Seurakunnan yhteyteen

Vastaus Sauluksen kysymykseen oli: “Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Jeesus lähettää tiedustelevan juutalaisen seurakuntaansa vastaanottamaan siltä tiedon velvollisuudestaan. Kristus vei ilmestysja vakauttamistyönsä päätökseen, ja katuvalla parannuksentekijällä oli nyt tilaisuus saada oppia niiltä, jotka Jumala oli määrännyt opettamaan Hänen totuuttaan. Täten Jeesus juhlallisesti vahvisti järjestetyn seurakuntansa arvovallan ja johdatti Sauluksen kosketukseen maan päällä olevien edustajiensa kanssa. Taivaallisen valon loisto riisti Saulukselta näön, mutta Jeesus, tuo Parantaja, ei palauttanut sitä heti. Kaikki siunaukset virtaavat Kristuksesta, mutta Hän on asettanut seurakuntansa edustajakseen maan päälle, ja sille kuului katuvan syntisen ohjaaminen elämän tielle. Juuri niiden samojen miesten, jotka Saulus oli aikonut tuhota, tuli toimia hänen opastajinaan siihen uskontoon, jota hän oli halveksinut ja vainonnut.KuKi 211.4

Niiden kolmen päivän aikana, jotka Saulus rukoillen ja paastoten vietti Damaskossa Juudaan talossa, joutui hänen uskonsa kovalle koetukselle. Hän oli täysin sokea ja mitä suurimmassa mielen pimeydessä ymmärtämättä, mitä Jumala häneltä vaati. Jeesus oli neuvonut häntä menemään Damaskoon, missä hänelle sanottaisiin, mitä hänen oli tehtävä. Epävarmuudessaan ja ahdingossaan hän huusi hartaasti Jumalaa. “Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: ‘Ananias!’ Hän vastasi: ‘Katso, tässä olen, Herra.’ Niin Herra sanoi hänelle: ‘Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen.’”KuKi 212.1

Ananiaan oli vaikea uskoa enkelilähettilään sanoja, sillä tieto siitä, kuinka Saulus oli katkerasti vainonnut Jerusalemin pyhiä, oli levinnyt sekä lähelle että kauas. Hän rohkeni nuhdella lähettilästä sanoen: “Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt Sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka Sinun nimeäsi avuksi huutavat.” Mutta Ananiaalle annettu käsky oli ehdoton: “Mene, sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.”KuKi 212.2

Kuuliaisena enkelin neuvolle opetuslapsi etsi miehen joka oli aivan äskettäin puhkunut uhkauksia kaikkia niitä vas-taan, jotka uskoivat Jeesuksen nimeen. Hän tervehti häntä sanoen: “‘Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.’ Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.”KuKi 212.3

Kristus antaa tässä esimerkin tavoistaan työskennellä ihmisten pelastukseksi. Hän olisi itse voinut tehdä Saulukselle kaiken tämän suoraan, mutta niin ei ollut Hänen suunnitelmansa. Hänen siunaustensa oli tultava Hänen määräämiensä välikappaleiden välityksellä. Sauluksen oli tehtävä jotakin tunnustaakseen syntinsä niille, joiden tuhoamista hän oli hautonut mielessänsä, ja Jumalalla oli tärkeä tehtävä niiden ihmisten suoritettavaksi, jotka Hän oli valtuuttanut toimimaan sijaisinaan.KuKi 212.4

Sauluksesta tulee nyt opetuslasten opetuslapsi. Lain valossa hän näkee itsensä syntiseksi. Hän näkee, että Jeesus, jota hän tietämättömyydessään oli pitänyt petkuttajana, on Jumalan kansan uskonnon perustaja ja perustus aina Aadamin päivistä alkaen ja sen uskon täydelliseksitekijä, joka nyt on niin kirkkaana selvinnyt hänelle, että Hän on totuuden puolustaja ja profetioiden täyttäjä. Hän oli pitänyt Jeesusta sellaisena, joka teki tehottomaksi Jumalan lain, mutta kun Jumalan sormi oli nyt koskenut hänen hengellistä näköänsä, hän oppi ymmärtämään että Kristus oli koko juutalaisen uhrijärjestelmän luoja, että Hän tuli maailmaan nimenomaan puolustaakseen Isänsä lakia ja että Hänen kuolemassaan esikuvallinen laki oli kohdannut vastakuvansa. Siveyslain valossa, jota Saulus oli uskonut innokkaasti noudattavansa, hän näki itsensä syntisistä suurimmaksi.KuKi 213.1