Paavali kohtaa Pietarin ja Jaakobin

Barnabas, joka oli vapaaehtoisesti antanut varansa edistämään Kristuksen asiaa ja huojentamaan köyhien hätää, oli ollut Paavalin tuttava jo tämän vastustaessa uskovaisia. Hän astui nyt esiin ja uudisti tämän tuttavuuden sekä kuunteli Paavalin todistusta hänen ihmeellisestä kääntymyksestään ja hänen kokemuksistaan tuolta ajalta. Hän uskoi Paavalia täydellisesti ja otti hänet vastaan sekä kädestä pitäen johti hänet apostolien puheille. Hän kertasi heille juuri kuulemansa Paavalin kokemukset — kuinka Jeesus oli henkilökohtaisesti ilmestynyt Paavalille hänen matkallaan Damaskoon ja puhunut hänen kanssaan, että Paavali oli saanut näkönsä takaisin vastauksena Ananiaan rukoukseen j a että hän sen jälkeen oli tuon kaupungin synagoogassa todistanut, että Jeesus oli Jumalan Poika.KuKi 216.2

Apostolit eivät epäröineet enää, he eivät voineet vastustaa Jumalaa. Pietari ja Jaakob, jotka tähän aikaan olivat ainoat Jerusalemissa olevat apostolit, ojensivat ystävän käden hänelle, joka kerran oli ollut heidän uskonsa katkera vainooja. He rakastivat ja kunnioittivat häntä nyt yhtä paljon, kuin he olivat häntä aikaisemmin pelänneet ja karttaneet. Tässä tapasivat toisensa kaksi uuden uskon suurta persoonallisuutta — Pietari, Kristuksen valitsema seuralainen Hänen maan päällä ollessaan, ja Paavali, fariseus, joka Jeesuksen taivaa- seenastumisen jälkeen oli kohdannut Hänet kasvoista kasvoihin ja puhunut Hänen kanssaan sekä näyssäkin nähnyt Hänet ja Hänen taivaassa suorittamansa työn laadun.KuKi 216.3

Tämä ensimmäinen tapaaminen oli suurimerkityksellinen kummallekin apostolille, mutta se muodostui hyvin lyhyeksi, sillä Paavali halusi kärsimättömästi päästä toimittamaan Mestarinsa asioita. Pian ihmiset saivat kuulla saman äänen, joka niin innokkaasti oli väitellyt Stefanuksen kanssa, julistavan pelottomasti tuossa samassa synagoogassa, että Jeesus oli Jumalan Poika — puoltavan samaa asiaa, jota puolustaessaan Stefanus oli kuollut. Hän kertoi oman ihmeellisen kokemuksensa, ja sydän täynnä sääliä veljiään ja entisiä tovereitaan kohtaan hän esitti profetian todistuksia, samoin kuin Stefanuskin oli tehnyt, että Jeesus, joka oli ristiinnaulittu, oli Jumalan Poika.KuKi 217.1

Mutta Paavali oli arvioinut väärin juutalaisten veljiensä mielenlaadun. Sama raivo, joka oli puhjennut Stefanusta kohtaan, kohtasi nyt häntä itseään. Hän näki, että hänen täytyi erota veljistään, ja suru täytti hänen sydämensä. Hän olisi mielellään luopunut hengestään, jos hän siten olisi saanut johdetuiksi heidät totuuden tuntoon. Juutalaiset alkoivat tehdä suunnitelmia riistääkseen häneltä hengen, ja ope-tuslapset tiukkasivat häntä lähtemään Jerusalemista, mutta haluttomana jättämään tuota paikkaa ja innokkaana toimimaan edes vähän kauemmin juutalaisten veljiensä hyväksi hän vitkasteli lähtöään. Hän oli osallistunut Stefanuksen marttyyrikuolemaan niin huomattavalla tavalla, että hän koko sydämensä innolla halusi pyyhkiä pois sen häpeätahran puolustamalla rohkeasti totuutta, joka oli maksanut Stefanukselle hänen henkensä. Hän piti raukkamaisena paeta Jeru-salemista.KuKi 217.2