu seurakunnan hengellisestä harrastuksesta, tulisi vapauttaa, mikäli suinkin mahdollista, aineellisista huolista ja pulmista. Niiden, jotka Jumala on kutsunut saarnaamaan Sanaa ja oppia, tulisi saada aikaa mietiskelyyn, rukoukseen ja Raamatun tutkisteluun. Heidän selvä hengellinen arvostelukykynsä himmenee heidän antautuessaan vähäarvoisiin yksityiskohtiin ja käsittelemään niiden erilaisia luonteita, jotka tapaavat toisensa seurakunnan keskuudessa. On asianmukaista, että kaikki aineelliset asiat uskotaan sitä varten valituille virkailijoille, ja he hoi-tavat ne. Mutta jos ne ovat luonteeltaan niin vaikeita, että ylittävät näiden virkailijoiden viisauden, ne on viskottava sille neuvostolle, jolla on ylin vastuu koko seurakunnasta.KuKi 203.3