Paavalin ja Barnabaan virkaanasettominen

Jumala asettui Antiokian seurakunnassa toimivien hurskaitten profeettojen ja opettajien yhteyteen. “Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ‘Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.’” Apt. 13: 2. Sen tähden nämä apostolit vihittiin Jumalalle mitä juhlallisimmalla tavalla paastoamalla ja rukoilemalla ja kätten päällepanemisella, ja heidät lähetettiin työkentälleen pakanain keskuuteen.KuKi 236.4

Sekä Paavali että Barnabas olivat työskennelleet Kristuksen lähettiläinä, ja Jumala oli runsaasti siunannut heidän ponnistuksensa, mutta heitä kumpaakaan ei oltu aikaisemmin muodollisesti vihitty evankeliumin palvelukseen rukouksella ja kätten päällepanemisella. Nyt seurakunta valtuutti heidät, paitsi saarnaamaan totuutta, myöskin kastamaan ja perustamaan seurakuntia, niin että nyt heidät vihittiin täydelliseen papilliseen virkaan. Tämä oli seurakunnalle tärkeä ajankohta. Vaikka erottava väliseinä juutalaisten ja pakanain välillä olikin murtunut Kristuksen kuollessa suoden pakanoille täyden oikeuden evankeliumiin, ei verhoa oltu vielä reväisty pois monien juutalaisten uskovaisten silmiltä, eivätkä he voineet oikein selvästi nähdä loppuun asti sitä, minkä Jumalan Poika oli lakkauttanut. Työtä oli nyt tarmokkaasti jatkettava pakanain keskuudessa, mistä oli johtuva seurakunnan vahvistuminen suuren sielusadon muodossa.KuKi 237.1

Tässä erikoistyössään apostolit joutuivat alttiiksi epäja ennakkoluuloille ja kateudelle. Luonnollisena seurauksena siitä että he hylkäsivät juutalaisten eristäytyneisyyden, heidän oppinsa ja näkemyksensä tahdottiin leimata kerettiläisyydeksi ja monet innokkaat, uskovat juutalaiset tahtoivat asettaa heidän valtuutensa evankeliumin saarnaajina kyseenalaiseksi. Jumala näki edeltäpäin kaikki nämä vaikeu-det, joihin Hänen palvelijansa tulivat joutumaan ja viisaassa kaitselmuksessaan Hän johti niin, että he saivat Jumalan järjestetyn seurakunnan eittämättömät toimivaltuudet, niin että heidän työnsä olisi kiistämätön.KuKi 237.2

Virkaanvihkimistä kätten päällepanemisella käytettiin myöhemmin suuresti väärin. Itse tuolle toimitukselle annettiin luvattoman suuri merkitys, ikäänkuin jokin voima tulisi heti niiden ylle, jotka sillä tavalla vihittiin, tehden heidät päteviksi mihin tahansa ja kaikkeen papilliseen toimeen, ikäänkuin asian sisin olemus olisi juuri tuossa kätten päällepanemisessa. Näiden kahden apostolin historiassa meillä on vain yksinkertainen maininta kätten päällepanemisesta ja sen käytöstä heidän työnsä yhteydessä. Sekä Paavali että Barnabas olivat jo vastaanottaneet tehtävänsä itseltään Jumalalta, eikä tuo muodollinen kätten päällepaneminen mitenkään lisännyt heidän pätevyyttään eikä suonut heille erikoista uutta armoa. Se merkitsi ainoastaan seurakunnan sinetin asettamista Jumalan työn ylle — määrättyyn toimeen liittyvää virkanimityksen muotoa.KuKi 237.3